Mielihyvän tunne vai aineriippuvuus?

Uskomme olevamme riippuvaisia aineista. Mutta onko kyseessä mielihyvän tunne vai aineriippuvuus, jos syy riippuvuuteen on tunne, jonka aineet herättävät meissä?
Mielihyvän tunne vai aineriippuvuus?
Gema Sánchez Cuevas

Tarkistanut ja hyväksynyt: psykologi Gema Sánchez Cuevas.

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Onko mielihyvän tunne syy riippuvuuteen? Huumeriippuvuus on ongelma, joka vaikuttaa yhä useampaan ihmiseen joka päivä. Aineiden väärinkäytön syy ei kuitenkaan välttämättä liity suoraan huumeisiin, vaan muihin prosesseihin. Tässä artikkelissa väitämme, että ihmiset eivät välttämättä tule riippuvaisiksi itse aineista. Saamme ennemminkin mielihyvää tavasta, jolla ne saavat meidät tuntemaan.

Valaistaksemme hieman yllä olevaa väitettä, on tärkeää tuoda esiin yksi monista rottiin kohdistuvista kokeiluista, sillä se on melko paljastava. Se tehtiin 80-luvulla.

Mielihyvän tunne, riippuvuus, heroiini, kokaiini ja rotat

Mielihyvän tunne saa meidät käyttämään huumeita.

Mainitsemassamme kokeilussa rotat laitettiin häkkiin. Häkissä oli kaksi pulloa: toinen sisälsi vettä ja toinen sisälsi vettä joko laimennetulla kokaiinilla tai heroiinilla. Tulokset olivat samat joka kerta, häkissä olevasta rotasta huolimatta. Jokainen niistä tuli riippuvaiseksi huumeesta ja joi nestettä kuolemaansa saakka. Tämä on kaava, joka toistaa itseään myös riippuvaisten ihmisten keskuudessa.

On kuitenkin muuttuja, jota emme ole maininneet. Rotat olivat häkissä yksin. Mitä siis tapahtuisi, jos häkissä olisi myös muita rottia? Tästä alkoi kokeilun toinen vaihe. Tutkijat loivat pienen “rottapuiston”. Siellä oli ruokaa, värikkäitä palloja sekä kaikkea hyvään ajanviettoon tarvittavia välineitä.

Monet rotat eivät juoneet muunneltua vettä ja sitä juovat rotatkin tekivät niin kohtuudella. Kaikki eristyksessä olleet rotat kuolivat siis yliannostukseen, mutta hauskassa rottapuistossa olleet rotat eivät tulleet riippuvaisiksi.

Eristys ja sen suhde huumeisiin

Yksi asia oli selvää tämän kokeilun myötä. Eristyksissä olleiden rottien elinympäristö oli huono ja virikkeiden puuttuminen teki niistä taipuvaisempia riippuvaisuudelle sekä sen myötä käytännössä katsoen itsemurhan tekemiselle huumeiden yliannostuksen kautta. Samoin käy myös ihmisten suhteen. Päihderiippuvuudella ei ole mitään tekemistä aineiden kanssa suoraan, vaan niiden aiheuttaman mielihyvän tunteen kanssa.

Kun eristämme itsemme muista, oli se sitten tahallista tai tahatonta, tuottavat aivomme ainetta nimeltä myeliini. Se aiheuttaa muutoksen kognitiivisessa ja henkisessä käyttäytymisessämme, mikä johtaa masennukseen, ahdistukseen ja pelkoon. Tunnemme olomme huonoksi, koska aivan kuten rotatkin, ihmiset ovat sosiaalisia olentoja, joiden täytyy olla yhteydessä muiden kanssa.

Kun olemme eristäytyneitä, on meidän helpompi tulla riippuvaisiksi. Tämä johtuu siitä, että huumeet lisäävät meidät onnelliseksi tekevän hormonin, dopamiinin, eritystä.

Huumeet oikeastaan tekevät aivoistamme tunnottomat ja auttavat meitä välttämään ajattelemista. Ne vievät meidät myös pois kaikista meitä satuttavista tai meihin vaikuttavista asioista, ainakin hetkellisesti. Ne ovat välttelevän käytöksen muoto.

Perhehistoria ja huumeiden käyttö

Mielihyvän tunne puhelinta räplätessä.

Kaikesta tästä huolimatta olemme kuitenkin selittäneet miksi emme tule riippuvaisiksi aineista, vaan niistä saamastamme mielihyvästä. Meidän tulee myös mainita tärkeä riippuvuuteen liittyvä ominaisuus: perhehistoria.

Jos vanhempamme ovat tai olivat riippuvaisia tai heillä oli myrkyllinen suhde, on mahdollista, että olemme usein tunteneet olevamme väärässä paikassa, vailla huomiota ja eristäytyneitä.

Kuten jo tiedämmekin, tämä on poikkeuksellinen kasvualusta, jossa tukea haetaan huumeista, sillä ympäristömme ei ole yhtä hauska ja täynnä ystäviä kuten esimerkiksi rottapuisto oli. Sen sijaan olemme pikemminkin yksinäisiä häkissä olevia rottia.

Monet ihmiset tuntevat syyllisyyttä pudottuaan matkasta. He eivät kuitenkaan tajua sitä, että he eivät ole riippuvaisia aineesta. He lähinnä pitävät tunteesta, jonka huumeet heille antavat. Kysymys kuuluukin: miksi he haluavat tuntea sillä tavalla?

Kaikki sellainen, joka voi vaikuttaa sinuun henkisesti, voi saada sinut löytämään eri tavan tuntea huumeita käytettäessä. Lisäksi ympäröit itsesi ihmisillä, jotka myös käyttävät niitä, koska myös heillä on henkisiä ongelmia ja vaikeuksia kohdata tilanteita, jotka saavat heidät tuntemaan olonsa onnettomaksi ja eristäytyneeksi. Siten on helpompi joutua ikävään kierteeseen.

Johtopäätelmät

Jos riippuvuudet olisivat aineiden aiheuttamia, miksi jotkut ihmiset eivät pysty elämään ilman puhelinta tai videopelejä? Riippuvuuden syy ei siis piile aineessa, vaan lähinnä siinä, millainen mielihyvän tunne siitä tulee ja kuinka se saa sinut unohtamaan sinulla olevat ongelmat ainakin muutaman tunnin ajaksi.

Loppujen lopuksi riippuvuudet ovat vain tapa paeta ja ne pysyvät meidän elämässämme niin pitkään kuin jatkamme ikävässä kierteessä elämistä.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Contini, E. N., Lacunza, A. B., Medina, S. E., Alvarez, M., González, M., & Coria, V. (2012). Una problemática a resolver: Soledad y aislamiento adolescente. Revista Electrónica de Psicología Iztacala15(1), 127-149.
  • Everitt, B. J., Dickinson, A. y Robbins, T. W. (2001). The
    neuropsychological basis of addictive behaviour. Brain
    Research Review, 36, 129-138 https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0165017301000881
  • Oviedo, R. (2012). Psicología de adicciones. Facultad de Psicología Universidad de Oviedo.(1). Recuperado de: https://www. unioviedo. es/gca/uploads/pdf/Psicologia% 20de% 20las% 20Adicciones2.
  • Souza y Machorro, M. (2006). EditorialImagenología, neurociencias y adicciones. Revista Mexicana de Neurociencia7(4), 278-281.
  • Vicario, M. H., & Romero, A. R. (2005). Consumo de drogas en la adolescencia. Pediatría• Integral, IX2, 137-135.
  • Yucel, M. y Lubman, D. I. (2007). Neurocognitive and
    neuroimaging evidence of behavioural dysregulation in
    human drug addiction: implications for diagnosis, treatment
    and prevention. Drug and Alcohol Review, 26,
    33-39. https://onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1080/09595230601036978

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.