Yhteys turvattoman kiintymystyylin ja lasten hyväksikäytön välillä
Jos ihminen varhaislapsuudessaan näkee ja saa osakseen väkivaltaa, on todennäköistä, että hänestä tulee väkivaltainen aikuisiässä. Väkivalta on kanava, jota jotkut aikuiset käyttävät kommunikoidakseen. Lapset oppivat vanhemmiltaan, ja jos nämä käyttävät väkivaltaa ja oikeuttavat sen, lapset tulevat matkimaan tätä käytöstä.
Lisäksi hyväksikäyttö lapsuudessa voi saada lapsen aikuisena väkivaltaiseksi. Väkivalta, samoin kuin kiintymistyyli, voivat siirtyä sukupolvelta toiselle.
Kiintymysteorian mukaan ihmiset on “esiohjelmoitu” ottamaan yhteyttä muihin ihmisiin. Näiden käyttäytymismallien tavoitteena on löytää sosiaalisia lähteitä, jotka tarjoavat heille suojaa ja turvaa. Ihmiset kehittävät kiintymyssiteitä varhaisesta iästä lähtien. Ensimmäinen niistä solmitaan usein ensimmäisen elinvuoden aikana.
“Luottamus kiintymyshahmoon on vakaan ja turvallisen persoonallisuuden perusta.”
-John Bowlby-
Sisäiset toimintamallit
Sisäiset toimintamallit ovat erilaisia ohjeita, normeja ja malleja, jotka ohjaavat toimintaamme. Ne värähtelevät kahden ulottuvuuden välillä: ahdistuneisuus ja välttämiskäyttäytyminen. Näillä dimensioilla voi olla kaksi valenssia, positiivinen tai negatiivinen. Näin ollen saadaan yhteensä neljä ulottuvuutta. Nämä ovat negatiivinen ahdistus, positiivinen ahdistus sekä negatiivinen välttävä käyttäytyminen ja positiivinen välttävä käyttäytyminen.
Iria de la Osa Subtilin ja kollegoiden tekemän tutkimuksen mukaan eri kiintymistyylit ovat: turvallinen, huolestunut, vähättelevä ja pelokas (Iría et al., 2022):
- Turvallinen kiintymystyyli luonnehtii ihmisiä, joilla on alhainen ahdistuneisuus ja vähäinen välttely.
- Huolestunut kiintymystyyli viittaa ihmisiin, joilla on korkea ahdistuneisuus ja vähäinen välttely.
- Vähättelevä kiintymystyyli edustaa ihmisiä, joilla on alhainen ahdistuneisuus ja korkea välttely.
- Pelokas kiintymystyyli viittaa ihmisiin, joilla on korkea ahdistuneisuus ja korkea välttely.
Tutkimuksen tulokset osoittavat yhteyden turvattoman kiintymystyylin (eli huolestuneen, vähättelevän tai pelokkaan) ja yleisesti aggressiivisen käyttäytymisen, tarkemmin sanottuna lasten pahoinpitelyn, välillä. Toisaalta turvallisella kiintymistyylillä on suojaava rooli väkivaltaa vastaan.
“Turvaton kiintymystyyli on yhdistetty suurempaan todennäköisyyteen käyttäytyä aggressiivisesti kumppania kohtaan.”
-Megan Oka-
Turvattoman kiintymystyylin ja lasten hyväksikäytön välinen yhteys
Turvattomaan kiintymystyyliin sisältyvät huolestunut, vähättelevä ja pelokas kiintymystyyli, kuten edellä on käsitelty. Ihmisillä, joilla on tällaisia kiintymystyylejä, on selvempi taipumus henkiseen väkivaltaan. Lisäksi ihmiset, joilla on erittäin välttävä kiintymystyyli, kuten pelokas, ovat alttiimpia fyysiselle väkivallalle ja seksuaaliselle hyväksikäytölle.
Yksilöt, joilla on pelokas kiintymystyyli, ovat todennäköisimmin kärsineet traumaattisista tapahtumista lapsuudessaan. Heidät on esimerkiksi saatettu hylätä lapsina tai he ovat joutuneet fyysisen tai henkisen väkivallan kohteeksi. Näin ollen he oppivat, että nämä ovat normaaleja käyttäytymismalleja. Tästä syystä heillä on taipumus suhtautua aggressiivisesti, varsinkin kun he tuntevat olonsa hylätyksi.
“Pelokas kiintymys on myös yhdistetty rajatilapersoonallisuushäiriöön.”
-Amy Holtzworth-Munroe-
Pahoinpitelyn seurauksena syntynyt epävarma kiintymystyyli periytyy ja välittyy jälkeläisille
Lasten pahoinpitely ja kiintymystyyli siirtyvät sukupolvelta toiselle. Tapa, jolla yksilöt oppivat suhtautumaan merkittäviin hahmoihinsa (yleensä vanhempiinsa), määrittää sen, kuinka he suhtautuvat ihmisiin aikuisina. Niinpä lapset, jotka kasvavat keskellä väkivaltaa ja kaaosta, reagoivat todennäköisemmin väkivaltaisesti aikuisena.
“Kiintymystyylin muutos voisi parantaa vuorovaikutusta läheisissä ihmissuhteissa.”
-Rachael A. Dansby Olufowote-
Teoriat
Tätä siirtoa sukupolvelta toiselle tukevia teorioita ovat (Subtila et al., 2022):
- Sosiaalisen oppimisen teoria. Tämän hypoteesin perusteella lapset oppivat olemaan väkivaltaisia kommunikoinnissaan matkimalla vanhempiensa käyttäytymistä. Näin ollen vanhemmat toimivat “malleina”.
- Kiintymysteoria. Bowlbyn mukaan lapset etsivät suojaa ja turvaa ympäristöstään, mutta kun vanhemmat kieltävät heiltä nämä tarpeet, he kehittävät kiintymyssuhteita, jotka perustuvat ahdistukseen, pelkoon ja kivun välttämiseen.
- Evoluutio-kontekstuaalinen malli. Capaldin mukaan pelkoon, välinpitämättömyyteen (alaikäisen valvonnan osalta) ja pakotteeseen perustuva suhde luo perustan ihmiselle aikuistuttuaan väkivaltaiseen vuorovaikutukseen muiden ihmisten kanssa.
“Yksilölliset omituisuudet voivat vuorovaikutuksessa muiden kontekstuaalisten kokemusten kanssa edistää tai estää parisuhdeväkivallan käytön siirtymistä sukupolvelta toiselle aikuiselämässä.”
-Immaculate Teva-
Subtila et al. (2022) löysivät kiinteän yhteyden epävarman kiintymysmallin ja huonon kohtelun välillä. Henkilöt, joilla on epävarma kiintymystyyli, kohtelevat huonosti ja hyökkäävät muita kohtaan lähes 18 prosenttia enemmän kuin ne, joilla on turvallinen kiintymystyyli. Epävarmojen kiintymystyylien joukossa pelokas tyyppi liittyy pahoinpitelyyn voimakkaimmin.
Lisätutkimusta tarvitaan
Vaikka nämä tulokset ovat erittäin mielenkiintoisia, ne eivät suinkaan täysin selitä näitä ilmiöitä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että lasten hyväksikäyttö lisää aggression todennäköisyyttä tulevaisuudessa lähes yhdeksällä prosentilla.
Tästä syystä aiheen tutkimista on jatkettava. Se auttaa kehittämään interventioprotokollia, jotka vähentävät lasten hyväksikäytön aiheuttamaa traumaa ja auttavat heitä kehittämään terveempiä kiintymystyylejä.
“Pelokas kiintymystyyli on yhdistetty väkivaltaisten miesten kumppaneiden käyttäytymisen hallintaan.”
-James R. Mahalik-
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
-
de la Osa Subtila, I., Fernándezc, P. V. M., & Astraya, A. A. (2022). Insecure attachment style and child maltreatment: relations to aggression in men convicted of intimate partner violence. Ansiedad y Estrés, 28(3), 207-213.
- Bowlby, J. (1973). Attachment and loss: separation, anxiety and anger. Basic Books.
- Oka, M., Sandberg, J. G., Bradford, A. B., & Brown, A. (2014). Insecure attachment behavior and partner violence: Incorporating couple perceptions of insecure attachment and relational aggression. Journal of Marital and Family Therapy, 40(4), 412–429. https://doi.org/10.1111/jmft.12079
- Holtzworth-Munroe, A., & Meehan, J. C. (2004). Typologies of men who are maritally violent: Scientific and clinical implications. Journal of Interpersonal Violence, 19, 1369-1389. https://doi.org/10.1177/0886260504269693
- Olufowote, R. A. D., Fife, S. T., Schleiden, C., & Whiting, J. B. (2020). How can I become more secure? A grounded theory of earning secure attachment. Journal of Marital and Family Therapy, 46(3), 489–506. https://doi.org/10.1111/jmft.12409
- Capaldi, D. M., & Gorman-Smith, D. (2003). The development of aggression in young male/female couples. In P. Florsheim (Ed.), Adolescent romantic relations and sexual behavior: Theory, research, and practical implications (pp. 243–278). Lawrence Erlbaum Associates Publishers.
- Teva, I., Hidalgo-Ruzzante, N., Pérez-García, M., & Bueso-Izquierdo, N. (2021). Characteristics of Childhood Family Violence Experiences in Spanish Batterers. Journal of interpersonal violence, 36(23-24), 11212–11235. https://doi.org/10.1177/0886260519898436
- Mahalik, J. R., Aldarondo, E., Gilbert-Gokhale, S., & Shore, E. (2005). The role of insecure attachment and gender role stress in predicting controlling behaviors in men who batter. Journal of interpersonal violence, 20(5), 617-631. https://doi.org/10.1177/0886260504269688
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.