Hyvät arvosanat eivät takaa ammatillista menestystä

Oletko ikinä kuullut jostakusta kuuluisasta henkilöstä, jonka kouluarvosanat jättivät toivomisen varaa? Tuntuu mahdottomalta ajatella että joku, joka on saavuttanut ammatillista menestystä ei ollut akateemisesti hyvä oppilas, vaikka sitä tapahtuukin melko usein. Totuus on että arvosanoilla, jotka saat varhaisessa iässä, ei ole juurikaan tekemistä menestyksen kanssa.

Stephen Hawking oppi lukemaan kahdeksan vuoden ikäisenä.

Sellaiset ihmiset kuten Steve Jobs, Applen perustaja, ja Bill Gates, Microsoftin perustaja, eivät olleet kovinkaan erinomaisia oppilaita. Ja mitä voisimme sanoa Nobelin kirjallisuuspalkinnon voittajasta, Joseph Brodskysta? Hänen opettajansa eivät enää tienneet mitä he olisivat voineet tehdä parantaakseen hänen koulutehtäviään ja arvosanojaan. Ehkäpä älykkyydellä ja hyvillä ideoilla ei ole mitään tekemistä hyvien kouluarvosanojen kanssa.

Vähemmän menestyvien opiskelijoiden menestys

Monet menestyvät ihmiset, joiden arvosanat eivät olleet kaikkein parhaimpia, antavat meille ajatuksia maailmasta ja millainen se todella on. Vanhempamme ja professorimme vaativat, että saamme hyviä arvosanoja koska heidän mukaansa se avaa meille monia ovia ja auttaa meitä saavuttamaan sen mitä haluamme. Mutta tarkoittaako se, että huonoimmat oppilaat eivät voi menestyä? Onko edes olemassa sellaista asiaa kuin huono oppilas?

Koulujen opettamismenetelmät eivät ole muuttuneet kovinkaan paljon viime vuosina. Oppilaat opettelevat edelleen nimiä ja päivämääriä tietämättä mitä hyötyä heille siitä on hyvien arvosanojen saamisen lisäksi. Sen seurauksena he viettävät tunteja koululuokissa katsellen ympärilleen tylsistyneenä, jopa nukkuen.

Tämä dynamiikan ja motivaation puute saa monet hyvät oppilaat irrottautumaan täysin akateemisesta työstään.

Monet heistä turhautuvat ajatellen että he eivät ole tarpeeksi hyviä saamaan haluamaansa työtä ja keksivät tekosyitä miksi he eivät saavuta unelmiaan. Toiset sen sijaan saavat idean ja vievät sen loppuun asti, niin kaukaa haetulta kuin se saattaa vaikuttaakaan. Jos se motivoi heitä ja he pitävät siitä, miksi he eivät tekisi niin? Miksi he eivät uskoisi itseensä?

Albert Einsteinin opettajat valittivat koska heidän mielestään hän ajatteli liikaa ennen kuin vastasi kysymyksiin. Se sai heidät luulemaan hänen olevan hidas.

Me kaikki emme ole luotuja opiskelemaan koska opettelemme usein asioita joista emme pidä. Meitä rajoittaa se miten meitä opetetaan, ja se estää meitä oppimasta sitä mikä meitä todella kiinnostaa. Huonojen arvosanojen saaminen ei tarkoita sitä että olisit vähemmän älykäs kuin kaikki muut. Et vain ole löytänyt sitä mikä sinua todella motivoi ja mitä todella haluaisit oppia.

Huomioi, että arvosanat ovat vain numeroita jotka luokittelevat sinut riittämättömäksi, riittäväksi, hyväksi tai erinomaiseksi. Se että menestyt tehtävässä tai kokeessa ei tee sinusta älykkäämpää, se tarkoittaa vain että tiesit miten suorittaa se parhaalla mahdollisella tavalla. Tai pikemminkin opettajan haluamalla tavalla.

Luovuuden puute kouluissa

Nyt olemme kaikki tietoisia siitä että jos ihmiset, jotka ovat olleet erinomaisten tuotemerkkien luojia ja Nobel-palkintojen voittajia ovat menestyneet huonoista arvosanoista huolimatta, niin voit sinäkin. Ainoa asia joka puuttui, oli se luova sysäys joka salli heidän käyttää hyödyksi potentiaaliaan.

Luovuutta ei kuitenkaan käytetä kouluissa tarpeeksi. Jokainen oppilas opiskelee samalla tavalla mutta kaikki oppilaat eivät ole samanlaisia. Toisilla on parempi visuaalinen muisti, toisten mielestä historia on helpompaa, ja monet muut tarvitsevat vapaat kädet toteuttaakseen luovuuttaan ja nerouttaan. Kaikki nämä oppilaat voisivat menestyä erinomaisesti.

Kouluissa vallitsevasta luovuuden puutteesta ja vanhentuneiden akateemisten ohjelmien seuraamisesta huolimatta hyvä uutinen on se, että huonojen arvosanojen saaminen ei tee sinusta vähemmän älykästä ihmistä, eikä se tarkoita että sinulla olisi huonompi mahdollisuus menestyä.

Päinvastoin näyttää siltä, että ihmiset jotka eivät erottuneet koulussa niin paljon, ovat niitä jotka ovat kyenneet valjastamaan luovuutensa koulusta lähtemisen jälkeen ja muuttavat nyt maailmaa designeillaan ja keksinnöillään.

Charles Darwinin opettajat sanoivat että hän oli älykkyyden yhteisten standardien alapuolella ja häpeä perheelleen.

Jos olet yksi näistä ihmisistä, nyt tiedät että esteitä ei ole olemassa. Sinut on opetettu pelkäämään esteitä, mutta niitä ei ole olemassa jos et sitä itse halua. Ehkä olet tajunnut, että heti kun lähdit koulusta, huomasit että kaikesta siitä mitä he kertoivat sinulle ei ollut apua tai se ei ollut sinua varten. Ehkä he eivät arvostaneet piirustuksiasi tai kirjoitustasi. Ehkä silloin kun he kysyivät mitä haluaisit tehdä isona vastasit “malli” tai “astronautti” ja he katsoivat sinua kuin olisit hullu.

Mutta he olivat hulluja kun eivät uskoneet sinua. Jos halusit saavuttaa jotain ja sinulla oli tahto tehdä niin, vähintä mitä he olisivat voineet tehdä ikäisellesi – tai minkä ikäiselle tahansa, mutta erityisesti silloin kun sinulla oli niin paljon edessäsi – olisi ollut rohkaista sinua. On totta että tulet kohtaamaan turhautumista ja tekemään virheitä, ja tulee olemaan aikoja jolloin haluat heittää pyyhkeen kehään, mutta matkan varrella tulee olemaan myös arvokkaita hetkiä ja hienoja oppimiskokemuksia.

Ajattele nyt siis niitä lapsia, jotka menevät kouluun joka päivä tuntien että he haaskaavat aikaansa. Eivätkö he ansaitse todellista mahdollisuutta sekä älykästä ja hyvin suunniteltua opetussuunnitelmaa, joka auttaa heitä kehittämään potentiaaliaan? Oli sinulla lapsia tai ei, koulutus on kaikkien vastuulla, ja niin on myös sen suunnitteleminen.