Elämä on liian lyhyt kenenkään muun suunnitelmien mukaan elämiseen
Sanotaan, että elämä on lyhyt, se on ohi henkäyksessä ja kun tajuamme tämän, alamme elää enemmän kuin muistot siitä mitä ympärillämme tapahtuu.
Ja totuus onkin, että meitä pelottaa jokin oman olemassaolomme ohimenevää luonnetta enemmän, eikä meitä todellisuudessa pelota omat virheemme tai kompastelumme tai edes ne muutamat kerrat kun olemme eksyneet matkalla täysin. Mikä meitä todella pelottaa on elämättä jäänyt elämä tai vielä tätäkin enemmän se, että olemme antaneet omien päiviemme mukautua muiden ihmisten suunnitelmiin ja unelmiin.
Minä en ole tässä maailmassa kohtaamassa kenenkään odotuksia, aivan kuten sinäkään et ole kohtaamassa minun odotuksiani. Me olemme kaksi ihmistä, jotka ovat törmänneet upeassa kohtaamisessa ja jotka yhdessä rakentavat samankaltaista polkua sitoen elämää yhteen, harmonisoiden unelmia, suunnitelmia ja tavoitteita.
Toisinaan meillä kestää hetki tajuta, että elämämme elämä ei tee meitä onnelliseksi . Alkuun me innostumme, kenties rakkaudesta, kenties toiveista ja unelmista, joista tulee asteittain eräänlaisia valheita. Jotakin mikä on kerran luvattu ja ei tullut koskaan pannuksi käytäntöön, toteutetuksi.
On olemassa monenlaisia tapoja miten oma elämämme ruostuu kun olemme muiden rinnalla. Joskus kyseessä on oma perheemme, toisinaan meidän kumppanimme… Kuka ikinä kyseessä onkaan, ei meidän pitäisi koskaan sallia moista.
Harvat asiat ovat niin henkilökohtaisia, yksilöllisiä ja tunnusomaisia kuin se tapa, jolla me todella haluaisimme elää oman elämämme. Eikä kenenkään pitäisi laittaa sitä muottiin tai sitoa marionetin naruihin ja ohjata sitä heidän omaan suuntaansa.
Jos elät muiden elämää, lakkaat olemasta oma itsesi
Sinä olet arvosi, eiliset unelmasi ja nykyhetken toiveesi. Sinä olet kaikki omat valintasi, illuusiosi aamun koittaessa ja surusi iltapäivisin. Sinä olet mitä olet saavuttanut ja mitä edelleen on jäljellä saavutettavaksi… Miten siis voit sallia muiden haalistaa omaa identiteettiäsi ja laittaa kengät jalkaasi ilman sinun lupaasi?
Sinä voit kadottaa ylpeytesi rakkauden vuoksi, sinä voit asettaa omat unelmasi sivuun jonkun muun unelman hyväksi jos niin haluat, mutta älä koskaan salli omanarvontuntosi hävitä kenenkään tähden.
Tämä elämäksi kutsuttu tie on tarpeen matkustaa mahdollisimman kevyellä tavalla: vapaana, ilman mitään painolastia sydämessäsi ja ilman ylimääräistä meteliä mielessäsi.
Älä pelkää elämää. Sinun pitää nauttia siitä ilolla ja täyttymyksellä. Jos aamulla silmäsi avatessasi sinusta tuntuu kuin isännöisit hämmentävää joukkoa negatiivisia ajatuksia, niin kenties se johtuu siitä että et elä sellaista elämää kuin todella haluaisit. Ehkä sinä olet lavalla, jonka muut ovat luoneet ja rakentaneet sinulle.
Kun sinun päiväsi on aikataulutettu toisen ihmisen henkilökohtaisen universumin mukaan
Jotkin ihmiset omaksuvat hallinnoivan roolin ihmissuhteissa ilman, että edes todella tietävät miksi. Tuo toinen ihminen taas ei voi tehdä mitään muuta kuin pyöriä heidän ympärillään kuin satelliitti planeetan ympärillä.
Ja tämä on rakkauden alku, koska me luomme tiettyjä toiveita ja koska jonkin aikaa me olemme sokeita niille yksityiskohdille, jotka rakentavat vähemmän toimivan todellisuuden.
Jotkut ihmiset suorastaan tarvitsevat kontrollia samalla tapaa kuin jotkut ihmiset pelkäävät, että jopa kaikkein pienin liike voi saada heidän korttitalonsa romahtamaan. Pakonomainen tarve kontrolliin piilee itse asiassa matalassa itsetunnossa, joka kehittyy ja muodostuu lopulta autoritäärisyydeksi ja joustamattomuudeksi. Muiden tahdon ja henkilökohtaisen tilan kunnioittaminen johtaa heidän kohdallaan riskiin menettää tuo ihminen.
Sellaisena henkilönä oleminen, joka säätelee päätökset, joka valitsee, joka otaksuu, hyväksyy tai torjuu usein, vahvistaa matalaa itsetuntoa ja johtaa kyvyttömyyteen toimia vastavuoroisesti muita kohtaan.
Täysi, aito ja onnellinen elämä ei etsi vankeja: kukaan ei kuulu kenellekään
Tässä ei ole kyse erillisen elämän elämisestä ilman siteitä, ilman tärkeitä ihmissuhteita ja ketään rinnallasi. Kyse on siitä tietoisena olemisesta, että meidän ei tulisi pitää ketään omana omaisuutenamme. Kukaan ei kuulu kenellekään.
Kenenkään ei pitäisi omistaa onnea, sillä onni ei ole omistettavissa, se luodaan kuten tuulenhenkäys kesän iltapäivissä tai kuten koralli meressä. Onnellisuus on aarre, jonka ei pitäisi ehtyä muiden itsekkäiden päähänpistojen vuoksi.
Sillä minä en kuulu sinulle ja sinä et kuulu minulle, minä valitsen kävellä vapaasti pitäen sinun kädestäsi kiinni. Koska me olemme molemmat oman onnemme arkkitehdit ja luojat.
Sillä minä olen tietoinen, että me synnymme vapaina ja meillä on täysi oikeus valita oma elämäntapamme, minä kunnioitan sinun valintojasi, sinun arvojasi ja sinun tapaasi ajatella.
Ja näin minä pyrin joka päivä yhdistämään henkilökohtaisen tilani sen yhteisen tilan kanssa, jonka me molemmat jaamme.
Minä vapautan itseni siitä elämästä jonka muut ovat minulle luoneet
Toisinaan käy myös niin että perheyhteydet, kuten esimerkiksi omistushaluiset äidit tai isät, kantavat oman kortensa kekoon luoden meille elämän, jota elämme muiden tähden. Tunnepohjaiset ja aviolliset suhteet ovat ennen kaikkea sitä maaperää, jossa yleisesti viljellään näitä riippuvaisuuksia ja olennaisia rajoitteita.
Onnellista ja täyttymyksellistä elämää elääksemme meidän ei pitäisi “sitoa itseämme” yhteen tai useampaan ihmiseen. On parempi ankkuroida itsemme tavoitteeseen: onnellisuus. Koska tämä tavoite auttaa meitä määrittelemään kuka ansaitsee meidät ja kuka ei. Ja sellainen ihminen joka saa sinut kärsimään, ei sinua ansaitse.