Synnyttäminen arvokkuudella: ei enää obstetrista väkivaltaa

14.4.2017 en Psykologia 32 Jaetut
Raskaana lääkärin vastaanotolla

Obstetrinen väkivalta jättää syvät jäljet niihin, jotka siitä kärsivät. Synnyttäminen ei ole ainoastaan fyysinen teko; se on täynnään tunteita, epäilyksiä ja toiveita, ja se voi olla totaalisen epämiellyttävä kokemus jos naisesta tuntuu että häntä kohdellaan puhtaasti astiana, jonka sisältö pitää tyhjentää.

Lausahdukset, kuten “älä huuda,” “ei se ole noin kamalaa” ja “rauhoitu tai sinä vielä aiheutat jotain ongelmia” ovat ilmaisuja, jotka kohtelevat naista kuin lasta, saavat hänet tuntemaan olonsa pilkatuksi ja avuttomaksi, sekä mitätöivät hänen täysin ymmärrettävät kivun ja hämmennyksen ilmaisunsa tällä elämänsä ratkaisevalla hetkellä.

Ollakseen hyvä lääketieteen ammattilainen ei riitä omata teknistä tietoa. Siihen liittyy myös minimissään potilaiden kohteleminen kunnioituksella, empatialla ja ymmärryksellä, jonka he ansaitsevat.

Lukuisat terveydenhuollon saralla tehdyt leikkaukset tuottavat lisää paheksuttavia kohtaamisia lääkäreiden ja potilaiden välisissä suhteissa. Tämä johtuu siitä, että lääkärit saattavat olla uupuneita ja ylityöllistettyjä, kun potilaat puolestaan voivat tulkita tämän lääkäreiden myötätunnon tai mielenkiinnon puutteena.

Synnyttäminen arvokkuudella ja kunnioittavan ammattilaisen hoivassa ei ole etuoikeus tai erityinen palkinto. Synnyttäminen arvokkuudella on perusoikeus.

Obstetrisen väkivallan alkuperä

Yhteiskunta kehottaa naisia, lähes ehdottomana velvollisuutena, hankkimaan lapsia. Mutta kuitenkin kun naiset kohtaavat synnyttämiseen liittyviä ongelmia, ei heitä monesti kohdella niin kuin heitä pitäisi. Tämä ei ole nähtävissä ainoastaan synnytyssalissa, vaan naisten lisääntymiseen liittyvän terveyden kaikilla tasoilla.

Ei ole outoa, että jotkut naiset kokevat vetoa toisen tyyppiseen hoivaan, joka ei seuraa muodollista lääketieteellistä protokollaa. Tämä siksi, että naiset kokevat usein kontrollin puutetta liittyen jokaiseen tärkeään päätökseen raskauden ja synnyttämisen prosessissa; jopa vaikka he riskeeraavat mahdollisuuden saada sairaalan tarjoamaa täsmällistä ja erikoistunutta lääketieteellistä huomiota ja terveystakuun.

Raskaana

Kolmenkymmenen ikävuoden pakeilla olevat naiset, jotka ovat tehneet vakaan päätöksen olla hankkimatta lapsia ja haluavat munajohtimensa sidottavan, joutuvat jatkuvan kuulustelun alaiseksi liittyen heidän yksityiseen päätökseensä omasta seksuaalisesta ja lisääntymiseen liittyvästä elämästään.

Jos he joku päivä sattuisivat katumaan tätä päätöstään, olisi se jotain mitä heidän pitää käsitellä ja selvitä siitä parhaansa mukaan, aivan kuten mikä tahansa päätös elämässä. Muiden ihmisten vapaiden valintojen estäminen on alistavaa, ei suositeltavaa.

Sitä luulisi, että päätös tehdä lapsi on ihmisen oma henkilökohtainen valinta. Kuitenkin naiset usein saavat osakseen määräilevää kohtelua ympäristöltään, aivan kuin heidän kykyään tehdä arvioita ja päätöksiä olisi jotenkin leikattu.

Synnyttämiseen liittyy paljon tunneperäistä painoa ja fyysistä kipua

Synnyttäminen on hetki, jota jokainen raskaana oleva nainen odottaa ja toivoo. Täynnään syviä fyysisiä ja psykologisia muutoksia olevan raskausajan jälkeen nainen haluaa kaiken sujuvan mutkattomasti. Mutta kaiken hyvin haluaminen ei rajoitu ainoastaan mahdollisten lääketieteellisten komplikaatioiden välttämiseen.

Nainen haluaa synnyttää tuntien olevansa huolen alaisena, tietäen että hänen äärettömän kivuliaita supistuksiaan ei vähätellä tai pilkata. Meihin on juurrutettu ajatus, että naisilla on yliaktiiviset hormonit, eivätkä he pysty ajattelemaan itse. Tämä ajatus ei pidä paikkaansa; ennemminkin se on itsensä toteen osoittava ennustus. Jos terveydenalan työntekijät kohtelevat naista hysteerisenä alusta asti, niin saattaapa hän lopulta päätyä käyttäytymään juuri näin.

Obstetriseen väkivaltaan liittyy tiedon kieltäminen, tarpeettomien keisarinleikkausten suorittaminen, lääkkeiden pistäminen asiaankuulumattomasti, sekä raskaana olevan naisen pahoinpitely sanallisesti tai fyysisesti synnytystä ennen, sen aikana tai sen jälkeen.

obstetrinen väkivalta

Jos joku tekee huomion, että häntä kohdellaan alentuvasti ja halveksuvasti, lisää tämä ainoastaan hänen turhautumistaan ja tuskaansa. Valitukset ovat keino puolustaa itseään vastauksena moiseen epähuomaavaiseen ja nöyryyttävään kohteluun. Vaikka tämä saattaa vaikuttaa liioittelulta, ei se todellakaan ole sitä. Monet synnytysmasennuksesta kärsivät naiset samaistavat terveydenalan ammattilaisilta saamansa kohtelun tärkeimmäksi stressiä aiheuttavaksi tekijäksi raskauden, synnytyksen tai synnytyksen jälkeisenä aikana.

On todella yleistä, että naiset tuntevat olonsa yksinäisiksi ja häkeltyneiksi uudessa roolissaan äitinä, ja on yleistä että tyhjyyden ja surullisuuden tuntemukset ottavat heistä vallan synnytyksen jälkeen. Jos he kohtaavat epäinhimillistä kohtelua terveydenhuollon työntekijöiden taholta, korostuvat nämä tuntemukset entisestään.

He ovat olleet raskaana kuukausikaupalla, mutta kukaan ei varoittanut heitä siitä, että he tulisivat kärsimään vaikeasta uudelleensopeutumisen prosessista, tai että halu itkeä jatkuvasti on yleistä ja luonnollista. Tässä vaiheessa he saattavat alkaa potea syyllisyyttä ja voivat jopa kokea vahvasti, että he eivät tule ympäristönsä ymmärtämiksi. Tätä ei tapahdu kaikissa tapauksissa, mutta näin käy tarpeeksi usein tämän aiheen ollakseen huomion arvoinen.

Lääketieteen ammattilaisten tarjoama tieto synnytyksen jälkeisestä ajasta on vahva voimavara niitä haasteita vastaan, joita naisen uusi rooli äitinä nostaa esiin. Heidän informointinsa jättäminen puolitiehen on eräs välinpitämättömyyden ja heitteillejätön muoto.

Siltojen rakentaminen naisten ja lääketieteen ammattilaisten välille

Me emme väitä, että lämpimän ja empaattisen kohtelun saaminen voi estää 100 % siitä surusta tai toivottomuudesta jota raskauden, synnytyksen ja synnytyksen jälkeen koetaan, mutta se aivan varmasti pehmentää ja minimoi sitä. On olemassa monia lääketieteen ammattilaisten ja obstetrisesta väkivallasta kärsineiden potilaiden johtamia aloitteita, joilla koetetaan ennaltaehkäistä epäinhimillistä kohtelua raskausajan ja synnytyksen aikana.

Nykyisin on monia terveyden ammattilaisia, jotka ovat kiinnittäneet huomionsa tähän aiheeseen ja hetekevät mahtavaa työtä, jotta hoivaa ja seuraa saisivat niin sinkkunaiset kuin naiset kumppaneineen. Tämä jotta tätä tietoa ei pidettäisi poissulkevana, vaan ennemminkin välttämättömänä edellytyksenä arvokkaalle kohtelulle osana luonnollisessa, mutta toisinaan ristiriitaisessa prosessissa.

Eri näkökulmissa saattaa olla epäjohdonmukaisuuksia, mutta päättäväisyydellä ja kutsumuksen avulla terveydenalan työntekijät tietävät miten tarjota potilaalle kunnollista ja asianmukaista tietoa. Potilaan on välttämätöntä tuntea olevansa aktiivinen osa tätä tärkeää prosessia, joka muuttaa heidän elämänsä lopullisesti. Obstetrisen väkivallan tuomitseminen ei tarkoita kaikkien terveyden ammattilaisten demonisointia tai kaikkien heidän protokolliensa kyseenalaistamista. Itse asiassa, tilanne on täysin päinvastainen.

Epäinhimillistävän kohtelun tuomitseminen, halu synnyttää arvokkuudella ja toive saada hyvää hoitoa lääketieteen asiantuntijoilta tarkoittaa yksinkertaisuudessaan halua, että nämä ammattilaiset ovat myönteinen osa yhtä ihmiselämän kaikkein tärkeintä hetkeä. Hoiva saatuna sellaisilta ammattilaisilta, jotka eivät ainoastaan tee työtään, vaan tekevät sen myös vastuullisesti, takaa potilaan fyysisen ja psykologisen hyvinvoinnin.

UUTISIA VERKOSSA