Maailman älykkäimmän gorillan Kokon suloinen tarina

Kaikki eivät tiedä tarinaa Kokosta, maailman älykkäimmästä gorillasta. Tämä kaunis eläin syntyi San Franciscon eläintarhassa vuonna 1971. Sitten psykologi Francine “Penny” Patterson päätti adoptoida hänet Stanfordin yliopiston tutkimusta varten.

Alkuperäisenä ajatuksena oli kielellisen kokeilun tekeminen. Psykologi halusi opettaa eläimelle amerikkalaista viittomakieltä. Jos hän pystyisi tekemään sen, hän voisi kommunikoida Kokon kanssa ja selvittää mitä kädelliset ajattelevat.

“Ensimmäiseksi oli välttämätöntä sivistää ihminen suhteessa ihmiseen. Nyt on välttämätöntä sivistää ihminen suhteessa luontoon ja eläimiin. “

-Victor Hugo-

Työskenneltyään Kokon kanssa 43 vuotta Patterson pystyi varmasti sanomaan, että eläin yllättää jatkuvasti jokaisen tapaamansa ihmisen. Sen edistys on vaikuttava.

Koko ei vain oppinut viittomakieltä täydellisesti, vaan lähetti myös lempeitä viestejä maailmalle. Se on osoittanut olevansa enemmän kuin vain muutamia yksinkertaisia temppuja osaava eläin.

Kokon kouluttaminen

Tämä tarina on ollut alusta alkaen kiistanalainen. Alussa kukaan ei uskonut, että gorilla voisi oppia viittomakieltä. Jokainen uskoi sen pystyvän toistamaan kouluttajansa näyttämät eleet ymmärtämättä kuitenkaan niiden todellista merkitystä.

Tohtori Patterson uskoi päinvastaiseen ja se näkyi hänen kärsivällisessä ohjeistuksessaan. Ensimmäinen merkki Kokon ymmärtämisestä oli se, että eläin loi uusia sanoja itse.

Yksi esimerkki on sana sormus. Opettaja opetti sille sanan “rannekoru” ja sanan “sormi”, mutta ei sanaa “sormus”. Eräänä päivänä Koko yhdisti rannekorun ja sormen merkit viitatakseen opettajan käyttämään sormukseen.

Tohtori Patterson sanoo Kokon tuntevan nykypäivänä noin 1000 merkkiä. Se ymmärtää myös 2000 englanninkielistä sanaa. 

Lisäksi on olemassa videoita, joissa tämä gorilla lausuu onomatopoeettisia sanoja. Toisin sanoen, se tuottaa tarkoituksellisesti ääniä kommunikoidakseen jotain. Jotkut uskovat sen pystyvän sanomaan joitain sanoja vielä jonain päivänä.

Kokon ja All Ballin kaunis tarina

Tohtori Patterson luki Kokolle usein tarinoita. Gorillan suosikit olivat “Saapasjalkakissa” ja tarina kolmesta kissanpennusta. Koko pyysi opettajaansa lukemaan näitä tarinoita lähes joka päivä, yhä uudelleen ja uudelleen. Eräänä päivänä kaikkien yllätykseksi se kertoi tohtori Pattersonille haluavansa kissan.

Sattumoisin joku oli hylännyt kolme kissanpentua lähellä maatilaa, jossa Koko asui. Yksi niistä oli hännätön naaras ja Koko adoptoi sen.

Viittomakielellä se nimesi pennun All Balliksi. Siitä hetkestä lähtien niistä tuli erottamattomat ystävät. Koko huolehti pennusta tunnollisesti, ne leikkivät yhdessä ja Koko seurasi kissaa aina.

15 vuoden ystävyyden jälkeen All Ball jäi auton alle ja kuoli. Patterson kertoi gorillalle, ettei se enää tulisi näkemään ystäväänsä.

Koko ilmoitti olevansa surullinen. On olemassa video, jossa se näyttää itkevän ollessaan yksin. Tämä tapaus kyseenalaistaa vallalla olevia käsityksiä siitä, mitä Kokon tapaiset eläimet ajattelevat. Se oli tietoinen kuolemasta.

Tutkija Maureen Sheehan haastatteli Kokoa tapahtuneesta. Se vastasi viittomakielellä, että gorillat kuolevat “koska ongelmia” tai “koska vanhoja”. Se ilmoitti myös, että ne menevät “mukavaan paikkaan” kuoltuaan.

Kun Sheehan kysyi olivatko gorillat onnellisia tai surullisia kuoleman jälkeen, Koko sanoi etteivät ne olleet kumpaakaan. Ne vain nukkuivat.

Kokon tunne-elämä

Yksi tässä tarinassa paljon huomiota ja videotallennuksia kerännyt asia oli Kokon ja näyttelijä-ohjaajan Robin Williamsin suhde. All Ballin kuoleman jälkeen Koko oli surullinen pitkän aikaa.

Mutta se hymyili jälleen Williamsin vierailtua sen luona ja hänen kerrottuaan tälle vitsejä. Se todella piti tuosta näyttelijästä. Kun hoitajat kertoivat Williamsin kuolemasta, Koko ilmaisi syvää surua.

Toinen hämmästyttävä asia tapahtui asiantuntijan kertoessa Kokolle ilmastonmuutoksesta. Se näytti järkyttyneeltä ja samalla erittäin kiinnostuneelta aiheesta.

Jälkeenpäin se lähetti ihmisille viestejä viittomien avulla. Se pyysi meitä huolehtimaan planeetasta. Olemaan viisaita. Ja se sanoi: “luonto tarkkailee”. Tämä on myös taltioitu videolle.

Kokon kanssa tehty kokeilu ei vain osoittanut lajin olevan erittäin älykäs, mutta myös tunne-elämältään rikas. Se osoittaa lisäksi, että ne pystyvät järkeviin ja moraalisiin päätöksiin.

Kokon esimerkki vahvistaa sen, mitä monet meistä ovat tunteneet jo pitkään: eläinten ja ihmisten välillä vallitsee side ja meissä on enemmän samankaltaisuuksia kuin eroja.