Meri sisälläni

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi María Vélez

Kirjoittanut María Vélez

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Elokuvassa Meri sisälläni meille kerrotaan tarina Ramón Sampedrosta, joka on ollut vuoteessa lähes kolmekymmentä vuotta. Hän on halvaantunut, ja hän on kaikessa riippuvainen perheestään. Tietoisena siitä, että hänen tilansa ei koskaan parane, hän taistelee voidakseen kuolla arvokkaasti.

Perheensä lisäksi Ramónilla on apunaan asianajaja Julia, joka tukee hänen asiaansa. Toisaalta on Rosa, naapuri, joka yrittää saada hänet vakuuttuneeksi siitä, että kuolema ei ole varteenotettava vaihtoehto ja että elämällä voi kaikesta huolimatta olla merkitystä. Ramónin päättäväisyys päästä tavoitteeseensa koettelee hänen ympärillään olevien ihmisten voimaa ja kiintymystä.

“Ja pohjan painottomuudessa, missä unelmat toteutuvat, kaksi tahtoa kohtaa toteuttaakseen toiveen.”

– Meri sisälläni –

Tämän draaman on kirjoittanut elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja Alejandro Amenábar. Pääroolin esittää loistavasti Javier Bardém, joka esittää Ramón Sampedron tositarinan. Tämä merimies ja kirjailija, joka oli neliraajahalvaantunut 25-vuotiaasta asti, vaati oikeuttaan kuolla, koska hänen elinolosuhteensa eivät sallineet hänen elää täyttä ja ihmisarvoista elämää. Taistelunsa ja mediaan kohdistuneen vaikutuksensa ansiosta Ramón oli edelläkävijä eutanasiaa koskevan keskustelun avaamisessa Espanjassa.

Kuolema

Kuolema on tämän elokuvan keskeinen akseli sekä elämän perustekijä. Siihen olemassaolo päättyy. Loppujen lopuksi ei ole elämää ilman kuolemaa, tai päinvastoin. Miksi meidän siis on niin vaikea ajatella sitä? Miksi sen kohtaaminen kauhistuttaa meitä niin kovasti?

Syntymästämme lähtien me ihmiset opimme, joka päivä. Siksi meillä on vaikeuksia käsittää sitä, että mielemme lakkaa toimimasta ja että lakkaamme tuntemasta. Emme yksinkertaisesti pysty kuvittelemaan täydellistä yhteyden katkeamista. Kun ajatellaan kuolemaa tai kohtaat sen itse, syntyy yleensä kaksi näkökulmaa. Näitä edustavat elokuvassa Rosa ja Julia.

Elämä

Rosa yrittää saada Ramónin sulkemaan pois eutanasian mahdollisuuden. Hänen mukaansa elämä voi vielä tarjota hänelle paljon.

Tämä Rosan positiivinen näkemys perustuu sitkeyteen, optimismiin ja huumoriin. Hänen hahmonsa osoittaa, että monet ihmiset eivät ymmärrä, että kuolema voi olla sallittua tai toivottavaa. He ovat sitä mieltä, että meidän on aina mukauduttava ongelmiimme ja kohdattava ne. He kokevat, että negatiivisuudesta huolimatta meidän tulee aina säilyttää toivo ja myönteinen tulevaisuudennäkemys, vetää dramatiikka pois tilanteesta ja elää täysillä.

Eutanasia

Julia taas on asianajaja, joka kärsii myös hermoston rappeumasairaudesta. Hän tukee Ramónin taistelua ja yrittää ilman menestystä saada lupaa suorittaa eutanasia. Meri sisälläni tarjoaa tämän kiistanalaisen keskustelun katsojalle.

Eutanasia (“arvokas kuolema” kirjaimellisesti käännettynä muinaisesta kreikasta) on vapaaehtoinen interventio, joka suoritetaan nopeuttaakseen terminaalivaiheen potilaan kuolemaa tavoitteena ehkäistä kärsimystä ja kipua. Tällä hetkellä eutanasia tai avustettu itsemurha on laillista vain Alankomaissa, Belgiassa, Sveitsissä, Luxemburgissa, Kolumbiassa, Kanadassa sekä joissakin Yhdysvaltojen ja Australian osavaltioissa.

Tätä käytäntöä kannattavat katsovat, että yksilöllä on lupa päättää, haluaako hän jatkaa omaa elämäänsä. Yksilön tulee olla järkeissään, mutta hän ei kestä enää elää tuskallisissa olosuhteissa tai on kyvytön elämään itsenäisesti. Eutanasialla suojellaan näiden ihmisten oikeutta elää ja kuolla ihmisarvoisesti.

Eutanasiasta käytävässä keskustelussa nostetaan usein esille moraalisia periaatteita siitä, painaako ihmisen elämän suojeleminen enemmän. Nämä väitteet esitetään kuitenkin pääsääntöisesti etuoikeutetusta näkökulmasta, terveen elämän ja elämänlaadun omaavien ihmisten näkökulmasta. Sanoisivatko he samaa, jos he tietäisivät olevansa itse vakavasti vammaisia loppuelämänsä ajan?

Rakkaus

Meri sisälläni on ehdottomasti rakkaustarina. Se osoittaa rakkautta elämää ja toisia kohtaan, kykyä elää elämää täysillä ja vapaasti. Kummallista kyllä, loppujen lopuksi Rosa on se, joka rakkauden puolesta auttaa Ramónia saavuttamaan tavoitteensa ja miettii uudelleen kaikkia omia periaatteitaan ja tapaansa nähdä maailmaa.

Paras tapa valmistautua elämän loppuun, jos siihen todellakin voi valmistautua, on hyväksyä kuolema luonnollisena elämäntapahtumana. Emme todellakaan saa unohtaa, että se on olennainen ja erottamaton osa elämän matkaa ja että tietyt tilanteet määräävät ajatuksemme sitä kohtaan.

Jokainen kohtaa kuoleman omalla tavallaan. On ymmärrettävää, että ajatus kuolemasta aiheuttaa epävarmuuden ja pelon tunteita. Mutta jos voimme olla rehellisiä itsellemme ja hyväksyä kuoleman olennaisena osana elämää, pelkomme pitäisi suurimmaksi osaksi hävitä.