Adonis ja rakkauden punaiset ruusut

Adoniksen myytti on yksi klassisen ajan kauneimmista ja kiehtovimmista. Kaikki alkaa hänen äitinsä Myrrhan tarinasta. Hän oli upea, ja jokainen mies, joka näki hänet, rakastui häneen toivottomasti. Tästä syystä hänen isänsä, joka oli huolissaan näistä miehistä, lukitsi Myrrhan seitsemällä lukolla eristääkseen hänet maailmasta.

Tästä tarinasta on useita versioita. Parhaiten selviytynyt osoittaa kuitenkin, että Myrrhan isä väitti, että hänen tyttärensä oli kauniimpi kuin jumalatar Afrodite. Luonnollisesti jumalatar suuttui tämän kuullessaan. Hän teki loitsun saadakseen nuoren naisen rakastumaan omaan isäänsä. Muut versiot sanovat, että Myrrhan vankeus johti ihastumiseen omaan isäänsä.

Koska Myrrha tiesi, että hänen intohimoinen toiveensa oli vastenmielinen, hän halusi kuolla. Yksi häntä hoitaneista naisista esti häntä tekemästä itsemurhaa. Myrrha tunnusti salaisen intohimonsa tälle. Neito lupasi auttaa niin kauan kuin Myrrha ei yrittäisi tappaa itseään uudelleen. Niinpä he tekivät suunnitelman.

“Vaikka ruusulla on piikkejä, se on kuitenkin kynitty.”

-William Shakespeare, Venus ja Adonis –

Viettely ja sen seuraukset

Neito auttoi Myrrhaa toteuttamaan toiveensa. Hän kertoi isälle, että oli olemassa nainen, joka rakasti häntä salaa ja halusi rakastella hänen kanssaan sillä ehdolla, ettei hän näkisi naisen kasvoja. Isä suostui. Hän raskasteli tyttärensä kanssa yhdeksän päivää tietämättä, kuka tuo nainen oli.

Lopulta hän halusi kuitenkin tietää salaisen rakastajansa henkilöllisyyden. Silloin hän paljasti naisen kasvot ja sai tietää, että hänen tyttärensä oli huijannut häntä. Isä halusi tappaa tyttärensä, mutta tämä pakeni kaukaisiin maihin. Hänen isänsä oli juuri saamassa hänet kiinni, kun hän pyysi jumalia auttamaan. Zeus sääli häntä ja muutti hänet mirhapuuksi.

Tarinan mukaan kasvin aromaattiset eritteet ovat onnettoman nuoren naisen kyyneleitä, jotka vielä valittavat onnetonta oloaan. Myrrha oli jo raskaana, kun hänestä tuli puu. Yhdeksän kuukauden kuluttua puu puhkesi auki ja Adonis syntyi. Hän peri äitinsä kauneuden.

Adonis

Jumalatar Afrodite tunsi jonkin verran syyllisyyttä tapahtuneesta. Hän meni käymään puun luona ja pelasti lapsen. Hän antoi lapsen Persefonelle, alamaailman jumalattarelle. Kun tämä näki pienen Adoniksen, hän adoptoi vauvan heti.

Adoniksesta kasvoi komea nuori mies ja Persefone rakastui häneen. Sitten eräänä päivänä Afrodite näki vahingossa alastomana nukkuvan Adoniksen. Hänkin rakastui poikaan ja pyysi Persefonea antamaan hänet takaisin. Tietysti Persefone kieltäytyi tekemästä niin, ja heidän täytyi hakea Zeuksen apua ratkaistakseen erimielisyytensä.

Zeus päätti, että nuori mies jakaa vuotensa kolmeen osaan. Adonis vietti kolmanneksen ajasta Afroditen kanssa, koska tämä pelasti hänet, kun hän oli vauva. Hän vietti kolmanneksen Persefonen kanssa, koska tämä oli kasvattanut hänet. Viimeinen kolmannes kuului hänelle itselleen ja hän saattoi viettää tuon ajan haluamallaan tavalla.

Adonis ja traaginen rakkaus

Adoniksen myytti kertoo, että nuori mies päätti viettää kaksi kolmasosaa vuodesta Afroditen kanssa. Nuori mies kuitenkin piti metsästyksestä ja jumalatar ei. Siitä huolimatta tämä seurasi häntä metsästysmatkoillaan. Afrodite joutui jättämään Adoniksen jossain vaiheessa, mutta ennen kuin hän teki niin, hän varoitti Adonista olemaan metsästämättä mitään eläintä, joka ei osoittanut pelkoa.

Adonis jätti kuitenkin varoituksen huomiotta. Eräänä päivänä hän näki villisian, ja hän halusi metsästää sen, vaikka se ei osoittanut pelon merkkiä. Tämä olento oli itse asiassa jumala Ares, yksi Afroditen rakastajista, joka tiesi tapauksesta ja halusi tappaa Adoniksen.

Tarinan mukaan Afrodite halusi auttaa Adonista, mutta sotkeutui piikkeihin. Hän yritti vapautua, mutta ei onnistunut. Sillä välin hänen täytyi katsoa, kuinka hänen rakastamansa mies tapettiin. Jokaisen uuden haavan syntyessä Adoniksen verta tippui maahan, ja se muuttui heti punaiseksi ruusuksi. Siitä lähtien punaiset ruusut ovat olleet rakkauden symboli.

Adonis meni kuoleman jälkeen alamaailmaan. Tietysti Persefone oli paikalla ja Afrodite kääntyi jälleen Zeuksen puoleen ratkaistakseen tilanteen. Zeus päätti, että nuori mies viettää kuusi kuukautta kummankin kanssa. Siitä lähtien kuusi kuukautta, jotka hän vietti Persefonen kanssa alamaailmassa, ovat syksy ja talvi. Kuusi kuukautta, jotka hän vietti Afroditen kanssa, vastaavat kevättä ja kesää.