Lasten kognitiivinen kehitys Piagetin mukaan
Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gema Sánchez Cuevas
Jean Piaget on olennainen hahmo lasten kognitiivisen kehityksen tutkimuksessa. Hän omisti koko elämänsä lapsuuden tutkimiseen, jopa omien lastensa, selvittääkseen kehityksen salaisuudet. Hänet tunnetaan myös Lev Vygotskyn ohella yhtenä konstruktivismin isänä.
Yksi Jean Piagetin kuuluisimmista teorioista on lasten kognitiivisen kehityksen jakaminen neljään eri vaiheeseen. Hän loi sen löytääkseen teorian, joka voisi selittää pikkulapsen yleisen kehityksen.
Nykyään kuitenkin tiedetään, että teoria jättää liian monia puolia arvioimatta, jotta se voitaisiin hyväksyä yleisen kehityksen teoriaksi. Mutta tämä luokittelu on hyödyllinen opas sen ymmärtämisessä, kuinka meille kehittyy loogis-aritmeettisia kykyjä lapsuudessa.
Lasten kognitiivisen kehityksen vaiheet
Monet psykologit ajattelivat, että kehitys on kasautuva ilmiö, jossa luodaan uusia käytösmalleja ja kognitiivisia prosesseja. Piaget sen sijaan, tutkimustensa jälkeen, loi kehitysteorian, joka perustui kvalitatiivisiin muutoksiin. Siinä lapsi kerää uusia kykyjä, mutta ennemmin tai myöhemmin nuo kerätyt tiedot muuttavat hänen ajattelutapaansa laadullisesti.
Piaget jakoi pikkulapsen kognitiivisen kehityksen kolmeen vaiheeseen, joissa on joukko alavaiheita, ja myöhemmin täydensi sitä lisäämällä neljännen vaiheen. Nämä neljä vaihetta ovat: (a) sensomotorinen vaihe (b) esioperationaalinen vaihe, (c) konkreettisten operaatioiden vaihe ja (d) formaalien operaatioiden vaihe.
Sensomotorinen vaihe
Tämä vaihe esiintyy ennen kielen ilmaantumista, syntymästä suunnilleen kaksivuotiaaksi asti. Tälle vaiheelle on ominaista lapsen refleksikyky.
Tässä vaiheessa lapsen elämä perustuu havainnointikyvyn yhdistämiseen motorisiin kykyihin. Lapsen mielessä on vain käytännöllisiä käsitteitä, kuten sen tietämistä, mitä tehdä, mitä syödä tai äidin huomion saamista.
Vähitellen, tämän vaiheen kautta, lapsi tekee yleistyksiä ympäristönsä tapahtumista ja luo käsityksiä siitä, kuinka maailma toimii.
Kun nämä käsitykset risteävät, lapsi kehittää käsityksen esineiden pysyvyydestä ja ymmärtää, että esineet ovat olemassa kokonaisuuksina, jotka ovat hänelle vieraita. Ennen tämän käsityksen kehittymistä kaikki, mitä lapsi ei voi nähdä, kuulla tai koskettaa, ei ole olemassa hänelle.
Tämän vaiheen lopussa ilmaantuu kieli. Kielen kehittyminen lapsessa tarkoittaa syvällistä muutosta hänen kognitiivisissa kyvyissään. Tämän mukana tulee yleensä semioottinen toiminto: kyky kuvata käsitteitä ajatuksen kautta. Lapsen mieli muuttuu puhtaasti käytännöllisestä sellaiseksi, joka toimii myös käsitetasolla.
Esioperationaalinen vaihe
Tämä vaihe voidaan ajoittaa ikävuosien kaksi ja seitsemän välille. Tässä lapsi on muutosvaiheessa, jossa hän alkaa työstää semioottisia kykyjään.
Vaikka hän on saavuttanut jo käsitetason, hänen mielensä eroaa paljon aikuisen mielestä. Tässä joudumme kasvotusten lapsen “itse- ja minäkeskeisyyden” kanssa.
Lapsi on itsekeskeinen, koska hänen ajattelunsa on täysin itsekeskeistä. Lapsi on kyvytön erottamaan fyysistä psyykkisestä tai objektiivista subjektiivisesta.
Hänelle hänen subjektiivinen kokemuksensa on objektiivinen todellisuus, joka on olemassa kaikille yksilöille samalla tavalla. Tämä on osoitus siitä, että jotakin puuttuu vielä mielen teoriasta. Neljävuotiaasta alkaen lapsi alkaa kadottaa itsekeskeisyyttään ja kehittämään mielen teoriaa.
Tässä vaiheessa esiintyy myös ongelmia. Lapsen on kyettävä ymmärtämään, että maailma muuttuu. Hän kykenee ymmärtämään tiloja, mutta ei aineen muutosta. Esimerkkinä tästä voisi olla se, että kun tässä kehitysvaiheessa olevalle lapselle näytetään lasi täynnä vettä ja vesi laitetaan sitten kapeampaan mutta korkeampaan lasiin, lapsi ajattelee, että vettä on enemmän kuin aiemmin. Hän ei kykene ymmärtämään, että jonkin muuttaminen ei tarkoita muutosta olemassa olevan aineen määrässä.
Konkreettisten operaatioiden vaihe
Tämä vaihe käsittää ikävuodet 7 ja 11 tai 12. Tässä vaiheessa lapsi on onnistunut jättämään taakseen sen täyden luottamuksen, joka hänellä oli omiin aisteihinsa. Tässä vaiheessa hänessä on nähtävissä käsitteiden kehittymistä. Lapsi ymmärtää esimerkiksi sen, että jonkin muodon muuttaminen ei muuta sen määrää.
Lapselle alkaa kehittyä logiikka asioiden luokitteluista ja suhteista, jotka eivät ole yhteydessä aistitietoon. Lapsi ymmärtää aineen muutoksia ja että ne voivat tapahtua myös vastakkaiseen suuntaan (esimerkiksi lisääminen poistamisen sijaan).
Tärkeä seikka tässä on se, että hän kykenee suorittamaan nämä operaatiot käsitteinä mielessään, ilman että ne on tehtävä konkreettisten esineiden kanssa.
Vaikka hän hallitsee laskutoimituksia ja logiikkaa, hän voi suorittaa niitä vain hänelle tuttujen esineiden kanssa. Hän ei kykene teoretisoimaan asioista joita hän ei tunne tai jotka ovat hänen aistitietonsa ulkopuolella. Tämän kyvyn lapsi saavuttaa seuraavassa vaiheessa.
Formaalien operaatioiden vaihe
Tämä on kehityksen viimeinen vaihe, jossa lapsi muuttuu aikuiseksi kognitiivisella tasolla. Tälle vaiheelle on ominaista tieteellisen ajattelun hankkiminen. Lapsi voi nyt myös järkeillä todellisten asioiden lisäksi mahdollisista asioista.
Tälle vaiheelle on ominaista kyky tehdä hypoteeseja ja tarkastella näiden hypoteettisten mahdollisuuksien seurauksia. Lapsi on hionut testausmenetelmiään eikä hyväksy mielipiteitä tutkimatta niitä.
Lapsi alkaa omaksua uutta tietoa ja älyllisiä työkaluja, joiden avulla hän kehittyy päteväksi aikuiseksi yhteiskunnassa. Mutta tämän vaiheen jälkeen hänessä ei tapahdu mitään muita kvalitatiivisia muutoksia. Vaikka hän saattaa tulla nopeammaksi tai tarkemmaksi ajattelussaan, hän tulee aina ajattelemaan samalla tavalla.
Nyt kun olemme tutustuneet Piagetin teoriaan kognitiivisesta kehityksestä, uskotko lasten todella kehittyvän tällä tavalla? Vai onko tämä teoria riittämätön selittämään ihmisen kehityksen kokonaisuudessaan?
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.