Emotionaalisesti poissaolevat ihmiset
Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gema Sánchez Cuevas
Emotionaalinen tai tunteellinen osaamattomuus on suuri este ihmissuhteissa. Kyvyttömyys yhdistää tunteita on suuri este vahvojen, terveellisten ja kestävien ihmissuhteiden luomisessa. Kaikkein tärkeintä on henkilön oma yhteys häneen itseensä, ja sen vaikeus on haaste emotionaalisesti poissaoleville ihmisille. Jotkut rakentavat sydämensä ympärille muurin estääkseen jotta he eivät olisi haavoittuvaisia, kun taas muut pakenevat kun läheisyys ja intiimiys tulee mukaan peliin.
Näillä ihmisillä saattaa olla emotionaalista kypsymättömyyttä, ja jopa rakkaudesta voi tulla heille suuri uhka. Tämä ei tarkoita etteivätkö he kehittäisi ihmissuhteita, vaan sitä että heillä on tapana jättää ne tai sulkeutua niiltä pois, kun heille alkaa kehittymään tunteita. Aivan kuin heidän selässään olisi kuin kilpikonnan kuori, jota he käyttävät turvanaan aina kun he sitä tarvitsevat, etenkin silloin, kun tilanne vaatii emotionaalista läheisyyttä.
Emotionaalisesti poissaolevat ihmiset ovat etäisyyksien ottamisen, muurien rakentamisen ja seinien pystyttämisen asiantuntijoita, näin välttääkseen läheisiä yhteyksiä muihin. Useimmiten tämä tapahtuu tiedostamattomasti. Siksi on niin vaikea päästä eroon tällaiselta emotionaaliselta turmeltuneisuudelta.
Millaisia ovat emotionaalisesti poissaolevat ihmiset?
Emotionaalisesti poissaolevat ihmiset vaikuttavat aivan samanlaisilta kuin muutkin. Heillä on heidän makunsa, heidän intohimonsa, heidän työnsä, heidän henkilökohtaiset tarinansa, heidän puutteensa ja tottakai heidän hyveensä. Mutta heiltä puuttuu kuitenkin kyky tunnistaa ja hallita tunteita. Ehkä he eivät ole koskaan kysyneet kuinka he voivat, tai sitten he ovat lakanneet kuuntelemasta heidän omaa onnetonta oloaan.
Näillä ihmisillä on emotionaalisen kylmyyden aura, ja heillä on tarve karata jopa pienenkin kärsimyksen edessä. He ovat epämukavuuden eskapisteja, jotka koristavat itseään itsepetoksella. Tämä sama tapahtuu silloin, kun heidät valtaansa ottama tunne on liian positiivinen. Ehkä he nauttivat siitä enemmän, mutta se saattaa myöskin saada heissä aikaan suurta pelkoa, etenkin silloin, jos sillä on tekemistä muiden kanssa.
Ottamalla suurta emotionaalista etäisyyttä suhteissaan he osoittautuvat olevan kylmiä ihmisiä, osoittaen vain vähän mielenkiintoa heitä ympärillä olevia asioita kohtaan. Itse asiassa heidän on vaikea luoda läheisyyttä välttääkseen haavoittuvaisuuden tunnetta. Tällä tavalla emotionaalisesta kylmyydestä tulee heidän puolustusmekanisminsa, samalla tavalla kuin he ovat oppineet suojelemaan itseään menneisyyden tuskilta.
Näiden ihmisten kanssa olo voi olla todella vaikeaa ja turhauttavaa, etenkin rakkaussuhteissa, sillä emotionaalinen läheisyys on melkein mahdotonta. Myöskin silloin kun he kohtaavat kivun, surun tai pettymyksen, he saattavat olla allapäin, musertuneita tai heillä voi olla suuri halu paeta.
Kuten sanottu, emotionaalisella poissaololla on taipumusta näyttäytyä tiedostamattomasti. Nämä ihmiset käyttävät kuitenkin paljon psykologista energiaa välttääkseen yhteentörmäystä näiden tunteiden kanssa. Tästä johtuen vain silloin, kun he alkavat olemaan tietoisia siitä mitä tapahtuu, he voivat tehdä asian eteen jotain. Ongelma on siinä, että heidän puolustusmekanisminsa ovat niin automatisoituja, he saattavat taistella niin kovin, etteivät he ole tietoisia heidän haavoittuvaisuudestaan.
Mitä emotionaalisesti poissaolevat ihmiset voivat tehdä lopettaakseen tämän kierteen?
Onko mahdollista antaa valoa tälle emotionaaliselle tukokselle? Vastaus on kyllä, mutta se ei ole helppoa. Kaikki riippuu jokaisen omasta vaikeuksien tunnistamisesta, ja siitä muutoksesta jonka henkilö haluaa tapahtuvan.
Siksi ensimmäinen vaihe on olla tietoinen. Kun olemme tietoisia itsestämme ja annamme itsemme kokea kaiken mitä emotionaalinen maailma tarjoaa, voimme liikkua eteenpäin. Tällä tavalla sekä meidän että muiden kivut ja pelot näyttäytyvät rehellisesti. Myöskin suurilla ponnistuksilla.
”Yksi lapsuuden ansoista on se, että meidän ei ole ymmärrettävä jotain tunteaksemme sitä. Mieli on jo onnistunut ymmärtämään sen mitä on tapahtunut, sydämen haavat ovat jo liian syviä.”
-Carlos Ruiz Zafon-
Sitten kun emotionaalisen tason ensimmäinen vuorovaikutus on luotu, ja kun he ovat oppineet kuinka tunnistaa tunteet, seuraava vaihe on harjoittaa kykyä kuinka reagoida eri tilanteisiin, ja täten hylätä automatisointi. Tämä on yksi voimakkaimmista välineistä emotionaalisesti poissaolevia ihmisiä varten.
Toisaalta, on myöskin tärkeää mainita että emotionaalisesti poissaolevien ihmisten läheisten on myöskin pidettävä itsestään huolta ja oltava ymmärtäväisiä, jos he haluavat jatkaa ihmissuhdetta. Heidän on myöskin tehtävä töitä nähdäkseen kuinka toimia, ja ennen kaikkea ymmärrettävä syitä, jotka saavat heidät jäämään. Tämä on psykologian tohtorin Gabriella Kortschin neuvo.
Lisäksi eräs toinen tärkeä puoli on ymmärtää, että tämän tyyppisissä tilanteissa ei ole kyse kumppanin syyttämisestä, sillä hänellä saattaa olla ratkaisemattomia ristiriitoja jotka on otettava huomioon, ja jotka toinen osapuoli saattaa tuoda pinnalle.
Joskus parisuhteen lopettaminen saattaa ratkaista ongelman, sillä emme voi pakottaa toista henkilöä muuttumaan. Hänestä ei voi myöskään tulla jotain mitä hän ei ole. Jos kumpikaan ei ole halukas olemaan parisuhteessa, sen on päätyttävä. Tällä tavoin voidaan välttyä siltä, että parisuhteesta tulisi entistä kestämättömämpi.
”Puhu, jotta voin oppia tuntemaan sinut.”
–Sokrates–
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.