Koiran empatian parantava voima

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Sergio De Dios González

Kirjoittanut Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Viimeinkin tiede kykenee todistamaan sen, minkä monet meistä ovat jo tienneet kauan: koirat kykenevät tuntemaan empatiaa. Koirat pystyvät yhdistymään ihmisten henkiseen tilaan melkein välittömästi. Mutta koirien kyky kuitenkin ylittää tämän hämmästyttävän yhteyden. Myös koirat osoittavat altruistista halua tarjota lohtua ja lievittää henkistä ahdistusta ja surua. Olemme varmoja, että jokainen, jolla on yksi tai useampia koiria on samaa mieltä tästä Lontoon yliopiston suorittamasta tutkimuksen tuloksista, joka käsittelee koirien parantavaa voimaa.

Me tiedämme, että nämä meidän nelijalkaiset, kosteakuonoiset, uskollisilla silmillään katsovat eläimet tunnistavat ilomme välittömästi, ja ennen kaikkea meidän kärsimyksemme. He eivät epäröi nuolla kättämme, heittää lempileluaan jalkojemme juureen ja istua syliimme kuin hellyyttä kaipa lapsi, joka haluaa meiltä vain hymyn.

”Luuletko, että taivaassa ei ole koiria? Minäpä kerron sinulle, he ovat siellä paljon ennen kuin me pääsemme sinne.”

-Robert Louis Stevenson-

Koirien parantava voima

Koirien empatialla, tuolla suurenmoisella kyvyllä lukea mielialaamme, on itse asiassa enemmän vivahteita kuin tämä tutkimus on tuonut ilmi. Esimerkki tästä voidaan nähdä todella erityisessä tapauksessa. Benjamin Stepp on Irakin sodan veteraani, joka elää kauniin labradorinnoutajansa Arleighin kanssa. Tämä nuori mies kärsii traumaattisesta aivovauriosta, ja joka päivä se aiheuttaa hänelle kipua, joka saa hänen jalkansa toimintakyvyttömäksi.

Arleigh aistii aina ennen kuin nämä kivut ilmentyvät, ja hän menee omistajansa luokse vain yksi tarkoitus mielessään: antaakseen omistajalleen tukea, rakkautta ja lievittääkseen hänen ahdistustaan ja auttaakseen Benjaminia hallitsemaan hänen hengitystään, jotta kipu katoaisi nopeammin. Heidän välinen suhteensa on niin ihmeellinen, että etologisti Natalia Albuquerque tutkii heidän tapaustaan. Tiedämme, että koirat kykenevät ”haistamaan” tiettyjä metabolisia muutoksia kehossamme, jotka voivat johtaa esimerkiksi alhaiseen verensokeriin, epilepsiakohtauksiin, ja tässä tapauksessa uhkaavaan kivun saapumiseen.

Kaiken tämän hämmästyttävin puoli kuitenkin on koirien uskollisuus ja altruismi. He eivät halua mitään vastapalveluksena. Heidän suojelun ja uskollisuuden aistinsa on niin korkea, että pelkkä helpotuksen ja hyvinvoinnin antaminen on heille tarpeen ollakseen onnellisia ja tyytyväisiä.

Koirien emotionaalinen voimansiirto, empatian primitiivinen muoto

Eläinmaailmaan erikoistuneet etologit ja psykologit huomauttavat eräästä todella tärkeästä näkökohdasta: me emme voi verrata ihmisten empatiaa koirien empatiaan. Jälkimmäisessä tapauksessa Ted Ruffman puhuu mielummin ”emotionaalisesta voimansiirrosta”, todella primitiivisestä empatian muodosta, jota voitaisiin verrata kolmevuotiaan lapsen empatiaan. Ted Ruffman toimii psykologina Otagon yliopistossa Uudessa Seelannissa.

Meidän on myös otettava huomioon, että empatia on kompleksi psykologinen alue, jossa työskentelevät erittäin hienostuneet kognitiiviset prosessit. Kun me ajattelemme koirien empatiaa, mikä selvästi erottuu joukosta on koirien kyky lukea kasvomme ilmeitä, äänensävyämme, ja tapaa jolla emotionaalinen tilamme koskettaa heitä. Mutta kun nämä tunteet ovat negatiivisia, koirat muuttavat tarkoituksenmukaisesti käyttäytymistään ja alkavat tarjota apua, tukea ja lohtua.

Tämä viimeinen näkökohta on epäilemättä aihe, joka kiehtoo asiantuntijoita. Syytä siihen, miksi koirilla ja meillä on niin vahva side, voidaan seurata aina esi-isiimme asti, jolloin ihmiskunta oli kaikkein primitiivisin. Edward Osborne Wilson on amerikkalainen hyönteistutkija ja biologi, joka esittää joitain hänen tutkinnoissaan ilmenneitä todella mielenkiintoisia näkökohtia.

Koirat ja ihmiset: muinainen side

Ihmisillä on ollut todella läheinen emotionaalinen side koiriin aina muinaisista ajoista lähtien, aina niistä ajoista asti, kun ylimpänä prioriteettina on ollut selviytyminen. Yksi tohtori Osbornen teorioista selittää, että ihmisillä, jotka elivät monta koiraa sisältävissä sosiaalisissa ryhmissä, oli suuremmat todennäköisyydet jäädä henkiin kuin ihmisillä, joiden sosiaalisissa ryhmittymissä ei ollut koiria.

Yksi tai useampi koira näissä asutuksissa tarkoitti, että ihmiset olivat lähempänä luontoa ja sen syklejä. Se tarkoitti myös, että ihmiset kykenivät paremmin löytämään lähteitä selviytymiselle: vettä, saalistettavia eläimiä, syötäviä kasveja, jne. Itse asiassa meillä on tästä todisteena lukuisat luolamaalaukset, joista voimme huomata tämänkaltaisen koirien ja ihmisten välisen vuorovaikutuksen.

Nämä eläimet seuralaisinamme noina varhaisina aikoina antoi meille suurta tyydytystä ja se myös muodosti vahvan siteen meidän biologiseen luontoomme.

Tiedämme, että koiran silmiin katsominen saa aivomme tuottamaan oksitosiinia, eli hormonia, joka edistää hellyyttä, hoitoa ja yhteenkuulumisen tunnetta.

Tämä varhaisina aikoina alkanut vuorovaikutus on vahvistanut hienostunutta suhdettamme, jossa koirat osaavat tunnistaa tunteemme, ja jossa me puolestamme opimme näkemään heidät osana omaa sosiaalista ryhmäämme. Koirien empatia on tosiasia, joka on ollut seuranamme aina.

Vain yksi katse kohti koiraa on tarpeeksi saadakseen meidät hymyilemään

Koiramme eivät koskaan käske meitä ottamaan asioita rennommin. He eivät yritä ehdottaa, että vaihtaisimme työpaikkaamme, tai että antaisimme kumppanillemme toisen tilaisuuden, tai että yrittäisimme päästä eroon ystävästä joka tuo meille enemmän harmia kuin hyötyä. He eivät koskaan ehdota meille mitään, eivätkä he tuomitse meitä tai kritisoi tekemiämme päätöksiä. Koirasi on omistautunut olemaan läsnä, sinun kanssasi, tekemällä parhaansa sinun vuoksesi ilman, että hän odottaa mitään takaisin. Tämä on yksi suurenmoisimmista empatian merkeistä.

Niin kummallista kuin miltä se vaikuttaakin, näin ne ovat aina tehneet, siitä asti kun ne elivät esi-isiemme kanssa, eurooppalaisten metsästäjä-keräilijöiden kanssa, jotka alkoivat kesyttää kaikkein säyseämpiä sudenpentuja, jotka harhailivat metsässä etsien ruokaa. Me teimme niistä omiamme, ja ne tekivät meistä heidän omiaan tässä kestävässä ja suurenmoisessa suhteessa. Siksi monet meistä eivät voi muuta kuin hymyillä koiran nähdessään.

Me tunnistamme toisemme, meidän luontomme ovat vuorovaikutuksessa tuottaakseen positiivisia emotionaalisia raktioita. Ne olivat liittolaisiamme menneisyydessä, ja nyt ne ovat meidän terapeuttisia liittolaisiamme. Ne tuovat meille rauhaa. Ne saavat meidät hymyilemään. Ne aktivoivat kehomme endorfiinit ja oksitosiinit. Ne lievittävät yksinäisyyttämme ja jopa vähentävät kivun tunnettamme. 

Lopuksi, ketä tahansa joka epäilee koirien emotionaalista voimaa sekä heidän empaattisia kykyjään on epäilemättä pahasti väärässä. Meidän on vain ajateltava noita nelijalkaisia anonyymeja sankareita, joille me olemme niin paljon velkaa: opaskoirat, koirat jotka opettavat vammaisia lapsia ja riippuvaisia vanhuksia, ja tietenkin ne uskomattomat koiraystävät, joita me niin rakastamme ja pidämme kiistattomasti osana perhettämme.