Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä: oireet ja hoito

Moni munasarjojen monirakkulaoireyhtymästä kärsivä nainen sairastuu jossain vaiheessa elämäänsä masennukseen, sillä hormonaaliset ja ulkonäköön liittyvät muutokset vaikuttavat mielialaan.

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater.

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Munasarjojen monirakkulaoireyhtymän (PCOS) kanssa eläminen ei ole aina helppoa. Tämä sairaus koskettaa monia naisia, vaikkakin siitä kuulee harvoin puhuttavan. Se ilmenee kipuna, kuukautisten epäsäännöllisyytenä, hedelmättömyytenä ja lisääntyneenä riskinä sairastua tyypin 2 diabetekseen, sydänsairauksiin ja masennukseen. Tässä artikkelissa katsomme tarkemmin, millainen on munasarjojen monirakkulaoireyhtymä, sen oireet ja hoito.

On selvää, että jokainen nainen kokee tämän sairauden omalla tavallaan. Siitä asti, kun tohtorit Stein ja Leventhal kuvasivat oireyhtymän vuonna 1935, on kuitenkin tiedetty, että siitä kärsii yksi joka kymmenestä naisesta. Tiedämme myös sen, että monilla teini-ikäisillä ilmenee oireyhtymän piirteitä pian kuukautisten alkamisen jälkeen.

Hyvä uutinen on se, että tähän sairauteen on kehitetty yhä parempia ja parempia hoitomuotoja, joiden avulla siitä kärsivien elämänlaatua voidaan parantaa. On olemassa hormonihoitoja, kuten ehkäisypillereitä ja muita lääkkeitä alentamaan insuliinia tarvittaessa, antiandrogeeneja sekä ovulaatiota parantavia lisäravinteita. Näillä kaikilla saa hyviä tuloksia.

On myös tärkeää muistaa käydä lääkärissä. Itse asiassa moni nainen ei saa diagnoosia tähän oireyhtymään ajoissa, koska he menevät harvoin lääkäriin. Pidä mielessä, että voimakkaiden kuukautiskipujen, kuukautishäiriöiden ja epänormaalin karvankasvun taustalla on aina hoitoa vaativa sairaus.

Mikä on munasarjojen monirakkulaoireyhtymä?

Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä on umpieritysjärjestelmän häiriö, josta kärsivät hedelmällisessä iässä olevat naiset. Sille on tyypillistä munasarjojen toimintahäiriö, jossa käytetyt munasolut eivät aina irtoa, vaan paksuuntuvat sen sijaan munasarjan pinnalle muodostaen pieniä, hyvänlaatuisia kystia.

• Oireyhtymä on lähtöisin muutoksesta androgeeneissa. Jotta sitä voisi ymmärtää paremmin, on tiedettävä, että munasarjat tuottavat sekä estrogeenia että keltarauhashormonia.
• Munasarjojen monirakkulaoireyhtymästä kärsivillä naisilla muodostuu yleensä enemmän androgeeneja, minkä vuoksi kypsyneet munasolut muuttuvat kystiksi irtoamisen sijaan.

Nämä kystat eivät ole pahanlaatuisia eivätkä yleensä vaadi leikkausta. Mutta ne johtavat uusiin hormonihäiriöihin, jotka ilmenevät seuraavin oirein:

Anovulaatio munasarjojen monirakkulaoireyhtymässä

Anovulaatio on yksi niistä kliinisistä oireista, joita tästä oireyhtymästä kärsivät naiset huomaavat. Se merkitsee seuraavaa:

• Kuukautiskierto muuttuu epäsäännölliseksi.
• Ovulaatiota ei tapahdu. Tämä vaikuttaa puoleen tästä oireyhtymästä kärsivistä naisista. Amenorrea eli kuukautisten puuttuminen voi kestää ainakin kolme kuukautta. Kuten tästä voi päätellä, tämä johtaa ongelmiin raskaaksi tulemisessa.
• Yksi tyypillisistä ongelmista on myös metrorragia. Tämä merkitsee kuukautisten välillä tapahtuvaa vuotoa.

Hyperandrogenismi

Tämä merkitsee sitä, että androgeeneja eli mieshormoneja on veressä liikaa. Se ilmenee:

• Aknen ja talintuotannon lisääntymisenä
• Hiustenlähtönä
• Hirsutismina (karvojen kasvu epätavanomaisissa paikoissa naisilla)

Acanthosis nigricans (taivetummuus)

Acanthosis nigricans on ihosairaus, jossa taivealueiden kuten nivusten, kainaloiden tai kaulan iho tummuu ja paksunee. Tähän häiriöön liittyy omanlaisiaan hormonimuutoksia ja insuliiniresistenssi. Joissakin tapauksissa se voi ilmetä jonkin lääkkeen tai ehkäisypillereiden sivuvaikutuksena.

Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä ja siihen liittyvät sairaudet

Kuten mainitsimme artikkelin alussa, munasarjojen monirakkulaoireyhtymä voi johtaa muutoksiin aineenvaihdunnassa. Nämä johtavat pitkällä aikavälillä muihin, suhteelliseen vakaviin terveysongelmiin. Tässä niistä joitakin:

• Noin puolelle munasarjojen monirakkulaoireyhtymästä kärsivistä naisista kehittyy insuliiniresistenssi. Kalifornian yliopiston tohtorin Richard Legron suorittama tutkimus osoittaa, että tämä oireyhtymä liittyy kakkostyypin diabetekseen.
• Myös korkea verenpaine on tavallinen, mikä puolestaan voi johtaa muihin sydän- ja verisuonisairauksiin.
• On myös muistettava, että munasarjojen monirakkulaoireyhtymä liittyy läheisesti masennusriskiin. Tämä johtuu pääosin siitä, että karvojen liikakasvu, akne ja muut fyysiset häiriöt vaikuttavat helposti nuorten naisten itsetuntoon.

Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä: hoito

Munasarjojen monirakkulaoireyhtymän hoidon lähestymistapa on monitieteinen. Jokainen nainen saa yksilöityä hoitoa, joka riippuu hormonihäiriön vakavuudesta. Hoidon aloittamiseksi on tehtävä seuraavat asiat:

• Ensiksi tarvitaan gynekologin tekemää ultraäänitutkimusta.
• Tämän jälkeen verikokeesta mitataan androgeenien, insuliinin ja muiden hormonien pitoisuudet. Näin lääkäri saa tehtyä yksilöidymmän diagnoosin jokaiselle potilaalle.

Gynekologit, endokrinologit, ravitsemusasiantuntijat ja psykologit

Tästä oireyhtymästä kärsivät naiset tarvitsevat yleensä monen eri asiantuntijan apua. Jokaisen alan asiantuntija voi antaa oman hoitonsa jokaiseen häiriön aiheuttamaan oireeseen. Keskimäärin hoitoon kuuluvat seuraavat strategiat:

Farmakologinen

• Ovulaation säännöllistämiseksi lääkäri määrää ehkäisypillerit.
• Lääkäri määrää myös antiandrogeeneja hirsutismin ja iho-oireiden hoitamiseksi.
• Lääkkeitä määrätään myös insuliiniresistenssiin.

Ravitsemuksellinen

• Ravitsemusneuvontaa tarvitaan silloin, jos potilaan ongelmana on ylipaino.
• Sitä tarvitaan myös korkean verenpaineen ja insuliiniongelmien hallintaan.
• Ravitsemusapu auttaa myös hormonien ja turvotuksen hallinnassa.

Psykologinen

• Psykologin apua tarvitaan itsetunnon, ahdistuksen, kehonkuvan ja mahdollisten psykoseksuaalisten muutosten parantamiseen sekä hoitamaan mahdollisia hedelmättömyyteen liittyviä psyykkisiä ongelmia.

Lyhyesti, tämän tyyppisessä sairaudessa on erittäin tärkeää saada monenlaista apua. Varhainen diagnoosi parantaa sairastuneiden elämänlaatua, mistä syystä on tärkeää normalisoida tätä sairautta ja lisätä tietoutta siitä.