Ovatko rakkaus ja ihastus saman kolikon kaksi puolta?

Tarkistanut ja hyväksynyt: psykologi Gema Sánchez Cuevas

Kirjoittanut Pedro González Núñez

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

”On yksi asia rakastua. Toinen asia on, että tunnemme jonkun rakastuvan meihin, ja että tunnemme vastuuta tuota rakkautta kohtaan.” Näin David Levithan kirjoitti kirjassaan Everyday. Voisiko olla, että tällä hän tarkoitti sitä, että rakkauden ja ihastuksen välillä on olemassa eroja? Ehkä.

Asia on niin, että useimmat meistä ajattelevat rakkauden ja ihastuksen olevan sama asia. Mutta totuus on, että monet asiantuntijat ajattelevat tämän kuitenkin olevan väärin. Niiden välillä on tärkeitä eroja, joita me tutkimme nyt hieman tarkemmin.

”Rakkaus on kuin peli, jota kaksi henkilöä voivat pelata, ja jossa molemmat voittavat.”

-Eva Gabor-

Erot rakkauden ja ihastuksen välillä

Yksi klassisimmista eroista rakkauden ja ihastuksen välillä ilmaantuu, kun me ajattelemme asiaa romanttisessa mielessä. Tässä on eräs kysymys selittääksemme asiaa paremmin. Rakastatko sinä sinun sisaruksiasi, perhettäsi, ystäviäsi, lemmikkiäsi…? Tiedät, että et ole ihastunut heihin, eikö niin?

Pakkomielle ja halut

Ihastus, neurokemiallisin termein, saa aikaan suurta halua, suurta pakkomiellettä. Voisimme kutsua sitä jopa riippuvuudeksi. Meidän huomiomme keskittyy ainoastaan rakastamaamme henkilöön.

Nyt meidän yksinäiset aktiviteettimme saattavat vaikuttaa mitättömiltä, vaikka tavallisesti me nautimme niistä, verrattuna mihin tahansa asiaan, joka tarkoittaa heidän seurassaan olemista.

Kemiallisella näkökulmalla on myös paljon sanottavaa ihastumisesta. Kun olemme ihastumisen loitsun vaikutuksen alla, voimakkaat välittäjäaineet, kuten serotoniini ja dopamiini, alkavat ottaa osaa aivoissamme. Ihastumisen neurokemialliset vaikutukset eivät ole niin erilaisia kuin tiettyjen huumeidenkaan vaikutukset.

Nyt meistä saattaa tuntua, että me puhkaisemme tuon salaperäisen ja taianomaisen ihastumisen kuplan tällä tieteellisellä puheella, mutta tämä on kuitenkin totuus. Nämä välittäjäaineet ovat niitä, jotka saavat meidät kokemaan tätä tunnetta niin voimakkaasti.

Me ihannoimme kumppaniamme. He saavat meidät täyteen energiaa ja elämään eräänlaisessa kuplassa. Jos voisit saada tämän kestämään ikuisuuden, se olisi todella suurenmoista, eikö vain?

Rakkaus on monipuolista

Kuten me ehdotimme jo tämän artikkelin alussa, me voimme rakastaa useita ihmisiä, mutta ihastus saa meidät keskittämään huomiomme vain yhteen henkilöön. Aivan kuin kaikki tapahtuisi hänen ympärillään.

Tarvitaan vain, että toinen henkilö vihjaa jostain minkä he haluavat meidän selvittävän välittömästi kuinka saada se tapahtumaan. Jos me löydämme keinot, me tavallisesti aliarvioimme hinnan, jonka me joudumme maksamaan – oli se sitten aikaa, rahaa, tai muita ihmissuhteita jne.

Itse asiassa useissa tapauksissa ihastus on lähtökohta rakkaudelle. Tämän kautta ihmiset päätyvät siihen pisteeseen, jossa he alkavat sitoutua toisiinsa. Tämä sitoumus on osa sitä, joka pitää parit yhdessä kriisien aikana.

Mutta toisaalta, rakastatko sinä itseäsi? Rakastatko sinä kumppaniasi? Tunnetko paljon rakkautta vanhempiasi kohtaan? Rakastatko sinä lähimpiä ja rakkaimpia ystäviäsi?

Tottakai rakastat, mutta et samalla tavalla tai samoissa olosuhteissa. Kuten voit huomata, olemme jo nähneet joitain eroja rakkauden ja ihastuksen välillä.

Rakkaus on enemmän rationaalista

Tämä asia on suoraan yhteydessä noihin kahteen aikaisempaan. Rakkaus on rationaalista, tai ainakin vähemmän irrationaalista kuin ihastuminen. Me emme tunne samaa voimakasta tunnetta ystävää tai sisarta kohti, jota me tunne sitä henkilöä kohtaan, johon me olemme ihastuneita.

Ihastuminen tarkoittaa suurta kemiallisten välittäjäaineiden kasvua, jotka saavat meidät tuntemaan tuota tunnetta niin voimakkaasti. Mutta vähä vähältä tämä voimakkuus kuitenkin katoaa, tehden tietä rauhallisemmalle ja rationaalisemmalle rakkaudelle. Näin on ainakin useimmissa tapauksissa (aina on kuitenkin poikkeuksia).

”Rakkaus on jotain ikuista; näkökohdat saattavat muuttua, mutta sen ydin ei muutu koskaan.”

-Vincent Van Gogh-

Aika liikkuu eteenpäin meidän kaikkien osalta

On vaikeaa saada ihastumisen vaihe kestämään kauemmin. Näin on pääasiassa siitä syystä, että ihastumisen tunne kuluttaa ihastuneen ihmisen kaikki voimavarat loppuun. Vaikka itse ihastumisen vaiheen aikana henkilöstä ei siltä tunnu, asia kuitenkin on näin. Eli, lopussa tuo ihastumisen rätisevä liekki muuttuu joksikin paljon hillitymmäksi tunteeksi.

Parisuhteen alussa odotukset ovat korkealla. Parin välillä on voimakasta vetovoimaa ja paljon jännitystä siitä, mitä tulee tapahtumaan. Mutta aika jatkaa eteenpäin. Ja ajan mukana saapuu turvallisuus, pysyvyys, mieltymys, ja yhteiset tavat kommunikoida…

Me laskeudumme pilvilinnoistamme

Silloin kun me olemme täydessä ihastumisen prosessissa, me elämme pilvilinnoissa. Aivan kuin ihastumisen tunne nostaisi meidät korkealle taivaalle, sillä rakastamamme henkilökin on siellä. Emme edes kykene nukkumaan tämän täydellisyyden kuvan takia.

Mutta sillä ei ole väliä kuinka korkealle tämä pilvi vie meidät kohti ihastuksemme kohteen jalustaa. Aina saapuu se aika, jolloin meidän on taas laskeuduttava alas, kosketettava maata, ja lopetettava sokeasti lentäminen.

Tässä vaiheessa rakkaus tekee tuloaan (joillekin ihmisille se jopa muuttuu). Ja sitten rakastamamme henkilö näyttää meille vikansa, mutta myös sisimpänsä, ymmärryksensä ja huolenpitonsa.

Rakkaus on molemminpuolista

Pareilla, jotka ovat juuri oppineet tuntemaan toisensa, vaikuttaa olevan kadehdittavaa harmoniaa välillään. Empatia on helpompaa, sillä he ovat todella tarkkaavaisia toisiaan kohtaan.

Mutta tieto ja yhteisymmärrys ovat kuin hiljalleen kiehuva pannu, aivan kuten luottamuskin. Itse asiassa me emme koskaan lopeta toisen henkilön etsimistä. Tämä johtuu osittain siitä, että hän on dynaaminen ja hän muuttuu, vaikka hän muuttaisi vain tapojaan, sosiaalista piiriään tai persoonallisuuttaan.

Mutta me erotamme hänestä kiinteän ytimen. Me näemme hänessä eräänlaista tasapainoa, ja tämä saa meidät tuntemaan, että me tunnemme hänet.

Me tiedämme hänen tapansa ilmaista, hänen kasvonsa silloin kun hän pitää tai ei pidä jostain. Muut ihmiset eivät huomaisi, eivät vaikka he kiinnittäisivät miten paljon huomiota yksityiskohtiin, mutta meiltä se ei menisi millään ohi.

Kun ihastus viimein loppuu, halut joskus lakkaavat ja ne heikentävät sen ilmenemistä. Mutta sitten kun me pääsemme tämän siirtymävaiheen läpi, me voimme vahvistaa muita puolia.

Me olemme jo puhuneet luottamuksesta, yhteisymmärryksestä ja läheisyydestä. Mutta jos on edes yksi hyvä merkki jatkuvasta rakkaudesta, se on se, että molemminpuolinen ihailu pysyy vakaana.

Selittämämme rakkauden ja ihastuksen erot ovat vain hahmotelmia. Kuten aina, todellinen elämä on paljon mielenkiintoisempaa.

On olemassa ihmisiä, jotka sanovat olevansa ihastuneita ystäväänsä. Ja sitten on niitä, jotka aloittavat rakastamalla kumppaniaan ja ihastuvat sitten myöhemmin, tai sitten eivät ihastu koskaan. Ja sitten on olemassa pareja, jotka väittävät viettäneensä koko elämänsä vain ihastuneena toisiinsa.

Rakkauden ja ihastuksen eroista huolimatta, jokaiselle parisuhteelle tärkeää on, että se on positiivinen seikkailu.