Chaim Ferster: mies, joka pilkkasi kuolemaa

Chaim Ferster ei ollut julkkis, eikä hän ole edes esiintynyt viihteen tai taiteen maailmassa. Hän menehtyi 95-vuotiaana, lopetti työnteon vasta 92-vuotiaana, ja oli silti koko maailman silmissä symboli. Omalla tavallaan hän voitti natsit ja pilkkasi heidän pahantahtoisia suunnitelmiaan, eikä vain kerran vaan peräti kahdeksan kertaa.

Vaikka Chaim Ferster vietti nuoruutensa parhaat vuodet yrittäessään kestää sodan kauhuja, nuo kokemukset eivät pilanneet häntä psyykkisesti. Ja tämä lienee kenties hänen suurin voittonsa. Hän ei selvinnyt herättääkseen sitä kipua ja epäonnea, jota hän ja hänen perheensä joutuivat sodan aikana kärsimään, vaan hän selvisi rakentaakseen elämänsä uudelleen ilman, että menneisyyden varjo puuttuisi siihen.

“Meidän on hyväksyttävä rajallinen pettymys, mutta emme saa koskaan menettää rajatonta toivoa.”

-Martin Luther King-

Chaim Ferster oli vanhuuden päivillään suloinen, kiitollinen ja viisas mies. Hän kertoi tarinaansa eteenpäin satoja kertoja, sillä hän oli yksi niistä harvoista natsien keskitysleirien vangeista, jotka selviytyivät ja jotka voivat kertoa oman kokemuksensa pohjalta, mitä näillä kuoleman alttareilla oikein tapahtui. Hän oli myös isoisoisä, eli onnellisessa avioliitossa joka kesti 65 vuoden ajan, sekä loi menestyneen yrityksen, joka toi hänelle suurta vaurautta.

Chaim Ferster ja musta aikakausi

Chaim Ferster syntyi 18. heinäkuuta vuonna 1922 puolalaisessa Sosnowiecin kaupungissa. Hänen perheensä oli ortodoksisia juutalaisia ja osa sitä yhteisöä, joka edusti tuona aikakautena noin 21 % koko maan väestöstä. Ferster muisteli, kuinka sekä hän, hänen perheensä että koko yhteisö seurasi pelkoa täynnä natsismin asteittaista nousua Saksassa.

He eivät olleet väärässä. Vuonna 1939 natsit valloittivat Fersterin kotipaikan nopeasti. Toinen maailmansota alkoi, jolloin myös juutalaisviha eli antisemitismi sai alkunsa. Ensin se oli keltainen tähti vaatteissa, syrjinnän kokeminen kaduilla ja epävarma olo tulevasta. Sitten juutalaisten ghetot perustettiin. Chaim Ferster oli tuolloin vain 17-vuotias nuori poika ja muistaa edelleen sen pelon, joka häntä hallitsi noina vuosina.

Vuosi 1942 oli ratkaiseva vuosi hänen elämässään. Fersterin isä kuoli keuhkokuumeeseen, koska ghetossa ei ollut saatavilla edes alkeellisimpia lääkkeitä. Perhettä kaiversivat myös suuret rajoitukset, joita ruuan saannille oli asetettu. Samana vuonna Gestapo vaati Fersterin äitiä ja yhtä sisaruksistaan esittäytymään viranomaisille. Ferster ei kuullut heistä enää koskaan. 

Tragedia ja toivo

Chaim Ferster ja muut juutalaiset alkoivat ymmärtää, että silloin, kun Gestapo vaati ihmisiä esittäytymään virastossaan, ei heidän sijainnistaan tiedetty enää sen jälkeen mitään.

Keskitysleireistä ei tuohon aikaan tiedetty paljoa. Heidän keskuuteensa levinnyt tieto näistä leireistä perustui huhuihin ja puolitotuuksiin. Tuolloin Fersterin setä antoi nuorelle miehelle viisaita neuvoja, jotka lopulta tulisivat pelastamaan hänen henkensä. Hän nimittäin suositteli nuorelle Fersterille saksalaisille hyödyllisten taitojen oppimista.

Chaim Ferster alkoi opetella ghetossa ompelukoneiden mekaniikkaa. Tämä osoittautui myöhemmin Fersterin kannalta erinomaiseksi valinnaksi. Vuonna 1943 tuli hänen aikansa. Gestapo vaati Fersteria esittäytymään ja lähetti hänet sitten keskitysleirille.

Aluksi keskitysleirillä oleminen oli Fersterille erittäin vaikeaa. Hän oli sekä Oświęcimin että Graditzin ja Niederorschelin keskitysleireillä. Hän muistelee, että vangit pakotettiin korjaamaan yksi maanteistä silloin, kun ulkona oli pakkasta jopa -25 astetta.

Natsit alkoivat kuitenkin ymmärtää hänen teknisiä tietojaan ja antoivat hänelle vähemmän epäinhimillisiä töitä. Tämä oli viimeinen tikki hänen lopulliselle selviytymiselleen. Graditzissa hän sairastui paiseruttoon, joka tuolloin riehui leirillä epidemiana. Tämä muisto herättää Chaim Fersterissä karmivan kuvan: keskitysleirin täydellisesti järjestetyt kuolleiden ruumiiden kasat yhdessä niiden kanssa, jotka olivat antaneet periksi virukselle.

Vapautuminen

Oltiin lähestymässä jo vuotta 1945, kun Chaim Ferster vietiin Auschwitziin. Hän kertoo, kuinka saapui tuolle pelätylle keskitysleirille keskellä yötä, jolloin vallitsi pelottava hiljaisuus. Perillä natsit tatuoivat hänen ihoonsa numeron ja hän kävi läpi valtavaa kaltoinkohtelua ja nöyryytystä. Kaksi kuukautta myöhemmin hänet kuitenkin johdettiin Niederorschelin keskitysleirille, koska siellä Fersterin mekaanisia taitoja tarvittiin enemmän. Fersterille vaihto Niederorschelin keskitysleirille oli kuin muutto lomakeskukseen.

Liittoutuneiden etenemisen vuoksi Niederorschelin keskitysleiri suljettiin vuonna 1945. Kaikki elossa olevat vangit lähetettiin pelottavalle Buchenwaldin keskitysleirille, paikkaan, jossa vankeja teloitettiin kollektiivisesti joka ikinen päivä. Natsit tiesivät jo tuossa vaiheessa hävinneensä sodan, mutta ennen sitä he halusivat kuitenkin päästä eroon mahdollisimman suuresta joukosta juutalaisia.

Oli Chaim Fersterin vuoro joutua teloitettavaksi. Kun hän suuntasi teloituspaikalle, Liittoutuneet ottivat keskitysleirin haltuunsa ja vapauttivat kaikki siellä olleet vangit. Sitten Ferster joutui kohtaamaan paluun kovaan todellisuuteen. Yli 30 hänen perheestään ja sukulaistaan ​​oli kuollut. Ferster sai tietää, että yksi hänen eloonjääneistä sedistään oli muuttanut Manchesteriin ja Ferster päätti etsiä hänet. Siellä hän sai uuden alun. Chaim Ferster voitti natsit, sillä lopulta hänestä kasvoi onnellinen juutalainen.