Paracelsus: alkemistin ja unelmoijan elämänkerta

Moni tuntee hänet nimellä Paracelsus, mutta hänen oikea nimensä oli Philippus Aureolus Theophrastus Bombastus von Hohenheim. Hän on yksi mielenkiintoisimmista hahmoista lääketieteen ja tieteen historiassa. Jotkut pitivät häntä hieman kahjona visionäärinä, mutta kiistatta erittäin kekseliäänä henkilönä.

Yksi Paracelsuksen huomattavimmista piirteistä oli hänen valtava älyllinen kunnianhimonsa. Hän halusi kovasti löytää viisasten kiven, tuntemattoman aineen, jonka arveltiin voivan muuttaa lyijyn kullaksi. Hän halusi myös löytää ikuisen nuoruuden eliksiirin, minkä eteen hän näkikin hurjasti vaivaa.

Mahtavien seikkailujensa myötä Paracelsuksesta tuli uskomaton tutkija. Häntä pidetään toksikologian ja farmakologian isänä. Voisi sanoa, että hän oli eräänlainen taikurin ja tiedemiehen risteymä. Hän oli aikaansa edellä ja pitäytyi tiukasti myös myyttisissä ja mystisissä uskomuksissaan.

Neron elämän alkuvaiheet

Paracelsus syntyi vuonna 1493 alueella, joka sijaitsee lähellä nykyistä Sveitsin kaupunkia Zürichia. Hänen perheessään oli useita lääkäreitä, mukaan lukien hänen isänsä, mikä vaikutti suuresti hänen kiinnostukseensa kyseistä alaa kohtaan.

Nuoruutensa aikana Paracelsus teki töitä kaivosanalyytikkona, mikä antoi hänelle runsaasti tietoa mineraaleista. Tämä oli myöhemmin ratkaisevan tärkeää hänen työssään. Kun hän oli 16-vuotias, hän meni opiskelemaan Baselin yliopistoon, ja muutama vuosi tämän jälkeen hän suoritti tohtorintutkinnon Ferraran yliopistosta.

Paracelsus oli vakuuttunut siitä, että lääketiedettä ei pysty opettamaan laitoksessa. Heti alusta lähtien hän suhtautui erittäin kriittisesti aikansa viralliseen lääketieteeseen. Hän kyseenalaisti Hippokrateen, Avicennan ja Galenin. Tämän vuoksi hänen kollegansa suhtautuivat häneen varauksella.

Paracelsuksen kokeilut

Jo hyvin varhaisessa vaiheessa Paracelsus päätti alkaa tehdä omia kokeilujaan suoraan sairailla. Tämä johti hänen huonoon maineeseensa lääkäreiden keskuudessa. Hänet tuomittiin myös ulkonäkönsä vuoksi. Moni suhtautui häneen torjuvasti, koska hän oli lyhyt, kalju ja liikalihava. Ehkä tästä syystä Paracelsus suosi aina kaikkein heikompiosaisten seuraa.

Hänen kokeilunsa ja innovatiiviset menetelmänsä synnyttivät paljon huhuja. Puhuttiin, että hän oli tehnyt sopimuksen paholaisen kanssa, ja hänet tunnettiinkin yleisesti “kirottuna lääkärinä”. Häntä syytettiin taikuudesta ja noituudesta, vaikka hän uskoi vahvasti Jumalaan.

Tämä jännite kollegoiden ja muiden auktoriteettien kanssa johti siihen, että hänestä tuli kiertelevä lääkäri. Minne ikinä hän menikin, hän ajautui nopeasti hankaluuksiin toisten kanssa, joten hän lähti taas jonnekin muualle. Hänet tunnettiin kuitenkin erittäin pätevänä lääkärinä.

Alkemia ja kemia

Paracelsus käytti mineraaleja ja kemikaaleja sairauksien parantamiseen, mitä kukaan muu ei tuohon aikaan tehnyt. Näin hän pystyi hoitamaan sairauksia, jotka tuohon aikaan olivat parantumattomia. On todisteita siitä, että hän onnistui hoitamaan menestyksekkäästi epilepsiaa, lepraa ja kihtiä. Hän oli ensimmäinen lääkäri, joka kuvaili kupan ja ehdotti siihen elohopeahoitoa.

Tämä mahtava tutkija keksi myös laudanumin, yhden ihan ensimmäisistä kemiallisista kipulääkkeistä. Hän tutki tarkoin myös myrkkyjä ja keksi sanonnan, joka on pysynyt tähän päivään saakka: “Annos tekee myrkyn”.

“Parantamisen taito on peräisin luonnosta, ei lääkäriltä. Näin ollen lääkärin tulee aloittaa luonnosta avoimin mielin.”

-Paracelsus-

Toisin kuin muilla aikakautensa lääkäreillä, Paracelsuksella oli hyvin läheinen suhde potilaisiinsa. Hän myös uskoi, että hänen tietojensa tuli olla kaikkien saatavilla. Tästä syystä hän piti puheita yhteisölle, kertoen tieteestään yksinkertaisella kielellä.

Paracelsuksen lähestymistapa lääketieteeseen

Paracelsus osoitti, että lääketieteellä oli neljä pääasiallista akselia: luonnontieteet, astronomia, kemia ja rakkaus. Hän uskoi, että kasvit ja mineraalit eivät parantaneet itsestään, vaan niiden teho riippui Jumalan hyvyydestä ja inspiraatiosta.

Toisin kuin hänen kollegansa, Paracelsus uskoi vahvasti leikkauksiin. Tuohon aikaan vain parturit suorittivat leikkauksia ja vain hyvin erityisissä tapauksissa. Vuosisatoja myöhemmin monet lääkärit saivat inspiraatiota heidän menetelmistään.

On tärkeää huomauttaa, että ihan kaikki lääkärit eivät olleet Paracelsuksen vihollisia. Hänen ihailijoidensa joukossa oli jopa Erasmus Rotterdarm, jonka omalääkäri ja ystävä hän oli. Hän sai suojelua myös saksalaiselta ruhtinaalta.

Paracelsus kuoli nuorena, 47-vuotiaana. Hänet murhasi rosvojoukko, joka halusi ryöstää hänet. Tämä oli turhaa, sillä Paracelsus oli jo lahjoittanut kaiken omaisuutensa köyhille.

“Lääketiede ei ole vain tiedettä; se on myös taidetta.”

-Paracelsus-