Ne halaukset, jotka liittävät hajonneet osamme yhteen

Halaus on hyväily, iholle kirjoitettu runo, joka lohduttaa meitä ja vahvistaa henkisiä siteitämme karkottamalla kaikki pelkomme. Ne ohjaavat meidät pois kaaoksesta ja täyttävät meidät voimalla.

Jotkut halaukset sisältävät niin paljon voimaa, että ne eivät hajota meitä, mutta ne jäsentelevät meidät uudelleen. Jos laitamme asian runolliseen muotoon, meidät on tunnetasolla viritetty uudelleen. Itse asiassa se, että saamme halauksia, auttaa meitä työstämään omaa empatiakykyämme ja täten myös tunneälyämme.

On olemassa ihmisiä, ja sitten IHMISIÄ

Voimme kaikki olla samaa mieltä siitä, että on olemassa ihmisiä ja IHMISIÄ. Ihmiset, joita ymmärrämme kaikkein parhaiten, löytyvät kotoamme. He ovat lähellä meitä ja he jakavat tunteemme, ajatuksemme ja uskomuksemme.

On olemassa monia syitä siihen, minkä takia arvostamme ihmisiä, jotka jakavat mielipiteensä, kokemuksensa ja uskomuksensa meidän kanssamme, ja yksi näistä on se hengenheimolaisuuden tunne, joka antaa meille positiivisia tuntemuksia. Itse asiassa, kun joku tykkää meistä, me tykkäämme hänestä (emme tietenkään tarkoita tätä seksuaalisella tavalla). Tällöin voimme käyttäytyä luonnollisella ja rennolla tavalla, jolloin voimme hymyillä enemmän ja tällöin kanssakäyminenkin on ystävällistä ja mukavaa.

Tästä tulee elämää antava kehä: mitä enemmän rakkautta me tunnemme, sitä enemmän rakastamme niitä, jotka rakastavat meitä. Tällaisen rakkauden piirteisiin kuuluvat halaukset, hyväilyt ja suukot.

Minun IHMISIÄNI ovat ne, jotka ovat olleet luonani hyvinä ja huonoina hetkinä

Nämä erityiset ihmiset, joista usein puhumme, ovat samoja ihmisiä, jotka ovat olleet luonamme hyvinä ja huonoinakin hetkinä. Etenkin huonoimpina hetkinä. Niinä, jolloin olemme tunteneet olomme todella kurjiksi. He ovat olleet vierellämme ja kietoneet meidät halaukseen.

Tämä tarkoittaa sitä, että mitä lähempänä maata mielemme laahaa, sitä merkityksellisempiä halaukset ovat meille ja sitä enemmän tarvitsemme niiden ihmisten läheisyyttä, jotka osoittavat meille kunnioituksensa ja pyyteettömän rakkautensa.

Lyhyesti sanottuna, mitä rikkonaisempia olemme, sitä tietoisempia olemme siitä, mitä haluamme ihmisiltä, jotka rakastavat meitä ja jotka varaavat palasen itsestään sitä varten, että voivat nostaa meidät takaisin jaloilleen. Ihmisiltä, jotka näyttävät meille kaiken sen rakkauden, jonka ansaitsemme.

Se, mikä tekee ruusuistamme niin erityisiä, on aika, jonka vietämme niiden parissa.

“Se oli se aika, jonka vietit ruususi parissa, joka teki siitä erityisen”, kirjoitti Saint-Exupéry Pikku Prinssissä. Tämä onkin yksi ihmissuhteen tärkeimpiä tukipilareita.

Olipa meillä hänen kanssaan paljon tai vähän samankaltaisuuksia, on mahtavaa, kun tutustumme uuteen, uniikkiin ja erityiseen ihmiseen. Meidän IHMISEMME ovat niitä, jotka saavat meidät tuntemaan ja ajattelemaan, että he rakastavat meitä sen takia keitä me olemme, eikä mielipiteidemme tai mielenkiinnonkohteidemme takia.

Se on kaikkein ihmeellisintä ja palkitsevinta. Tuollaiset hetket ovat kaikkein lohdullisimpia silloin, kun uskomme itseemme on palasina. Sillä silloin muistamme, että vaikka olisimmekin tuhansina sirpaleina, olemme kokonaisia ihmisiä ja korvaamattomia niille ihmisille, jotka pitävät meitä hyvänään.

Huomautus lukijalle:

Jos olet kiinnostunut lukemaan lisää arvostuksesta, rakkaudesta ja herkkyydestä ihmissuhteissamme, kehotan sinua tutustumaan Elliot Aronsonin (englanninkielisen) kirjan “The Social Animal” lukuun 8. Se on sosiaalipsykologinen teksti, jonka lukeminen on nautinnollista asiasta kiinnostuneelle.