Addiktin aivot: pakkomielteen ja tarpeen anatomia

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Sergio De Dios González

Kirjoittanut Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Usein sanotaan, että addiktin aivoissa vallitsevat 3-5 ihmistä tai voimaa. Yhdellä niistä ei ole lainkaan tahdonvoimaa ja se välittää vain hyvän olon tuntemisesta, mikä luo tai ylläpitää riippuvuutta. Toinen ennakoi mitä riippuvuus tulee aiheuttamaan lyhyellä ja pitkällä aikavälillä: ahdistusta, masennusta ja vieroitusoireita. Hänen muut “itsensä” ovat yksinäisyys ja pelko.

Näiden äänten läsnäolo ei liity mitenkään monipersoonallisuuden klassiseen profiiliin. Jos on jotakin, jota meidän pitäisi tietää riippuvuudesta, se on se että nuo äänet tai voimat pirstaloivat täysin henkilön oman identiteetin, ajatukset ja tahdonvoiman. Riippuvuus on kuin varas, joka odottaa kärsivällisesti nurkassa voidakseen vallata henkilön asuintilan ja häiritä aivojen, mielen ja ihmisarvon huippua ja palasta.

“Olin vakuuttunut, että jostakin salaperäisestä syystä olisin vahingoittumaton, enkä jäisi koukkuun. Mutta riippuvuus ei neuvottele, ja pikkuhiljaa se levisi sisälläni kuin usva.”

-Eric Clapton-

Tekniikat, jotka johtavat toipumiseen

Toisinaan jopa hienoimmat kognitiivisen käyttäytymisterapian tekniikat eivät saa tuota varasta kääntymään ja luovuttamaan. Toinen menetelmä addiktin aivojen ohjaamiseksi on käyttää lääketieteellistä ja farmaseuttista lähestymistapaa.

Meidän ei kuitenkaan pitäisi hämmentyä. Vieroitusoireiden lievittämiseen käytetyt lääkkeet ja monet siihen liittyvät sivuvaikutukset voivat muuttua riippuvuutta aiheuttaviksi itsessään. Lisäksi nuo hermotiet, jotka aiheuttavat riippuvuutta, kuten myös tietyt ajatukset ja käytökset, eivät aina reagoi ensimmäisiin hoitoihin. Toipumisen polku voi olla pitkä ja kallis prosessi, joka vaatii moniulotteista lähestymistapaa.

Se tarkoittaa sitä, että monet kemikaaleista tai käyttäytymisestä riippuvaiset ihmiset löytävät itsensä todellisista sokeista kujista. Jokaisen ihmisen täytyy löytää menetelmä joka toimii hänelle itselleen ja hänen tarpeilleen sekä luonteenpiirteilleen.

Addiktin aivot: henkisen tyhjiön pakkomielle

Riippuvuudesta puhuttaessa on yleistä nähdä mielessämme välittömästi joku, joka käyttää opiaatteja, hallusinogeenejä tai aineita kuten amfetamiinia. Unohdamme, että riippuvuudella on monet kasvot, muodot ja käytökset. On shoppailusta riippuvaisia ihmisiä ja ihmisiä, jotka eivät voi olla erossa puhelimestaan. On ihmisiä, jotka ovat riippuvaisia seksistä, urheilusta, peleistä ja tietyistä ruoasta.

Addikti ei tarkoita vain alkoholistia tai huumeidenkäyttäjää. Addiktiota luonnehditaan fyysisenä riippuvuutena ainetta tai tiettyä käytöstä kohtaan. Lopputulos on kuitenkin aina sama: kyvyttömyys normaaliin toimintaan yhteiskunnassa. Addiktien on myös taipumus kärsiä paljon.

Mitä kaikilla riippuvuusprosesseilla on yhteistä?

Kaikilla riippuvuuksilla on jotakin yhteistä. Journal of behavioral addictions -lehden markkinoimassa neljännessä kansainvälisessä käyttäytymisriippuvuuden konferensissa Budapestissa viime vuonna asiantuntijat tulivat siihen lopputulokseen, että pakkomielle on kaikkien näiden riippuvuuksien yleinen nimittäjä.

NHS foundation trust (HPFT) -järjestössä Hertfordshiressa, Englannissa työskentelevä psykiatri ja neurofarmakologian asiantuntija Naomi Fineberg selitti, että riippuvuudesta kärsivillä ihmisillä on pakkomielteinen oireyhtymä sekä alhainen kognitiivinen joustavuus ja rajoitetut tai olemattomat henkilökohtaiset tavoitteet.

Addiktin aivot osoittavat aina tietynlaista muutosta etuaivolohkon ventraalisella alueella, joka liittyy tunteiden merkityksellisyyteen ja hallintakykyyn.

Monet neurologit ja asiantuntijat tulevat kuitenkin seuraavaan johtopäätökseen: aineesta tai käytöksestä riippuvaiset ihmiset korvaavat riippuvuutensa henkisellä tarpeella. Pyrkiessään täyttämään tämän aukon, he aiheuttavat pakkomielteistä käyttäytymistä. Aivojen on mahdotonta hallita tällaista käytöstä.

Riippuvuuden neurologinen mekanismi

Addiktin aivot toimivat eri tavoin. Niiden ainoa tavoite, niiden suurin prioriteetti ja tarve on löytää tuo hyvinvointi, jonka henkilö saa aineen käytöstä tai tietystä käytöksestä. Tämä käytös tai aine luo hetkellisen ja rajallisen mielihyvän. Pikkuhiljaa tuo ulkoinen “ärsyke” korvaa itse elimen luonnollisen palkitsemisen ja aivot tarvitsevat lisää.

• Dopamiini on avainasemassa kaikissa riippuvuuksissa. Syy siihen? Dopamiini luo halua. Se saa aivojen muut alueet suuntautumaan kohti samaa tarvetta. Aivojuovio aloittaa ensimmäisenä. Se “työllistää” rakenteita kuten etuotsalohkoa. Koko aivot ymmärtävät, että tämä aine tai käytös on prioriteetti ja ne alkavat keskittyä tuohon ainoaan tavoitteeseen.
• Yleisesti ottaen kaikki huumeet luovat vakavia muutoksia aivojen dopamiinisen järjestelmän aktiivisuudessa. Jos käytöstä siis tulee kroonista, alkaa neuroplastisia ja -adaptiivisia muutoksia tapahtua ja ne muuttavat tämän järjestelmän rakenteen täysin.
• Etuaivolohko on yksi niistä aivojen alueista, johon tämä vaikuttaa eniten. Siellä tapahtuu rajuja muutoksia. Meidän tunteemme, tapamme säädellä niitä ja kognitiiviset prosessimme muuttuvat vaihteleviksi. Meidän on vaikeampi keskittää huomiomme, järkeillä selkeästi, hallita omaa käytöstämme tai tehdä päätöksiä.

On myös toinen näkökohta, josta meidän täytyy puhua. Kun puhutaan alkoholista ja huumeiden käytöstä, ovat aivoissamme tapahtuvat muutokset välittömiä. Ne voivat olla jopa tuhoisia. Etuaivolohkossa, mantelitumakkeessa ja aivojuoviossa tapahtuvat muutokset ovat monissa tapauksissa peruuttamattomia.

Onko riippuvuus krooninen sairaus?

Kuten olemme jo huomauttaneet, riippuvuudesta kärsivät aivot voivat osoittaa toisinaan kroonista muutosta. Tiettyjen aineiden myrkyttäminä ne heikentävät lyhytaikaista muistia sekä kykyä säilyttää uutta tietoa. Niin ikään esimerkiksi alkoholilla on vakava vaikutus pikkuaivoihin, joka voi puuttua muun muassa motoriseen koordinaatiokykyyn.

• National institute on drug abuse -järjestön asiantuntijat tekivät selväksi sen, että riippuvuus on periaatteessa toistuva ja krooninen aivosairaus. On kuitenkin jo monia neurologeja, jotka kyseenalaistavat tämän väitteen.
• Tärkeää tällaisessa väitteessä on asiayhteys, jonka kaikki tunnemme ja josta olemme kuulleet useammin kuin kerran: aivojen neuroplastiikka.
• Aivot eivät ole kuten sydän, vatsa tai haima. Aivoilla on poikkeuksellinen hyve: ne on suunniteltu muuttumaan, tuottamaan uusia neuroyhteyksiä, oppimaan ja luomaan uusia kudoksia ja hermosoluja. Jos aivomme eivät siis olisi muuttuneet elämämme aikana, olisimme koomassa. Me kaikki kehitymme, muutumme ja opimme uusia kykyjä.

Seuraamukset

Mitä tämä tarkoittaa ja mitä tekemistä sillä on addiktin aivojen kanssa? Periaatteessa se tarkoittaa sitä, että toivoa on, aivan kuten monet aivovammasta kärsivät potilaat voivat parantaa elämänsä tiettyjä näkökohtia. Samoin voi tapahtua ihmisten kanssa, jotka kärsivät riippuvuudesta.

Siihen siis sisältyy uusien synaptisten kuvioiden luontia uuteen käytökseen ja uusiin ajatuksiin perustuen. Tämä on muutoksen ovi, jonka monet klinikat ja kuntoutuskeskukset ovat omaksuneet hyvin onnistumisluvuin. Tiede ja tieto ihmisaivoista kehittyvät jatkuvasti. Toivottavasti tämä tekee apua todella tarvitsevien addiktien auttamisesta helpompaa.