Kiireessä eläminen estää meitä todella elämästä
Me elämme usein kiireessä, ajatellen jatkuvasti että mitä seuraavaksi tapahtuu. Me elämme yhdistettynä lauseisiin kuten ”minun täytyy” tai ”minun on pakko”. Meidät on irrotettu itsestämme ja kaikesta ympärillämme olevasta. Nouse ylös, katso ja tunne. Olet juuri tässä ja juuri nyt – nauti siitä.
On olemassa eräs tarina aiheesta ”juuri nyt”. Sen mukaan kauan aikaa sitten ihmiset elivät yhdessä lintujen kanssa, joiden nimi oli ”Nyt.” Ihmiset elivät näiden lintujen lähellä, kuunnellen niiden laulua.
Joka kerta kun ihmiset näkivät jonkin kauniin maiseman, puhuivat jonkun kanssa tai tunsivat jotain erikoista, aina yksi linnuista nokki heidän päätään ja alkoi laulaa. Tällä tavalla ihmiset tulivat tietoiseksi nykyhetkestä. He nauttivat nykyhetkestä ja he olivat onnellisia.
Tunteet, jotka noina hetkinä ilmaantuivat ihmisissä, ruokkivat Nyt-lintuja. Nyt-linnut saivat ihmiset elämään intensiivisempää elämää, ilman kaikkea sitä teknologiaa, mitä meillä on nykypäivänä. Lopulta saapui päivä, jolloin jokin muuttui ja ihmiset alkoivat elämään muiden lintujen kanssa. Yhdellä näistä linnuista oli mustat höyhenet (Ennen-linnut), ja yhdellä näistä oli valkoinen höyhenpeite (Jälkeen-linnut).
Vähä vähältä Nyt-linnut menettivät laulutaitonsa, ja viimein ne eivät laulaneet enää lainkaan. Tietoisuuden hetket olivat kadonneet. Mutta Nyt-lintujen legenda ei kuitenkaan pääty tähän. Vaikka ne eivät enää lennäkään ympärillämme ja niiden laulu on menettänyt voimansa, ne jatkavat kuitenkin elämistä meissä jokaisessa, odottaen että tulemme tietoiseksi nykyhetkestä.
”Jotkut sanovat, että jos me suljemme silmämme, hengitämme syvästi ja hymyilemme, voimme tuntea Nyt-lintujen nokkimisen ja laulun sydämissämme ja mielissämme.”
-Oscar Soria-
Kiirehtiminen ei ole koskaan hyväksi
Me kuljemme läpi elämän sännäten paikasta toiseen, ja me olemme aikataulujen, velvollisuuksien ja tapaamisten kontrolloimia. Jopa lapsilla on tupaten täydet aikataulut. Me olemme kaikki jossain vaiheessa sanoneet, että ”päivässä ei ole tarpeeksi tunteja”.
Elämän ei kuuluisi olla tällaista. Elämän kuuluisi olla antamista. On totta, että monesti elämä tarjoaa meille yllätyksiä, mutta silti suurimman osan ajasta me yritämme löytää sen, mitä me etsimme.
Eli jos en voi muuttaa aikatauluani, minun on muutettava tapaa jolla katson sitä. Minun on tultava tietoiseksi sisäisestä ”nyt” -hetkestäni, ja todella olla siinä, missä minä olen. Minun on yhdistyttävä mieleeni ja ruumiiseeni, enkä saisi olla kiireessä tai ajatella tulevaisuutta.
Tämä ”Jälkeen-lintu” tai ”kuiskaukset menneisyydestä” eivät saa hukuttaa meidän välittömän tietoisuutemme ääntä. Ponnistelkaamme tuodaksemme Nyt-lintujen laulu takaisin mieleemme ja arvostakaamme jokaista hetkeä. Ajattele sitä niin, että mitä enemmän me syötämme niitä, sitä enemmän ne ovat läsnä kanssamme.
Elä nykyhetkessä ja liity siihen
Jokainen päivä on uusi alku, tilaisuus elää toisenlaisessa nykyhetkessä. Pidä eilisen muisto mielessäsi mutta samaan aikaan ole hämmästynyt sen tuloksesta tässä hetkessä. Muistojen säilyttäminen edellyttää niiden elämistä ja niiden kanssa liikkumista eteenpäin. Jos tunnet nykyhetken, tulet luomaan itsellesi vahvempia muistoja.
Sen sijaan, jos me elämme kiireessä ilman että pysähdymme tuntemaan jokaisen hetken, meiltä jää välistä tilaisuus tarkkailla sitä, missä me olemme. Meiltä jää välistä tieto siitä, mitä me tunnemme. Me emme kuule ympäriltämme tulevia ääniä, emmekä me ymmärrä miksi tunnemme juuri sitä mitä me tunnemme. Kaikkein tärkeintä on, että otamme itsellemme aikaa tietääksemme olemmeko me siellä missä haluamme olla.
Minä liityn… pysähdyn ja tunnen… innostun. Hymyilen, ja tallennan nämä hetket muistiini. Minä elän juuri tässä hetkessä. Nyt voin jatkaa lopun kanssa. Lähellä nykyhetkeä eläminen työntää meidät kohti jokaisesta hetkestä nauttimista. Aikaa ei ole olemassa ilman minua. Minä olen se, joka antaa ajalle tarkoituksen. Jos me kykenemme olemaan itsestämme tietoisia joka hetkellä, voimme käyttää jokaisen sekunnin hyödyksemme.