Kohteliaisuudet turruttavat, kritiikki auttaa rakentamaan

On yhtä vaikeaa ottaa vastaan kritiikkiä kuin ylistyksiä. Itse asiassa, on olemassa ihmisiä, jotka tuntevat itsensa hyvin kiusaantuneiksi saadessaan kohteliaisuuksia. Meidät on opetettu elämään korkeilla standardeilla. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän on tehtävä kaikki hyvin, emmekä saa odottaa palkkioita työstämme.

Kaiken lisäksi on vaarallista, että kritiikillä ja ylistyksillä on niin paljon vaikutusta itsetuntoomme. Kun otamme vastaan kohteliaisuuksia, ihailun viesti voi olla hämmentävä. Voimme “humaltua” tuollaisesta itserakkautta stimuloivasta viestistä. Ja toisaalta, kun saamme murskaavaa kritiikkiä, itsetuntomme vahingoittuu. Meillä
on sairaalloinen taipumus vähätellä ja syyttää itseämme.

On pidettävä mielessä, että voit voittaa tai hävitä minkä tahansa tehtävän kanssa. Tärkeää on se, miten jaloja ovat käytetyt voimavarat, ja arvostuksemme itseämme kohtaan kun kuljemme omalla polullamme ja etsimme itseämme. Rakentavan kritiikin vastaanottaminen auttaa meitä mukautumaan erilaisiin tilanteisiin, kun taas ylistykset voivat heikentää meitä vähentämällä vaivannäköämme.

Kritiikki on osa jokapäiväistä elämäämme. Kukaan ei voi saada meitä voimaan pahoin, ellemme itse hyväksy sitä.

Kritiikki on väistämätöntä

Tuomitseminen on osa jokaisen ihmisen ajatteluprosessia. Meidän kulttuurissamme keskitämme huomiotamme enemmän negatiivisiin näkökohtiin kuin positiivisiin. Näemme vikoja ja ongelmia helpommin kuin näemme hyviä ominaisuuksia tai mahdollisuuksia.

Jokainen vastaa kritiikkiin omalla tavallaan. Ajattelemme sen riippuvan siitä, onko kritiikki rakentavaa vai murskaavaa. Mutta asiat eivät toimikaan täysin tuolla tavalla. Jopa saman kritiikin saaminen kahdelta eri henkilöltä voi tuottaa erilaisia reaktioita. Ne voivat aiheuttaa täysin vastakkaisia tunteita samassa
henkilössä.

Joskus sillä ei ole mitään merkitystä millaista kritiikkiä saamme, vaan pikemminkin sillä mitä me ajattelemme siitä. Kritiikillä tai sen antajalla ei ole mitään merkitystä, kaikki riippuu sen vastaanottajasta. Me itse määrittelemme kritiikin tärkeyden sekä sen, miten tulkita sitä. Me itse myös annamme arvoa eleille, sanoille ja sille,
joka antoi meille kritiikkiä.

“Ajoita kritiikkisi oikein; älä omaksu huonoa tapaa antaa kritiikkiä vasta, kun tilaisuus on jo mennyt ohi.”

-Mao Zedong-

Miten hyödyntää kehuja

Kun kehumme jotakuta, on hyvä suunnata kehut henkilön tekemään työhön ja käyttäytymiseen itse henkilön sijaan. Tällä tavalla kehut eivät saa kyseistä henkilöä vajoamaan turhamaisuuteen. Tapa miten kehumme jotakuta voi vaikuttaa hänen ajatustapoihinsa. Samaan aikaan kehut myös vaikuttavat henkilön taipumukseen hyväksyä haasteita, säilyttää sekä saavuttaa akateemista menestystä. On olemassa kaksi mentaliteettia: muuttumaton ja kehittyvä.

Jos me itse vastaanotamme kehuja, ajatelkaamme, että kehussa on positiivisia ainesosia. Muistakaamme, että kehut vahvistavat hyvin tehtyä työtä. Tämä tarkoittaa sitä, että olemme oikealla tiellä. Jotkut kirjailijat sanovat, että elämme tullaksemme tunnustetuiksi, emmekä voi kieltää etteikö tämä olisi osittain totta joidenkin ihmisten osalta. Joillekin ihmisille kehut voivat olla ylpeyden aihe. Liiallinen ylpeys vääristää ympäristömme todellisuutta, ja ympärillämme tapahtuvien toimintojen arvostusta.

Miten voin antaa kehuja rakentavasti?

Vahvistaaksemme jotakuta kehumalla, paras tapa on muotoilla kehu tosiasioiden ja tulosten pohjalta. Toteamukset, kuten: “onnistuit hyvin” tai “olet todella nerokas” ovat hyödyttömiä. Parempi kehu olisi esimerkiksi “pidän siitä miten hoidit tuon konkreettisen ongelman”, tai “teit erinomaista työtä saavuttaessasi asetetut tavoitteet, huolimatta siitä ettet edes pitänyt kyseisestä tehtävästä”.

Samalla tavalla, jos tuot esiin pelkästään negatiivisia näkökohtia, luot kohdehenkilössä turhautuneisuutta. Tuomalla esiin positiivisia näkökohtia, saat aikaan mukavuutta. Ongelmana on se, että olemme mielummin kehujen turmeltama kuin kritiikin pelastama.

“Seesteiselle miehelle on suuri hyve kuulla kaikki kritiikki häntä vastaan, korjatakseen mikä on tosi, eikä olla järkyttynyt siitä mikä on valetta.”

-J.W. von Goethe-