Neuroarkkitehtuuri: ympäristön vaikutus aivoihin
Vaikka neuroarkkitehtuuri vaikuttaakin uudelta tieteenalalta, se on melkein 70 vuotta vanha. Sen tarkoitus on luoda onnellisuutta, hyvinvointia ja tuotteliaisuutta edistäviä tiloja. Toisin sanoen rakennuksia, jotka vähentävät stressiä ja ahdistusta.
Tässä tieteenalassa arkkitehdit ja neurotieteilijät tekevät yhdessä töitä suunnitellakseen tiloja ja rakennuksia, jotka keskittyvät optimoimaan tiloja niille ihmisille, jotka näissä rakennuksissa viettävät aikaansa. Tämä yhteistyöstä koostuva tiede perustuu useista eri arkkitehtonisista osista. Se ottaa huomioon esimerkiksi ikkunoiden sijainnin, huonekalujen kulman, värit, tekstiilit, avoimet tilat ja äänet.
Mitä neuroarkkitehtuuri on?
Tämä tieteenala auttaa luomaan rakennuksia, jotka vaikuttavat aivojen toimintaan. Tämä mielessä pitäen voisimme sanoa, että tämä tieteenala on yhtä vanha kuin ensimmäiset goottilaiset rakennukset. Tieteenä se on kuitenkin huomattavasti nuorempi. Voisimme itse asiassa sanoa, että neuroarkkitehtuuri tieteenä ilmestyi ensi kerran noin 25 vuotta sitten.
Neuroarkkitehtuuri on tieteenala, joka on kiinnostunut siitä, kuinka ympäristö muokkaa aivojen kemiaa ja tunteita, ajatuksia ja käytöstä.
Tohtori Fred Gage, Salk-instituutin biologisten tutkimusten neurotieteilijä, on kiinnostunut ympäristön muutosten vaikutuksista aivoihin. Hän on keskittynyt saamaan selville kuinka aivot tulkitsevat, analysoivat ja rekonstruoivat tilaa, joka ympäröi niitä.
Täten neurotiede tarjoaa arvokkaita vihjeitä arkkitehdeille siitä, kuinka luoda ja jakaa tilaa. Tietyt ympäristöt saavat aivot asettamaan mekanismeja, jotka tuottavat välttämättömiä hormoneja tiettyjen liikkeellä olevien tunteiden ja tuntemusten kehitykselle.
Arkkitehtuurin psykososiaalinen vaikutus
On arvioitu, että ihmiset viettävät yli 90 % ajastaan rakennusten sisällä. Koska ympäristöllä on vaikutus aivoihin, on tärkeää luoda inhimillisiä ja terveellisiä rakennuksia, jotka edistävät hyvinvointia. Neuroarkkitehtuuri keskittyy sekä esteettisiin ja symbolisiin puoliin.
Tämä neurotiede voi kartoittaa aivot ja ymmärtää mikä niitä stimuloi ja millaiset asiat niitä aktivoivat. Neuroarkkitehtuuri on tekemisissä eri käsitteiden kanssa, kuten valon määrän ja sen heijastuksen, tai katon korkeuden kanssa. Se tietää kuinka vaikuttaa luovuuteen ja tuotteliaisuuteen. Samalla se ottaa huomioon mitkä arkkitehtoniset elementit saavat aikaan yhteisöllisen vaikutuksen tai yksityisyyden tarpeen aivoissa.
Elementit
Nykyään tunnemme ne monet arkkitehtoniset elementit, jotka vaikuttavat henkiseen tilaamme. Tiedämme esimerkiksi, että arkkitehtoninen suunnittelu, jolla on huomattavia tai teräviä kulmia, suosivat stressin ilmestymistä. Suorakulmaiset tilat saavat ihmiset tuntemaan olevansa sisään suljettuja. Valaistus on seuraava tärkeä elementti. Heikko keinotekoinen valaistus pakottaa aivot työskentelemään kovemmin, ja tämä vaikuttaa tuotteliaisuuteen.
Korkeat katot ovat asianmukaisia luovalle ja taiteelliselle aktiviteetille. Kun taas toisaalta alhaiset katot suosivat keskittymistä ja rutiininomaista työtä. Värit voivat vaikuttaa mielialaan, ja siksi myös päätöksentekoon ja asenteeseen. Esimerkiksi vihreä väri laskee sykettä ja lievittää stressiä. Punainen taas stimuloi kognitiivisia prosesseja ja keskittymistä. Siksi värit ovat suuri apu tehtävissä, jotka vaativat henkistä keskittymistä.
Symbioosi luonnon kanssa
Viime vuosina neuroarkkitehtuuri on alkanut ymmärtämään ulkotilojen ja luonnon tärkeyttä parempaa aivojen toimintaa varten. Ne ovat yhtä välttämättömiä kuin elektroniikkalaitteiden akkujen lataaminen. Luonto tarjoaa aivoille kykyä irtaantua ja latautua.
Kun on kyse irtaantumisesta, seuraava tärkeä elementti on auditorinen aivokuori. Tämä aivojen alue käsittelee äänivärähtelyjen tulkitsemista. Tiedämme, että kun henkilö aktivoi tämän alueen mieluisalla musiikilla, se saa aikaan dopamiinin erittymistä, eli hormonin joka parantaa työhön keskittymistä.