Neurogeneesi ja sen merkitys

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Sergio De Dios González

Kirjoittanut Francisco Javier Molas López

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Laajalle levinneen käsityksen mukaan neuroneita eli hermosoluja syntyy vain alkionkehityksen aikana. Tämä ei kuitenkaan ole totta. Uusia hermosoluja syntyy neurogeneesissä myös aikuisilla. Neurogeneesi on olennainen osa neuronien plastisuutta ja tärkeitä aivotoimintoja kuten oppimista ja muistiin painamista. Se on perustavaa laatua oleva löytö, joka on alaan erikoistuneiden tiedemiesten tutkimusten kohteena.

Aikuisten ihmisten neurogeneesi havaittiin vasta äskettäin. Yhdysvaltalaiset tutkijat Joseph Altman ja Gopal Das todistivat neurogeneesin jyrsijöillä vuonna 1965. Vasta vuonna 1998 Peter S. Eriksson tutkimusryhmineen havaitsi, että myös aikuisten ihmisten keskushermostossa muodostuu uusia hermosoluja.

Aikuisten ihmisten hippokampuksessa tapahtuvaa neurogeneesiä käsittelevät tutkimukset, kuten esimerkiksi espanjalaisen tutkijaryhmän Róman Darío Moreno Fernández, Carmen Pedraza ja Mílagros Gallo Granadan yliopistossa vuonna 2013 julkaisema tutkimus osoittavat, että tuotamme uusia hermosoluja vielä aikuisiässä ja on olennaisen tärkeää edistää niiden muodostumista.

Haluatko tietää, mitä neurogeneesi tarkoittaa ja miksi se on tärkeää? Selvitämme sitä seuraavaksi.

Missä neurogeneesiä tapahtuu?

Saksalaisen Gerd Kempermannin tutkimusryhmän vuonna 2007 valmistuneen tutkimuksen mukaan neurogeneesiä tapahtuu aivojen subventrikulaarisella alueella (lateraalisten aivokammioiden alemmassa osassa), mutta erityisesti hippokampuksessa eli aivotursossa. Hippokampus sijaitsee temporaali- eli ohimolohkossa ja se on osa limbistä järjestelmää. Hippokampuksella on keskeinen asema muistiin liittyvissä toiminnoissa, oppimisessa, spatiaalisissa eli tilaa koskevissa toiminnoissa ja tunteiden säätelemisessä.

Uudet hermosolut jakautuvat kahteen kategoriaan

Meksikolainen Oscar Arias-Carrión on tutkijaryhmineen perehtynyt aikuisten neurogeneesiin. Hänen mukaansa meillä on ensiksikin kantasoluja, jotka voivat kopioida itsensä rajattomasti. Toiseksi meillä on progenitorisoluja, joilla on kantasoluja rajallisempi jakautumis- ja uusiutumiskyky. (Arias-Carrión, 2007.)

Miksi neurogeneesi on niin tärkeä?

Sebastien Couillard-Després ja Ludwig Eigner tekivät vuonna 2011 seuraavan havainnon: “Vaikuttaa siltä, että aikuisten hermoston kantasoluista muodostuvat uudet hermosolut helpottavat hippokampuksesta riippuvia toimintoja, sillä neurogeneesin väheneminen tai lakkaaminen liittyy kognitiivisten toimintojen häiriöihin.” Tämä havainto korostaa oppimisen ja muistin merkitystä uusien hermosolujen tuotannossa.

Jos siis haluamme keskushermostomme tuottavan uusia neuroneita läpi elämämme, meidän pitää pysyä mukana toiminnoissa, jotka edistävät aivojemme toimintaa.

Jonkin uuden asian oppiminen ei merkitse pelkästään uuden taidon saamista, vaan myös aivan uusien neuronien muodostumista. Toisen kielen puhuminen, jonkin instrumentin soittaminen tai jokin muu toiminto joka pitää mielemme aktiivisena, kannustaa uusien solujen muodostumista. Tämän vuoksi kannattaa pitää mielessä se, että ei ole koskaan liian myöhäistä oppia jotakin uutta.

“Neuronit eivät kuole liiallisen toiminnan seurauksena, vaan päinvastoin toiminnan puutteen seurauksena.”

-José Manuel García-

Paikallaan pysyvällä elämäntavalla on siis päinvastainen vaikutus. Se ei pelkästään edistä neurogeneesiä vaan lisää kognitiivisten toimintojen heikkenemisen riskiä. Yleisen uskomuksen vastaisesti se, mikä vahingoittaa neuroneita, ei ole liiallinen toiminta vaan toiminnan puute. Alkoholin nauttiminen, tupakan polttaminen, huonot nukkumistottumukset ja epäterveellinen ruokavalio vahingoittavat myös hermosoluja.

Neurogeneesi edellyttää enemmän liikuntaa ja vähemmän stressiä

Tiedämme, että fyysinen aktiivisuus vähentää stressiä ja auttaa meitä kuntoon pääsemisessä, mutta liikunta edistää myös neurogeneesiä. Chilen Valparaisossa sijaitsevan Playa Anchan yliopiston tutkijat Marco Morales Mira ja Mauricio Valenzuela Harrington väittävät vuonna 2014 valmistuneessa tutkimuksessaan seuraavaa: “Liikunta edistää neurogeneesiä aikuisen ihmisen hippokampuksessa, mikä vastaa loukkaantumisen aiheuttaman aivovamman paranemista tai sairauden jälkeistä kuntoutumista.”

Kun olemme stressaantuneita, hypotalamus erittää hormoneita, jotka aktivoivat aivolisäkettä tuottamaan glukokortikoideja ja kortisolia. Jos emme kykene pysäyttämään kortisolin tuloa kehoomme, se vaikuttaa hippokampuksessa oleviin neuroneihimme ja estää neurogeneesin tapahtumista.

Kun harjoitamme liikuntaa, säätelemme glukokortikoidin tasoa ja kytkemme ikään kuin pois päältä sen aivotoiminnan, joka saa aikaan stressiä kehossamme. Tämä puolestaan tekee hippokampuksen uusiutumisen helpommaksi. Kaiken kaikkiaan stressaantuneen henkilön hippokampus ei pysty saamaan aikaan neurogeneesiä. Olennaista on se, että vain terve hippokampus voi saada sitä aikaan.

 “Hippokampus tuottaa jatkuvasti neuroneja, jotka ovat keskeisessä asemassa oppimiseen ja muistiin liittyvissä prosesseissa läpi koko henkilön elämän.” 

-Sandrine Thuret-

Jos haluamme säilyttää aivomme terveinä ja hyväkuntoisina niin että ne tuottavat uusia soluja, meidän pitää säilyttää aivomme toiminnassa. Meillä kullakin on mahdollisuus edistää neurogeneesiä ja me voimme sen ansiosta pitää mielemme virkeänä kauemmin kuin uskalsimme toivoakaan.

Sinun kannattaa siis lukea, opetella soittamaan jotakin instrumenttia, käydä lenkillä tai kävelyllä, meditoida ja harrastaa muutakin liikuntaa. Valittavanasi on loputon määrä erilaisia vaihtoehtoja, joten sinulla ei voi olla mitään verukkeita olla harrastamatta jotakin näistä. Haluathan suoda aivoillesi parhaat mahdolliset toimintaedellytykset mahdollisimman pitkään.