Isoäitien henkinen perintö

Isoäitini ovat viisaimpia tuntemiani naisia. Heidän perintönsä jatkuu sukupolvelta toiselle: kaikki se tieto, jonka he ovat jakaneet, kaikki se rakkaus ja siteet, jotka yhdistävät heidät muihin, kaikki ne pienet hymyt, jotka kertovat niin paljon ilman että tarvitaan sanan sanaa.

Nämä viisaat naiset ovat kokeneet tuhansia elämiä yhden aikana ja he tietävät enemmän vastoinkäymisten voittamisesta kuin mikään hyllyltä löytyvä itseapuopas. Tinkimätön rakkaus ja rohkeudesta viisastuminen eivät vaadi asioita, vaan se rikastaa ja suojaa.

Menneiden sukupolvien perintö, isoäitiemme opit, ovat todiste siitä, minkä jäljen nämä viisaat naiset jättävät jälkeensä.

Tässä artikkelissa keskitymme kolmen sukupolven sidoksiin; isoäiteihin, äiteihin ja tyttäriin.

Viisaiden naisten näkymätön side

Sanotaan, että isoäidit ovat kaikkein näppärimpiä käsityöläisiä, joiden erikoisala on tiedon välittäminen sukupolvelta toiselle ilman sanoja.

Kohtaamme isoäidit usein keskellä heidän tärkeitä rutiinejaan tai rituaalejaan, kesken asioiden järjestelyä, kokkausta, lukemista… Isoäitimme voivat olla aktiivisia ja jääräpäisiä, tai helliä ja hiljaisia. Kaikki isoäidit eivät välttämättä ole pullantuoksuisia mammoja, jotka jaksavat kuunnella murheitasi teekupin äärellä joka päivä, mutta olipa isoäitisi millainen tahansa, on varmasti paljon, jota voisit häneltä oppia.

Voisimme katsoa heitä ikuisuuksiin: tapa jolla he letittävät harmaan tukkansa ja nostavat sen kerälle päälaelleen. Jokainen heidän liikkeistään syntyy vuosikausien harjoittelusta, mutta myös hiljaisuudesta.

Todellisuudessa emme tule koskaan todella tietämään kaikkia niitä salaisuuksia, joita he ovat kokeneet elämänsä aikana, kaikki ne surut ja itketyt kyyneleet, pettymykset jotka nieltiin ja juhlat joita juhlittiin. Menneellä ei ole enää väliä, sillä aika kuluu vääjäämättä ja menneet haavat paranevat lopulta, jokainen isoäiti tietää tämän henkilökohtaisesti.

Isoäidit välittivät tyttärilleen tiedon elämästään, välittivät heille rohkeutensa ja ne totuudet, jotka pysyvät totuuksina vuodesta toiseen. He saattoivat neuvoa tyttäriään rakkaudessa: olkaa vahvoja, olkaa rohkeita, luottakaa itseenne. Isoäidit kertoivat, ettei sydäntään saa luovuttaa sellaiselle, joka ei sitä ansaitse. Isoäidit opettivat, että on olemassa sellaisia suruja, joista ei kannata pitää suutaan kiinni, ja sellaisia iloja, joista ei tarvitse huutaa koko maailmalle. Isoäidit kertoivat, miten elää elämää täysillä, välittämättä liikaa siitä mitä muut ajattelevat: he kertoivat, että elämässä täytyy luottaa vaistoihinsa ja pitää silmät auki.

Viisaiden naisten kasvattaminen

Lasten kasvattaminen ei ole sama asia kuin lapsenlapsien kasvattaminen. Usein isoäitien rooli kasvatuksessa on rennompi, mukavampi ja myös lapselle tärkeä.

Isoäidillä ei ole samaa painetta ohjata lapsenlapsen elämää kuin vanhemmilla on. Heidän ei tarvitse olla aktiivisesti mukana jokaisessa arjen tapahtumassa, eivätkä he ole jatkuvasti paikalla kuulemassa lapsen itkua tai valitusta. Isovanhemmat ovat mukava lisä perheen dynamiikkaan ja he toimivat usein mieluusti lapsenvahteina. Isovanhemmat voivat hellitellä ja lelliä lapsenlapsiaan, ilman pelkoa siitä, että lapset muuttuvat lellikersoiksi. Vanhempien rooli on pitää kuria, isovanhemmat voivat ottaa rennommin. Isovanhemmat antavat vanhempien tehdä säännöt ja asettaa rajat.

Isoäidit tuovat suojaa ja turvaa lapsenlapsille, kuin vanha puu konsanaan, joka tarjoaa juuret lapsenlapsille. Puu kestää myrskyt ja sateen ja kukoistaa kesällä, sen siimeksestä voi hakea lohtua. Isoäidin uunissa paistuu aina jotain herkullista, karkkipurkilla käy kuhina ja nukkumaan mennessä isoäidillä on tuhansia tarinoita kerrottavanaan.

Isoäitien perintö ylittää sukupolvien rajat. Isoäidit ovat rohkeita ja aitoja naisia, jotka puhuvat usein sitkeydestä ja sisusta. Isoäidin kasvoihin katsoessa tunnemme tiettyä rauhaa, tunteen siitä, että kaikki päättyy lopulta hyvin ja etteivät pienet myrskyt ketään kaada. Isoäiti on selviytynyt elämästä, sen monista vaiheista ja kommelluksista. Isoäidit elivät erilaisessa maailmassa, jota he voivat muistella kaiholla. Isoäidit ovat sitä sukupolvea, joka joutui ehkä tekemään uhrauksia enemmän kuin nykymaailman naiset.

Isoäidit saattavat heijastaa omia haaveitaan lapsenlapsiin, he saattavat välittää intohimonsa harrastuksiinsa tai jakaa ajatuksiaan lastenlasten kanssa. Mikään rakkaus ei ole aidompaa kun isoäidin rakkaus lapsenlapsia kohtaan. Kunhan pysähdyt kuuntelemaan, voit oppia isoäidiltä paljon elämästä.

“En usko ikuiseen naisellisuuteen, naisen olennaiseen olemukseen, johonkin mystiseen. Nainen ei synny, vaan nainen tehdään.”

–Simone de Beauvoir–