Kun harkitsevaisuus on oikeasti pelkoa

Harkitsevaisuus on hyve, joka on keskeinen osa henkilön persoonallisuutta. Se muuttuu kuin sädekehäksi joka ympäröi kaikkea mitä hän tekee. Aristoteles määritteli harkitsevaisuuden sellaisena asiana, joka rohkaisee asianmukaiseen ja kunnolliseen käyttäytymiseen. Kirkon mukaan harkitsevaisuus (viisaus) on yksi kardinaalihyveistä.

Näinä aikoina harkitsevaisuus on kuitenkin saanut hieman eri merkityksen. Me yhdistämme sen enemmänkin varovaisuuteen. Kutsumme henkilöä varovaiseksi, jos hän harkitsee ennen kuin hän toimii, tai jos hän päättää olla tekemättä jotain sillä hän uskoo sen seurauksien olevan pahoja. Varovainen henkilö saattaa myöskin toimia hitaasti ja varovaisesti, jos olosuhteet sitä vaativat.

“Joskus meidän on maustettava harkitsevaisuutta ripauksella hulluutta.”

-Horatius-

Kauan aikaa sitten ihmiset uskoivat, että siellä missä on harkitsevaisuutta, siellä on myöskin muita hyveitä. Meidän on kuitenkin mainittava, että joskus harkitsevaisuus tarkoittaa päättäväisyyden tai motivaation puutetta, tai jopa epävarmuutta. On tärkeää, että opimme erottamaan nämä toisistaan.

Positiivinen harkitsevaisuus

Harkitsevaisuudella on eräs todella positiivinen puoli. Avainsana tässä on kaukokatseisuus, eli kyky nähdä jotain ennen kuin se tapahtuu. Kyseessä ei ole pelkkä arvaus, vaan looginen järkeily. Tämä viittaa siihen, että me pohdimme ja arvioimme tilanteen tehdäksemme johtopäätöksen minne tietty toiminta saattaa meidät johdattaa.

Kyky olla harkitsevainen ja kaukokatseinen ovat perusteellisia asioita päätöksenteossa. Nämä hyveet asettavat meidät menestyksen tielle ja auttavat meitä tekemään oikeita valintoja useammin. Se lainaa itseään strategiselle ongelmanratkaisulle. Jos teemme virheitä, harkitsevaisuus tekee niistä paljon helpommin käsiteltäviä.

Harkitsevaisuus on impulsiivisuuden vastakohta. Harkitsevaisuus on avain silloin kun valinnoissa tai teoissa piilee riski tai jokin vaara. Harkitsevaisuus on hyve, joka yhdistetään läheisesti älykkyyteen, pohdintaan ja itsehillintään. Monimutkaisissa tilanteissa harkitsevaisuus on uskomattoman arvokas.

Liiallinen varovaisuus ja emotionaalinen käsittely

On olemassa ihmisiä jotka ovat varovaisia, mutta eivät välttämättä harkitsevaisia. Harkitsevaisuus sisältää myöskin kyvyn olla rohkea, jos olosuhteet ovat suotuisat. Muussa tapauksessa me emme puhu enää harkitsevaisuudesta, vaan ennemminkin pelosta.

Kun menemme harkitsevaisuuden kanssa äärimmäisyyksiin, se ei ole enää hyve. Siitä tulee emotionaalisen käsittelyn ongelma. Liikaa harkitsevat ihmiset näkevät itse todellisuuden uhkana. Tämän seurauksena he välttävät mitä tahansa toimia, jotka saattavat laukaista epämiellyttäviä tai katastrofaalisia asioita. He torjuvat kaiken, joka tarkoittaa muutosta. Heidän “harkitsevainen” päätöksensä on pysyä heidän tuntemassaan maailmassa.

Tämän tyyppinen emotionaalinen prosessointi ei johda menestykseen tai oikeiden valintojen tekemiseen. Tämä johtaa lamaannustilaan. Kaikkien riskien totaalinen tuhoaminen käytännössä on ennen kaikkea mahdotonta. Me emme ole 100-prosenttisesti turvassa edes omassa olohuoneessamme tai sängyssämme. Katot voivat sortua, lentokoneet pudota taivaalta, varkaat voivat tulla kotiimme… Jos me keskitymme jatkuvasti mahdollisiin vaaroihin, emme tule koskaan elämään täydellisessä rauhassa.

Harkitsevainen vai pelokas?

Liiallinen harkitsevaisuus ilmaantuu joskus omituisissa muodoissa. Yksi näistä on äärimmäinen perfektionismi. Perfektionistit haluavat kaiken olevan kiveen kirjoitettua. He yrittävät hallita kaikkea ja välttää virheitä hinnalla millä hyvänsä. Tämä pakkomielteinen käytös kertoo enemmän pelosta kuin varovaisuudesta. Tämän käytöksen takana piilee kutakuinkin paranoidit odotukset: jos jätän mitään keskeneräiseksi, pahin tulee tapahtumaan.

Viimeiseksi, on olemassa ihmisiä jotka käyttävät harkitsevaisuutta tekosyynä toimimattomuudelle. Tällaiset ihmiset ovat enemmän arkoja ja pelokkaita kuin varovaisia. Aina tulee uusia tilanteita, joihin me emme ole valmiita, mutta ne tarjoavat aina jännittäviä mahdollisuuksia henkilökohtaiselle kasvulle. Jos sanomme “ei” vain siksi ettemme ole varmoja lopputuloksesta, me sanomme itse elämälle “ei”.

Emotionaalisesti terveet ihmiset ottavat riskejä. Mutta tämä ei tarkoita että he olisivat holtittomia; he tekevät ennustuksia, laskelmia ja suunnitelmia. He tietävät, ettei ole olemassa takuita kaiken suhteen mitä he tekevät.

Harkitsevaiset ihmiset tietävät myös, että virheet ovat aina mahdollisia. Niitä ei tarvitse kuitenkaan pelätä, sillä ne ovat aina tiedon ja kokemuksien lähteitä. Harkitsevaisuus ei ole pelkoa, vaan vastuullisuutta.