Ekoismi: elän elämääni herättämättä huomiota

Toisin kuin narsisti, joka houkuttelee huomiota itseensä ja haluaa tuntea olevansa aina tilanteen tärkein ihminen, ekoisti pelkää juuri tällaista tuntemusta. Mikä on tämän pelon alkuperä?
Ekoismi: elän elämääni herättämättä huomiota

Viimeisin päivitys: 16 joulukuu, 2020

Ekoismista on tullut suosittu termi viime vuosien aikana. Sitä käytti alun perin vuonna 2005 amerikkalainen psykoanalyytikko Dean Davis. Ekoismi on piirre, jonka takia kyseinen ihminen ei voi ottaa vastaan kohteliaisuuksia, ilmaista mieltymyksiään ihmissuhteissa tai etsiä apua. Sanaa “ekoismi” ei tule sekoittaa sanaan “egoisti”, jolla viitataan itsekeskeiseen ja usein myös narsistiseen piirteeseen.

Ekoisti tuntee usein vetoa narsistiseen käyttäytymiseen taipuvaisia ihmisiä kohtaan sen takia, että narsisteilla on tapana hakea huomiota ja täyttää koko tila. Kun narsistista tulee kaltoinkohtelija, toisinaan ekoisti alkaa syyttämään itseään narsistin käytöksestä.

Ekoismi on piirre eikä häiriö, mutta sitä voidaan ymmärtää vielä paremmin, jos sitä käsitellään selviytymisstrategiana: “Jos haluan olla turvassa ja olla rakastettu, minun on varmistettava, että pyydän ihmisiltä mahdollisimman vähän ja annan kaiken voitavani.

Ekoisti ihminen pelkää erityistä huomiota, vaikka se olisi positiivista

Varjossa kulkeminen

Teoksen Rethinking Narcissism kirjoittaja ja tutkija, psykologi Dr. Craig Malkinin mukaan ekoismi on äärimmäistä pelkoa näyttää muille ihmisille, että itse olisi jollakin tapaa narsistinen. Toisin kuin huomiota herättävä narsisti, joka haluaa tuntea olevansa erityinen, ekoisti pelkää erityistä huomiota, vaikka se olisi positiivista.

Malkin ja hänen kollegansa ovat huomanneet, että ekoistit ovat yleensä yhtä mieltä sellaisista väittämistä, kuten “Pelkään, että minusta tulee taakka” tai “Kun ihmiset kysyvät minun mielipidettäni, tunnen usein olevani hukassa“. Vaikka nämä piirteet saattavat kuulostaa pitkälti kenen tahansa tavallisten ihmisten miellyttävältä käytökseltä tai jopa nöyryydeltä, Malkinin mukaan ero on kuitenkin suuri.

Ekoismi voi hyvänlaatuisemmassa muodossaan tuottaa servilismiä eli liioiteltua taipumusta palvella tai tyydyttää muiden mieltymyksiä. Tämä puolestaan estää omien ajatusten ja toiveiden ilmaisua. Äärimmäisimmässä muodossaan ekoismi voi kuvata elämäntapaa, jossa yksilö luopuu omasta äänestään, joka voi aiheuttaa täydellisen eristyksen muista ihmisistä.

Juuret löytyvät lapsuudesta

Ekoismin syy-yhteydestä on vielä paljon tutkittavaa. Se, mikä on tuottanut aihetta tutkineiden ammattilaisten keskuudessa yksimielisyyttä on se, että vanhemmuustyypillä on todennäköisesti olennainen rooli ekoismin synnyn kannalta.

Ekoistit näyttävät omaavan syntymästään lähtien normaalia suuremman tunneherkkyyden. Kun tämä piirre altistuu vanhemmalle, joka häpäisee tai rankaisee lapsia tarpeistaan, lapsi todennäköisesti kehittää varttuessaan ekoistisia piirteitä.

Jos henkilö on narsistisen vanhemman lapsi, joka tukkii lapsen oman tahdon, lapsen on vaikeaa kuulla tai ymmärtää omia ajatuksiaan ja toiveitaan. Sama kokemus voi johtaa narsistisiin piirteisiin, jossa lapsi omaksuu vanhempien halun siitä, että vanhemmat ovat tehneet lapsesta erityisen. Sama käyttäytyminen toistuu, kun vanhempi tai vanhemmat uskovat olevansa erityisiä tai tärkeämpiä kuin muut ihmiset. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan ole selvää, voiko lapselta löytyä jotain luontaista, joka vaikuttaisi siihen, kasvaako tästä mahdollisesti narsisti vai ekoisti.

Aikuisiässä ekoistit elävät usein seuraavan mantran mukaan: “Mitä vähemmän tilaa vien, sitä parempi“.

Silti on tärkeää huomata, että kaikista narsististen vanhempien lapsista ei kasva ekoisteja, eikä kaikilla ekoisteilla ole oman egonsa ohjaamia huoltajia.Ekoismi on ominaisuus, joka elää jossain määrin kaikissa meissä“, Malkin on sanonut.

Ekoisteja ei määritellä passiivisuuden kautta. He voivat olla suhteellisen aktiivisia etsimään ja toteuttamaan sitä, mitä muut tarvitsevat. Ekoistit voivat olla erinomaisia ​​kuuntelijoita, mutta eivät tunne oloaan mukavaksi silloin, kun heidän tulisi vastaavasti avautua muille. Tämä johtuu heidän pelostaan tulla taakaksi, mikä usein estää heidän mahdollisuuksiaan jakaa omia asioita muiden ihmisten kanssa.

Kulttuuri ja sukupuoli

Miehet etsivät naisia harvemmin apua ekoismiinsa; yksi syy tälle olisi se, että he joko tuntevat häpeän tunnetta heikkoudestaan tai että he eivät olisi tarpeeksi miehisiä. Kulttuureissa, joissa sukupuolella ja statuksella on enemmän painoarvoa valtasuhteissa, ekoismi ja narsismi voivat olla vähemmän näkyviä, jolloin ne ottavat “luonnollisen asioiden järjestyksen” roolin.

Monet naiset taas uskovat, että pyytäminen ja omien näkökulmien takana seisominen on vaarallista, koska psyykkistä väkivaltaa käyttävä vanhempi on näyttänyt, että puhuminen ja itsensä puolustaminen ei ole sallittua. Tästä syntyykin se suurin ongelma: sopeutumista sosiaalisiin tilanteisiin ja muiden jatkuvaa nautintoa pidetään usein positiivisena. Jotkut ekoistit oppivat selviytymään poistamalla omat tarpeensa ja tunteensa.

Kulttuurikysymys

On kulttuureita, joissa hiljaisuudesta kärsiminen katsotaan tarkoituksenmukaiseksi tai joissa avun hakeminen ja pyytäminen on jopa todella paheksuttavaa. Ekoismi voi myös olla tapa ymmärtää aivopesua. Se voi tarjota selityksen maailmanpolitiikasta tai tilanteista, joissa yksilöt tekevät vahinkoa jonkin vaikutusvaltaisen henkilön tai organisaation nimissä.

Äärimmäisimmässä muodossaan ekoismi voi kuvata elämäntapaa, jossa yksilö luopuu omasta äänestään

Kuinka käsitellä ekoismia?

Ajatus tällaisten ominaispiirteiden hallitsemisesta on monimutkainen, koska monet käyttäytymiseen vaikuttavat tai käyttäytymistä ohjaavat prosessit eivät ole tietoisia. Usein niistä on tullut tapa hakea jalansijaa lapsuudessa.

Terapeutin puheille suuntaminen ja keskustelu tapahtumasta luo mahdollisuuden tunnistaa, mistä lähteistä ekoismi todellisuudessa kumpuaa. Osa terapeuttisen hoidon tarjoamista mahdollisuuksista on tutkia näitä tuskallisia tunteita ja muistoja turvallisessa ja tukevassa tilassa, ja lopulta kuulla jonkun sanovan, että lapsuuden trauma ei ole ollut “normaalia”.

Lopuksi, jos asiasta on vaikeaa puhua ääneen, terapiaan voidaan sisällyttää sellaisia elementtejä, jotka auttavat ihmistä tuntemaan olonsa luottavaiseksi, kuten runous tai luova kirjoittaminen. Terapian koostumuksesta ja eri elementtien käytöstä onkin syytä keskustella aina ensimmäisen arvioinnin yhteydessä terapeutin kanssa.

Se saattaa kiinnostaa sinua...
Tyhjyyden ja yksinäisyyden tunteet lapsilla
Mielen IhmeetLue se täällä Mielen Ihmeet
Tyhjyyden ja yksinäisyyden tunteet lapsilla

Myös lapset tuntevat toivottomuutta, yksinäisyyttä ja ahdistusta. Tässä artikkelissa kerromme, mistä tyhjyyden ja yksinäisyyden tunteet lapsilla johtuvat.