KulttuuriElokuvat, televisio ja psykologia

Tietoisuuttamme kasvattavat elokuvat

4 minuuttia

Viimeisin päivitys: 29 lokakuuta, 2022

Elokuvilla taiteen muotona on suunnaton arvo. Tämä arvo kuitenkin moninkertaistuu, kun elokuvan pohjalla on tärkeä viesti. Usein arvioimme elokuvan olevan hyvä tai huono pohjautuen siihen, kuinka se onnistuu välittämään viestin tai kasvattamaan tietoisuuttamme. Katsojan silmissä viesti kuitenkin kytkeytyy olennaisesti siihen, kuinka se tuodaan elokuvassa esille.

Juuri siksi haluammekin nostaa tässä artikkelissa huomiomme keskipisteeksi tietoisuuttamme kasvattavat elokuvat. Nämä elokuvat painuvat syvälle sieluumme sen tavan vuoksi, jolla ne kertovat tarinaa – ennenkaikkea niiden taustoista. Niitä katsoessamme jäämme maistelemaan oppimisen ja pohdinnan jälkimakuja.

4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää

Jollain lailla näiden parin viime vuoden aikana on muodostunut orpo elokuvaharrastajien joukko. Elokuvat, joiden olisi kuulunut olla realistisia, onkin muutettu heijastamaan ohjaajan turhamaisuutta. Se on tavallaan kuvastanut rikkomusta, joka voidaan yhdistää todelliseen häpeämättömyyteen.

Passolinin näytelmien inspiroimana jotkut ihmiset ovat koettaneet kuvata väkivaltaisuutta unohtaen, että taiteeseen sisältyy aina jokin idea. Tai ainakin pyrkimys välittää jotakin merkityksellistä, joka vetoaa uinuvaan tietoisuuteemme.

“Järkyttäminen on oikeus, samalla tavoin kuin järkyttyminen on nautinto. Ne, jotka kieltäytyvät järkyttymisen nautinnosta ovat moralisteja.”

-Pier Paolo Passolini-

4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää on radikaalisti vastakohtainen, sillä Cristian Mungiulla ei ollut tarkoitusta luoda elokuvaa osaksi omakuvaansa. Hän esittää niin aidon todellisuuden, että se ei tuo kenellekään onnellisuuden tunnetta. Todellisuudessakaan emme aina saavuta perusteltuja emmekä toiveikkaita johtopäätöksiä. Tässä elokuvassa ei näy pienintäkään jälkeä yrityksestä tehdä taidetta, ja se onkin yksi salaisuuksista parhaiden elokuvien takana.

Jokainen katsoja on ainutlaatuinen

Mikä on, yksinkertaisesti vain on. Tulkinta sen sijaan vaihtelee katsojan analyysissä elokuvan jälkeen. Voi olla, että katsojan mielessä elokuva jota kuvataan “rumana”, näyttäytyy erittäin järkyttävänä kuitenkaan olematta lainkaan suureellinen. Sitä ei ole tehty niille, jotka vastustavat aborttia, eikä niille, jotka hyväksyvät abortin. Sitä ei ole luotu naisille, jotka tekevät sen ajattelematta asian koko tärkeyttä eikä niille, jotka uskovat sen olevan vaikea, heidän henkistä käsittelykykyään testaava päätös. Tietoisuutta kasvattavat elokuvat luotaavat syvemmälle. Niitä ei ole tehty ketään varten, ja samaan aikaan ne on tehty kaikkia varten.

Ohjaaja käy lävitse jokaisen mahdollisen moraalisen kannan. Siksi hän näyttää meille todellisuuden, ja jättää tulkinnan meidän harteillemme. Saattaa olla, että se näyttää meistä äärimmäiseltä, vieraalta, vastenmieliseltä, veriseltä, huonosti keskitetyltä kuvaukselta tai tarpeettoman raa’alta vaikuttavilla yksityiskohdilla höystetyltä.

Sinun mielipiteelläsi ei ole mitään merkitystä. Totuus on, että meidän kannastamme riippumatta tietoisuutemme kasvaa sitä katsellessamme. Tästä elokuvasta nousi päätelmäksi kysymys siitä, kuinka monia lastenlääkäreitä ylistämme? Jokainen käsittelee sitä laajemmin mielessään. Romanialaisen elokuvan uusi aalto on kuitenkin paljon enemmän kuin vain “elokuvia”. Katsojan tarvitsee myös “osallistua” niihin.

Hotelli Ruanda

Kukaan ei oikeastaan tiedä, kuinka syvälle kolonialismi tai sen vahingolliset vaikutukset voivat soluttautua jonkin tietyn alueen väestöön. Väkivaltainen kolonialismi syyllistyy valtion luurangon – sen rakenteen – “haltuunottamiseen” purkaakseen sen siihen pisteeseen saakka, josta ei ole paluuta alkuperäiseen todellisuuteen.

Ruandan sisällissota muistetaan aseellisena konfliktina, joka riistäytyi todelliseksi tutsien ja hutujen kansanmurhaksi. Elokuva heijastaa äärimmäisen pitkälle viedyn konfliktin loppumista. Siinä eurooppalainen kolonialismi, ensin Saksan ja sitten Belgian myötä, näytteli tärkeätä osaa noiden kahden ryhmän välisen konfliktin pahentamisessa peruuttamattomalla tavalla.

Belgialaiset tukivat etnisen kortin käyttöönottoa vuonna 1934. Sen seurauksena tutsit saivat korkeamman sosiaalisen aseman ja mahdollisuuden parempien työpaikkojen saamiseen koko sen hallinnon ajan. Jollain tavoin he merkitsivät tämän välineen avulla sosiaalisia eroavaisuuksia noiden ryhmien välille. Niitä eroja ei ollut aiemmin ollut olemassa tai niitä oli esiintynyt paljon hajanaisemmin.

Molemmat ryhmät alkoivat nähdä toisensa todellisina “paholaisina”. Kidutukset ja suuttumus, joita esiintyi noiden kansanryhmien välillä, muodostui äärimmäisen julmaksi. Heitä kuitenkin suojeli ajatus siitä, että tuo toinen kansanryhmä oli erilainen. Jotain samantapaista tapahtui myös natsi-Saksassa juutalaisia kohtaan.

Belgialainen kolonialismi näin lujitti ja edisti hutujen kaikenkattavaa vihaa tutseja kohtaan. Tämä antaa aihetta pohtia sitä, kuinka kaikki laittomat aluevaltaukset aiheuttavat vakavia sivuvaikutuksia. Näiden vaikutusten johdosta alkuperäisen väestön kohtaloksi muodostuu pelinappulan rooli. Niinpä kaikissa tällaisissa tilanteissa kansainvälisillä osapuolilla on velvoite pyrkiä sovittelemaan tilannetta.

Brokeback Mountain

Kuvittele herääväsi eräänä aamuna huomataksesi, ettet pystykään rakastamaan ihmistä, jota todella uskot rakastavasi. Tällainen rakkaus ei koskaan muuta toisten ihmisten elämää. Sen sijaan, mikäli annat sen tulla osaksi elämääsi sekä ilmaiset sen vapaasti ja tarpeeksi vahvasti, se avaa ovia eteesi. Nämä ovet johtavat sinua erilaisiin todellisuuksiin.

Tämä saattaa olla hyvä harjoitus mielikuvituksellesi. Monessa osassa maailmaa tämä on jo todellisuutta, yleisestä asenteesta ja ihmisten henkilökohtaisista mielipiteistä huolimatta. Toisaalla taas tällainen rakkaus voi aiheuttaa koko yhteiskunnan taholta torjutuksi tulemisen, eristämisen tai jopa kuolemantuomion. Syynä on toiseen samaa sukupuolta edustavaan yksilöön rakastuminen.

Tässä Ang Leen elokuvassa voimme todeta rakkauden liikuttavan ihmistä. Jokainen meistä kaipaa todellista rakkautta elämäänsä. Viha sitä kohtaan perustuu tietämättömyyteen ja monissa tapauksissa juontaa juurensa suvaitsemattomuudesta.

Repiäksemme tällaisen puutteellisuuden juurineen, meidän on taisteltava. Loputon kamppailumme on sitä vastaan, että jotkut ihmiset ottavat oikeudekseen tuomita toiset heidän valintoihinsa perustuen. Välinpitämättömyyden seuraus tällaista asennetta kohtaan on tarpeettoman kärsimyksen tuottamista kanssaihmisille, jotka vain kaipaavat rakkautta.

Michelle Williamsin näyttelemän naisen tapaus heijastaa tätä. Hän joutuu aviomiehensä pettämäksi. Tämä mies ei ollut nähnyt edessään muuta vaihtoehtoa kuin sosiaalisesti hyväksytyn polun valitsemisen. Hän oli kuitenkin amputoinut sydämensä sen seurauksena.

Tähän on yksinkertaisesti listattu kolme elokuvaa, jotka asettavat eteemme kysymyksiä. Tietoisuuttamme kasvattavat elokuvat eivät anna helppoja vastauksia, koska ne viittaavat toisilleen vastakkaisten voimien ja tunteiden törmäykseen. Sinun, tämän maaplaneetan asukin, on muodostettava oma mielipiteesi näistä asioista.