5 käytöstä, jotka paljastavat tunneälyn puutteen

Tunneäly on taito, jota arvostetaan enemmän ja enemmän. Pikkuhiljaa on todistettu että se määrittelee kuinka me elämme. He, joilla se kehittyy, ovat menestyksekkäämpiä kaikissa elämän näkökohdissa, mutta ennen kaikkea myös onnellisempia.

Sitä vastoin tunneälyn puute tuo mukanaan monia lisäongelmia. Ei ole merkitystä pystytkö ratkaisemaan ajanmukaisen fysiikan tehtävän, jos lopussa kuitenkin tunnet itsesi turhautuneeksi. Kuka välittää siitä että pystyt tienaamaan paljon, jos päivän lopuksi olet kahlittu ahdistukseen ja suruun.

Tunneälyn omaaminen ei tarkoita kaikessa onnistumista. Se ei myöskään tarkoita sitä, että sinusta tulee kaikista viehättävin tai suosituin. Tässä taidossa on enemmänkin kyse itsetunnosta ja -varmuudesta. Nämä ovat asenteita joita kehitetään sisäisesti, mutta jotka heijastuvat meidän ulkoiseen käytökseen ja tuovat mukanansa määrätietoisempia asenteita.

Samaan aikaan, jotkin tunneälyn puutteen ominaispiirteet ovat jatkuvasti esillä. Niitä näkee päivittäin ihmisissä, jotka ovat ilmeisen menestyksekkäitä, kuten myös niissä jotka eivät ole. Puhumme nyt viidestä tällaisesta ominaispiirteestä, jotka ovat yhä yleisempiä tunneälyn puutteelle.

1. Stressaantuminen, kun joku ei ymmärrä mitä selität

Tällaiset ihmiset tulevat todella kireiksi, kun joku ei ymmärrä mitä he yrittävät sanoa. Pahinta on, että he päätyvät syyttämään tuota toista henkilöä siitä. He käyttävät lauseita kuten “onko todellakin niin vaikea ymmärtää?” tai “kuka tahansa ymmärtäisi sen.” Tällä tavalla intensiivisestä tilanteesta tulee aggressiivinen.

Tämä ominaispiirre paljastaa sen, että henkilö on todella kankea ja omahyväinen. He ovat niitä, joiden on vaikea ymmärtää että on erilaisia tapoja käsitellä ja omaksua tietoa. He eivät myöskään pohdi mahdollisuutta että heidän selitystapansa voisi olla puutteellinen. He päätyvät aiheuttamaan vahinkoa tilanteessa, joka olisi voitu ratkaista vain parin minuutin kärsivällisyydellä.

2. Kaikkien muiden pilkkaaminen ja uskominen siihen että heidän pitäisi hyväksyä se

Jonkun kanssa nauramisella ja jollekulle nauramisella on iso ero. He, jotka ovat kehittäneet tunneälyään, tunnistavat tämän eron. Mutta sen lisäksi he myös onnistuvat aistimaan, kun vitsi aiheuttaa epämukavuutta.

Jos tunneälyä ei käytetä, ihmiset päätyvät syyttämään muita. He ajattelevat että jos toinen ei kestä vitsiä, se johtuu siitä että hän on “katkera” tai yliherkkä. Heillä ei käy mielessäkään että heidän vitsinsä eivät ehkä olekaan niin hauskoja, tai että ne olisivat loukkaavia. Tai yksinkertaisesti että muut olisivat erilaisia kuin he, eikä muiden tarvitse hyväksyä kaikkia heidän vitsejään.

3. Erilaisten mielipiteiden harkitsemisesta kieltäytyminen

Pitkällä aikavälillä kehityksessämme me kaikki sopeudumme johonkin mitä kutsutaan “uskon menetelmäksi”. Nämä ovat ajatuksia jotka tulevat saamastamme koulutuksesta, kuten myös kokemuksistamme ja omasta persoonallisuudestamme. Me muodostamme todellisuuden käsityksen, joka toimii viitteenä meille.

Kuitenkin joissakin tapauksissa tästä uskon menetelmästä voi tulla kuori. Tällaisessa tapauksessa meidän maailmankuvamme ei ole enää henkilökohtaisen kehityksen hedelmä, vaan ennemminkin ratkaisematon neuroosi. Siitä syystä mitä tahansa omasta mielipiteestämme eroavaa mielipidettä pidetään uhkana. Jopa ennen sen paikkansapitävyyden analysointia.

4. Muiden syyttäminen omista vaikeuksistaan

Tämä ominaispiirre voidaan tiivistää raamatullisella kiertoilmauksella, kuinka voi nähdä rikan toisen silmässä, mutta ei malkaa omassa. On vaikeuksia, jotka ovat täysin meidän omiamme, mutta on myös niitä, jotka jaetaan kumppanin kanssa, ryhmässä tai perheessä. Joskus siinä ympäristössä on ihmisiä, jotka asioiden mennessä huonosti, laittavat syyn toisten niskoille.

Tämä on lapsuuden epävarmuudesta jäännyt piirre. Henkilö ajattelee ensiksikin, että virhe on jotakin tuhoisaa. Toisekseen, että tavoitteena on päättää kuka on väärässä, eikä mikä menee vikaan. He, joilla on parempi henkinen kehitys, näkevät virheen  aivan normaalina, ja kun sen ymmärtää paremmin, on se tilaisuus henkilökohtaiselle kasvulle. Sen sijaan että etsisi jonkun jota syyttää, he etsivät syitä ja ratkaisuja. 

5. Työnsä vihaaminen

Suurin osa meistä viettää valtavan määrän elämästään työskennellen. Tämä on todellisuus, jota emme voi väistää. Vaikka se ei olekaan olemassaolomme ainoa näkökohta, vie se paljon meidän aikaa sekä energiaa, ja olisi väärin nähdä se vain velvollisuutena.

Jokainen työ, oli se sitten helppoa tai vaikeaa, tukee sen tekijää. Kun kyseessä on inhoamamme työ, jota emme vain voi sietää enää, ei ole mitään järkeä jatkaa sen tekemistä. Kaikkien pitäisi luvata itselleen etsivänsä ja löytävänsä työn, joka sallii heidän kasvaa jollakin tavalla.

Tunneälyä voi kehittää. Toisille se on helpompaa, toisille ei niinkään. Mutta totuus on se, että kaikilla ihmisillä on oikeus ja velvollisuuskin elää parempaa elämää. Siksi on vaivannäön arvoista kasvattaa älykkyytemme osuutta, jota voimme sitten lisätä tekoihimme.