Entä jos opettaisimme tyttöjä olemaan rohkeita täydellisen sijaan?

Tytöt joita näemme puistoissa ja koulun pulpeteissa tänään, ovat huomisen naisia. Mutta he ovat kuitenkin tyttöjä tänään, eikä mikään oikeuta meitä haluamaan ottaa heidän lapsuuttaan pois pala palalta, jotta he olisivat täydellisiä naisia tulevaisuudessa. Valmiita olemaan äitejä, valmiita huolehtimaan taloudesta, valmiita hallitsemaan tunteitaan, valmiita nielemään pettymyksensä tukehtumatta siihen. Jos päähäsi sattuu niin suuren “valmistautumisen” jälkeen, mieti miltä heistä tuntuu.

“Elämä on kuolemattomuutemme lapsuus.”

-Johann Wolfgang von Goethe-

Lapsuus ei ole sukkula täydellisille naisille

Lapsuus ei ole sukkula täydellisille naisille. Tietenkään ei ole vanhempia, jotka eivät haluaisi lapsilleen täydellistä tulevaisuutta. Siksi he työskentelevät kovasti päivittäin, etsivät parhaimmat opettajat ja näkevät vaivaa saadakseen enemmän tunteja päivässä.

Luin yhtenä päivänä artikkelia jossa sanottiin, että vaadimme liikaa lapsilta, ja se on ehkä totta. Kokemus on opettanut minulle, ettemme kuuntele heitä tarpeeksi. Heillä on miljoonia sosiaalisia verkostoja, joissa he voivat ilmaista itseään mutta silti he eivät osaa tehdä sitä omissa kodeissaan.

Älä ymmärrä minua väärin. Se ei tarkoita, että he saisivat päättää kaikesta. Mutta jos me säilytämme päätöksenteon vallan heillä, tulisi meidän ottaa huomioon se mitä he haluavat nyt ja mitä he haluavat tulevaisuudessa tehdä. Jos me omaksumme tuon oikeuden ja velvollisuuden, emme voi sivuuttaa sen kanssa tulevaa vastuuta. Se ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi hemmotella heitä, vaan ennemminkin auttaa heitä yhdentymään, löytämään itsensä ja päättämään minne he haluavat mennä. Sillä ei ole mitään tekemistä vanhempien ankaruuden kanssa.

Jos haluamme opettaa heille jotakin, opetetaan heille, että täydellisyyttä ei ole olemassa. Että jossakin vaiheessa heidän elämäänsä heidän täytyy kohdata pelko. Ja vain koska he ovat rohkeita, ei se tarkoita sitä etteivät he kokisi pelkoa, vaan ennemminkin laittavat sen sivuun ja pääsevät siitä yli. He, jotka tekevät sen uudestaan ja uudestaan samalla kun katselevat sivusta, huomaavat noiden pelkojen tulevan pienemmiksi ja pienemmiksi.

“He jotka jakavat lapsuutemme, eivät vaikuta ikinä kasvavan aikuisiksi.”

-Graham Greene-

Täydellisiä naisia ei ole olemassa. Mutta rohkeita naisia on.

Opeta heille, että täydellisyyttä ei ole olemassa, mutta pelot moninkertaistuvat kun tulemme vanhemmiksi. Lähtöpisteessä näyttää olevan paljon vähemmän menetettävää kuin keskikohdassa. Kerro että on voittoja, joista joutuu maksamaan niin suuren hinnan, ettei ole sen arvoista voittaa. Ei ole sen arvoista olla kaikista suosituin, jos hintana on kiusaaminen, naljailu ja loukkauksista kärsiminen.

Osoita heille että ennen kuin he omaavat mielipiteen omakseen, heidän tulisi tutkia sitä tarkkaan. Jopa siinä tapauksessa että se tarkoittaisi heidän tekevän niin meidän mielipiteeseemme perustuen, ja sitten meidän pitää käyttää aikaa sen paljastamiseen. Älä laita heitä ajattelemaan, että haavoittuvuus tekee heistä heikkoja, koska esteiden laittaminen välittämiemme ihmisten välille vain etäännyttää meitä heistä.

Opeta heille, että heillä on mahtava valta. Kumppanista eroaminen ensimmäisen väärinkohtelun hetkellä, ovien murtaminen ja väliintulo jos he kokevat jonkun olevan vaarassa, kieltäytyminen epäilyttävästä kutsusta. Opeta heille, että vapaus ei tarkoita anarkiaa ja he jotka pelkäävät häntä, eivät ole hyväksi hänelle. Huolimatta siitä kuinka monta siinä kuorossa laulaa.

Opeta heille, että jos he rohkeasti kokoavat voimansa, heistä tulee sen vaivannäön arvoisia ihmisiä. Samalla kun he muuttuvat tuoksi ihmiseksi, ovat he edelleenkin vaivannäön arvoisia. Koska kaikki välissä oleva aika merkitsee. Se merkitsee niin paljon, että jos pysähdyt ajattelemaan sitä, kaikki tapahtuu kun synnymme, kun kuolemme, kun elämme. Niiden “välinen aika” on täynnä mahdollisuuksia jonkin tapahtumiseen. Onnellisuudella on hauska tapa pitää ihmisistä jotka ovat sen arvoisia.