Lemmikin menehtymisen aiheuttama tuska

Lisäksi monet ihmiset, jotka eivät omakohtaisesti ole kokeneet eläimen rakkautta, eivät ymmärrä mitä se tarkoittaa ja näin ollen minimoivat ja aliarvioivat sen merkityksen. Tämä tarkoittaa, että menettämisen tuskasta kärsivän ihmisen täytyy lisäksi käsitellä sitä, että hänen kärsimyksensä ei saa tunnustusta.

Kissat, koirat, kanit, kilpikonnat… Eivät ole vain eläimiä. Kun adoptoi ystäväkseen jonkin eläimen, siitä tulee osa perhettä.

Tuska, joka harvoin saa tunnustusta

Jos olet kokenut lemmikin menettämisen aiheuttaman tuskan, olet saattanut kohdata myös ihmisiä, jotka ovat kommentoineet aihetta tyyliin “sehän oli vain eläin,” “hanki vain toinen tilalle” jne. Tämä ei auta millään tavalla ihmistä, joka on juuri menettänyt uskollisimman ystävänsä. Kuvittele meneväsi hautajaisiin ja sanovasi samoin pikkuvauvasta, joka on juuri menehtynyt. Onko millään tavalla järkevää sanoa, “älä murehdi, voit saada toisen.” Tai sanoisitko ikinä kenellekään, että hänhän voi vain adoptoida uuden isän tai äidin itselleen?

Monet ihmiset aliarvioivat edelleen lemmikin menehtymisen tunnetasolla aiheuttaman vaikutuksen. Itse asiassa monet ihmiset eivät ole pahoillaan tai tunne sympatiaa, kun heidän paras ystävänsä käy läpi tämän kaltaista menetystä. Ja toisinaan he jopa välttävät puhumasta siitä, vain osoittaakseen että aihe ei ole tärkeä.

Menetyksen vuoksi itkeminen

Kun suret rakastetun menettämistä, voi hautajaisseremonia helpottaa tuskaa jonkin verran, koska se tuo sinut yhteen niiden ihmisten kanssa, joita tuossa hetkessä eniten tarvitset. Oman perheesi tuen lisäksi tämän tärkeän ihmisen hautaaminen tai tuhkaaminen tavalla, joka osoittaa kunnioitusta häntä kohtaan ja mahdollistaa sinun jättää hyvästit kunnolla, voi tarjota hieman alustavaa lohtua.

Tällaiset rituaalit luovat viitekehyksen ja ilmapiirin, jossa kipu voidaan ilmaista ja jakaa. Mutta onko lemmikeille olemassa hautausrituaaleja?

Eläimille on krematorioita ja hautausmaita, mutta julkisesti hyvästien jättäminen karvaiselle parhaalle ystävälleen ei ole millään muotoa samanlainen kokemus, kuin toisen ihmisen muiston kunnioittaminen. Ei ole olemassa todellista käytäntöä, jonka mukaan sinun tulee jättää koirasi, kissasi tai kilpikonnasi kuollessa sille jäähyväiset sen ansaitsemalla tavalla. 

Syyllisyyden ja tuskan tunteminen lemmikin menettämisen johdosta

Jos omalle lemmikilleen ei jätä jäähyväisiä kunnolla, se voi häiritä suruprosessia, etenkin jos tunnet syyllisyyttä kuoleman johdosta. Ehkä lemmikilläsi oli terveysongelmia ja podet syyllisyyttä siitä, etten pitänyt hänestä parempaa huolta tai kiinnittänyt häneen enemmän huomiota. Ehkä lemmikkisi lääkityksen sivuoireena ilmenneet kystat olisi voitu välttää.

Nämä ovat vain joitakin niistä ajatuksistasi, joita saatat käydä läpi mielessäsi, ja jotka saavat sinut tuntemaan syyllisyyttä. Mutta tärkein syy, miksi ihmiset tuntevat syyllisyyttä lemmikkinsä kuoleman vuoksi, on eutanasia. Tämä ei ole ihmisille laillinen vaihtoehto, mutta kaikkein yleisimmin käytetty vaihtoehto eläinten kärsimysten lievittämiseksi.

Eutanasia saa monet ihmiset potemaan syyllisyyttä omien lemmikkiensä kuolemasta, sillä he ovat viimeisenä vaihtoehtona asettaneet tälle kuolemalle päivämäärän. Monet eutanasian valitsevat ihmiset tuntevat olevansa murhaajia. Mutta älä unohda, että kääntyessäsi tämän valinnan puoleen, johtuu se siitä että lemmikkisi pelastamiseksi ei ollut muita keinoja.

Tässä mielessä tuki on olennaisen tärkeää. Sallimalla kyseisen valinnan tehneen ihmisen pukea kärsimyksensä sanoiksi, auttaa häntä saamaan sille vahvistuksen ja käsittelemään sitä. Tällä tavoin kipu ei kulje heidän kanssaan, kuin kenkään jäänyt kivi, joka lopulta alkaa leikata tiensä ihon läpi.

Uuden lemmikin hankkiminen

Mikäli olet surun ensimmäisessä vaiheessa, et luultavasti ole valmis uutta lemmikkiä varten. On normaalia tuntea jotenkin pettävänsä edesmenneen muiston, jos sallii jonkun toisen ottaa hänen paikkansa. Tämä ei ole hyväksi uudelle lemmikillekään, koska se voi varoittaa heitä tulevasta kärsimyksestä.

Näin suuren menetyksen ja valtavan haavan kärsineet ihmiset tarvitsevat hellyyttä. He tarvitsevat aikaa puhua, olla hiljaisuudessa, suuttua maailmalle ja esittää kysymyksiä. Mutta eniten he tarvitsevat auttavaa kättä silloin, kun he osoittavat ensimmäisiä merkkejä siitä, että ovat siirtymässä yhdestä surun vaiheesta seuraavaan, kunnes viimein pystyvät sulauttamaan kokemuksen omaan elämäänsä.