Ilmaise rakkautesi niille, jotka eivät ole enää läsnä

Kun joku rakastamamme kuolee, meidän rakkautemme häntä kohtaan ei kuitenkaan kuole. Vaikka nyt meidän olisikin surtava hänen kuolemaansa, on myös tarpeellista ilmaista rakkautemme niitä kohtaan, jotka eivät ole enää kanssamme.

Kaikki tietävät, että on olemassa henkilökohtainen suremisprosessi, mutta on myös olemassa sosiaalinen suremisprosessi. Tämä liittyy hautajaisiin, osanottoihin, kohteliaisuusvierailuihin, jne. Nykyään tämä prosessi on uskomattoman lyhyt. Oletetaan, että muutaman päivän kuluessa sinun on palattava takaisin normaaliin elämääsi ja että sinun on tehtävä kaikkesi unohtaaksesi. Sinun on yritettävä asettaa sivuun kaikki kokemasi vaikeat kokemukset, sillä pitkä tai intensiivinen suremisprosessi häiritsee ihmisiä.

“Ja kun ääneni on kuolemassa hiljainen, lauluni laulaa elävässä sydämessäsi.”

-Rabindranath Tagore-

Joskus onnistut sopeutumaan näihin sosiaalisiin toimeksiantoihin, ja lyhyessä ajassa voit jo palata päivittäisiin rutiineihisi. Sinulla saattaa olla itkuinen olo nähdessäsi kauniin auringonlaskun, mutta pidät kyyneleesi sisälläsi. Voi myös tapahtua niin, että jokin sisälläsi on vastahakoinen sanomaan hyvästit ja tämä vaikeuttaa elämääsi itsesi ja muiden kanssa. On mahdollista, että molemmissa tapauksissa sinun on ilmaistava rakkautesi niille, jotka eivät ole enää kanssasi.

Kunnioita heitä, jotka eivät ole enää täällä

Totta puhuen, kukaan rakastamistasi ihmisistä ei koskaan kuole. Osa heistä tulee aina elämään sisälläsi, vaikka et olisikaan tietoinen siitä. Jokainen heistä on läsnä näissä hetkissä, vaikka tämä havaittaisiinkin poissaolona. Rakkaus ei koskaan kuole.

Siksi kaikissa kulttuureissa on perinteitä, joissa kunnioitetaan kuolleita ihmisiä. Lännessä on tapana vierailla kuolleiden haudoilla, tuoda heille kukkia ja rukoilla. Ihmiset eivät kuitenkaan enää tee tätä niin usein kuin ennen. Hautausmaat eivät ole paikkoja, joissa ihmiset haluavat olla. Todellisuudessa meillä ei ole enää tapoja ilmaista rakkauttamme niitä kohtaan, jotka ovat kuolleet.

Ne asiat, joita teemme kunnioittaaksemme kuolleita, eivät varmastikaan ole tavanomaisia. Ne ovat tapoja ilmaista rakkauttamme menehtyneille ihmisille. Tarkemmin sanottuna nämä asiat ovat kuin rituaaleja, jotka auttavat meitä tulemaan toimeen heidän poissaolonsa kanssa. Nämä rituaalit auttavat meitä muistelemaan heitä, vaikka se satuttaisikin.

Meidän tulee ilmaista rakkautemme edemenneille

Olemalla jumissa kivussamme on yhtä vahingollista kuin olla sille sokea. He, jotka eivät enää fyysisesti ole kanssamme, etenkin jos rakastimme heitä syvästi tai jos heillä oli merkittävä rooli elämässämme, ovat kuitenkin edelleen kanssamme, joskin toisella tapaa.

He palaavat luoksemme kun olemme yksinäisiä tai kun suremme heitä. He palaavat luoksemme yhtäkkiä, surun muodossa tai avuttomuuden tunteena, joka muuttuu huimaukseksi. Tästä syystä kaikki esi-isiltä perityt kulttuurit kunnioittivat heitä, jotka olivat menehtyneitä. He tiesivät, että oli todella tärkeää ilmaista rakkautta heitä kohtaan.

Vaikka ihmiset ovat perusteellisesti läsnä, ja tämä on pääosin totta, saattaa kuitenkin tarkemmin sanottuna olla, että olemme kaikki ennen kaikkea menneisyyttä. Olemme tarina, jonka kertomista jatketaan päivästä päivään. Siksi on tärkeää, ettemme unohda heitä, jotka olivat olemassa ennen meitä.

Kuinka ilmaista rakkautemme heille, jotka eivät ole enää läsnä

Yksi kauneimmista perinteistä maailmassa on Meksikossa juhlittu kuolleiden päivä. Kyseessä on juhla, joka on puoliksi rituaali ja puoliksi karnevaali. Joka vuosi marraskuun alussa ihmiset muistavat menehtyneitä läheisiään. Heidän valokuviaan pidetään esillä ja heistä tulee elävien maailmassa taas päähenkilöitä.

Meksikolaiset kirjoittavat heille kirjeitä, asettavat heille alttareita ja rukoilevat heidän puolestaan. He menevät myös heidän haudoilleen ja laulavat heille. He tekevät heidän haamuistaan näkyviä, ja puhuvat heille. Ja he myös kunnioittavat heitä julistamalla, että heidän unohtamisensa on mahdotonta.

Meillä kaikilla pitäisi olla omat rituaalimme kunnioittaaksemme menehtyneitä läheisiämme ja ilmaistaksemme rakkautemme heille. Tällä tavalla voimme hyväksyä sen tosiasian, että meillä on edelleen rakastava side heihin, jota edes kuolema ei voi rikkoa.