Muuttaako eristäytyminen luonnettamme?

Muuttaako eristäytyminen luonnettamme? Joidenkin mukaan olemme tämän jälkeen vahvempia ja autamme muovaamaan yhteiskuntaa, jossa tuemme toisiamme enemmän. Toisten mielestä ahdinko ja jatkuva tartunnanpelko nousevat meissä esiin.

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater.

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Tavalla tai toisella eristäytyminen muuttaa luonnettamme. Pandemian vaikutus tulee olemaan voimakkaampi ja traumaattisempi osalle väestöä, erityisesti niille, jotka ovat kärsineet menetyksistä. Vaikka se tulee vaikuttamaan toisiin hieman vähemmän, kukaan ei tule olemaan täysin immuuni kaikelle sille, mitä me nyt olemme kokeneet.

Aikamme ajattelijoilla, filosofeilla ja historioitsijoilla on eri näkemykset pandemian ja eristäytymisen vaikutuksista. Tunnettu historioitsija Keith Lowe osoittaa, että nyky-yhteiskunta ei ole yhtä viisas kuin aiemmat yhteiskunnat ja että tämänhetkisistä kokemuksistamme ei tule olemaan meille kovinkaan paljon hyötyä.

Ranskalaisella sosiologilla Michel Wieviorkalla on asiasta toinen näkemys. Hän uskoo, että tämä kokemus pakottaa meidät miettimään uudelleen tärkeysjärjestystämme ja auttaa meitä luomaan paljon yhtenäisemmän yhteiskunnan, jossa arvostetaan keskinäista tukea. Hänen mukaansa virus pakottaa meidät muodonmuutokseen, jota meidän on hyödynnettävä tullaksemme paremmaksi globaalina yhteiskuntana.

Adela Cortina, etiikan professori Valencian yliopistosta, muistuttaa meitä siitä, että elämän kamppailussa eivät eivät suinkaan selviydy vahvimmat vaan ne, jotka tukevat toisiaan. Tästä tulee pyhä arvo, hän sanoo, sellainen jota meidän on vaalittava ja pidettävä mielessä vastaisuudessa.

Muuttaako eristäytyminen luonnettamme?

Ymmärtääksemme, muuttaako eristäytyminen luonnettamme, on ensin selvennettävä, mitä tarkoitamme luonteella.

Luonne määrittää sen, kuinka reagoimme meille tapahtuviin asioihin. Se on persoonallisuuden osatekijä, joka on seurausta kokemuksistamme sekä geneettisestä taipumuksesta.

Tätä aihetta tutkivat eniten Ernst Kretschmer ja William Stern 1900-luvulla. He korostivat, että luonne koostuu tunteikkuudesta, kiinnostuksenkohteista ja resonanssista. Jälkimmäinen viittaa herkkyyskynnykseemme, kun jokin seikka, kokemus tai ärsyke vaikuttaa meihin.

Jotkut ihmiset ovat hyvin resonantteja, kun taas toiset eivät ole. Tästä syystä tämäkin tilanne tulee vaikuttamaan ihmisiin eri tavoin.

Muuttaako eristäytyminen luonnettamme? Mielenterveys ja persoonallisuus

Jotkut ihmiset kärsivät ahdistuksesta jo ennen pandemiaa. Toiset taas ovat alkaneet kärsiä tästä psyykkisestä häiriöstä nyt eristäytymisen aikana. Kaikista niistä vaikutuksista, joita tämänhetkisellä tilanteella saattaa olla mielenterveyteemme, ahdistushäiriöt ovat kaikkein yleisimpiä.

Tekijät kuten työttömyys ja oman tilanteen epävarmuus, uusien epidemioiden pelko tai itse eristäytymisen vaikutus usein pahentavat ahdistusta.

Jos pohdit, muuttaako kokemasi stressi ja ahdistus luonnettasi eristäytymisen aikana, sinun on otettava huomioon eräs ratkaiseva tekijä: kesto. Jos tämä tilanne jatkuu kuukausia, saatat kokea muutoksia, kuten suurempaa pessimismiä, valppautta ja ahdinkoa.

Esimerkiksi Kalifornian yliopiston tohtori Grand Shieldsin tekemä tutkimus viittaa juuri tähän. Luonteemme voi muuttua, jos altistumme jatkuvalle stressille. Jos tämä tilanne ratkeaa itsestään mahdollisimman nopeasti, vaikutus tulee olemaan hyvin vähäinen.

Jos elämäntapamme muuttuu, muuttuu osa luonteestammekin

Yksi ratkaiseva suhde ihmisen psykologiassa on ympäristön ehdollistava vaikutus. Jos jokin muuttuu äkillisesti elämässämme tai meidän on pakko muuttaa elämäntapaamme, monet luonteemme puolet voivat muuttua.

Pelkästään riippuvaisuus kasvomaskeista töihin mennäksemme tai arjen askareita tehdäksemme voi vaikuttaa meihin. Lisäksi tartunnanpelko voi aiheuttaa ylivalppautta.

Samoin vapaan liikkuvuuden ja sosiaalisten kontaktien rajoittuminen voi vaatia meiltä veronsa. Tämän seurauksena voi ilmetä surun tai jopa turhautumisen tunteita.

Lapset ja vanhukset: kaikkein haavoittuvimmat ihmiset

Tilanteesta eniten kärsivät väestöryhmät tässä pandemiassa ovat lapset ja vanhukset. Lapsista erityisesti alle 14-vuotiaat kärsivät todennäköisesti eniten siitä, että he joutuvat olemaan erossa kouluympäristöstä ja ikätovereistaan. Sosiaalinen kanssakäyminen, leikit ja kontakti ulkomaailmaan ovat erittäin tärkeitä lapsille. Lapset voivat myös kärsiä joutuessaan todistamaan vanhempiensa huolta kotona, ja tällä voi olla heihin vakava psyykkinen vaikutus.

Emme voi myöskään unohtaa vanhuksia. Monet heistä viettävät nyt aikaa yksin eristyksissä ja saavat todistaa median kautta sitä, kuinka pandemia vaikuttaa vanhempaan väestöön.

Valpas mutta vahvempi

Eristäytyminen muuttaa luonnettamme tavalla tai toisella. Kaikki riippuu, kuten jo osoitimme, pandemian kestosta ja mahdollisista sen jälkeisistä muutoksista. On kuitenkin eräs kiistämätön tosiasia: meistä kaikista tulee hieman valppaampia ja varovaisempia, erityisesti hygienian suhteen. Mutta me voimme olla tämän seurauksena myös vahvempia.

Vastoinkäymiset muuttavat meitä herättämällä henkiin vahvuuksia, uusia arvoja ja kykyjä. Tällä kivisemmällä ja jyrkemmällä tieosuudella meidän on annettava itsestämme parasta. Tässä avainasia on päämäärien muistaminen ja eteenpäin jatkaminen rohkeasti ja luottavaisin mielin.