Jokainen meistä on lahja
Ihminen on lahja. Kyllä, lahja. Koska silmillämme on oma elämänsä ja valo joka lyö omien laulujemme mukaan. Me olemme neurokemiallisen tähdistön tuotteita, joka avaa mielessämme valtateitä, kehomme ja sen myötä koko olemassaolomme.
Emme voi irrottaa toimintaamme niiden vaikutuksesta ympäristöömme. Niinpä käärimme itsemme elektroniikkaan, ladatuissa pattereissa, täpötäysin matkalaukuin, janoten kokemuksia. Kokemuksia, jotka kaikessa komeudessaan heijastavat uskon julistusta, jonka luonto kirjoittaa syntyessämme, kasvaessamme ja kun kohtalomme päättää lopettaa elämämme.
Kuka voisi kieltää tämän? Jokainen elämä itsessään on lahja sen kantajalle ja muille ihmisille. Sillä kauniit ihmiset on tehty sommitelluista, yksilöllisistä osista. Osista, jotka kokoavat itsensä uudelleen kasaan myrskyn tullessa päätökseensä.
Koska totuus on, että jokainen kärsii takaiskuista jossain vaiheessa elämäänsä. Mitä enemmän koemme takaiskuja, sitä enemmän opimme ja kypsymme. Yleisesti voidaan sanoa, että kipu ja suru katoavat kun olemme oppineet oppituntimme, vaikkakin arvet pysyvät ruumiissamme ja sielussamme ikuisesti.
Siksi kauneimmat ihmiset ovat heitä, jotka eivät ole saaneet helppoa elämää. Ei siksi, että he ovat voittaneet pelon ja vaikeudet. He yksinkertaisesti tietävät, ettet voi parantaa asioita joita kieltäydyt kohtaamasta.
“Ihmiset ovat lahjoja. Jotkut heistä on kääritty upeasti. He herättävät huomiosi ensisilmäyksellä. Toiset puolestaan on kääritty arkisimpaan mahdolliseen paperiin. Jotkut heistä ovat saaneet osumaa postissa. Joskus heillä on voinut olla jopa oma jakelunsa.