Muutamia mielenkiintoisia faktoja kriminologiasta

Kriminologia on nuori tiede. Se tutkii neljää aspektia: rikollisuutta, rikollista, uhria ja rikosten hallintaa. Tästä alueesta keskusteltiin ensimmäisen kerran vuonna 1885, kun oikeustieteen professori Raffaele Garófalo loi termin ja antoi sille merkityksen. Siitä lähtien kriminologiasta tuli itsenäinen kokonaisuus, joka alkoi kehittyä.

Kautta historian on ehdotettu kaikenlaisia teorioita rikollisuudesta ja rikollisista. Aikoinaan uskottiin, että rikolliset voidaan tunnistaa heidän leveästä otsastaan ja suurista korvistaan. Jopa kriminologiassa oli aika, jolloin “rikollisuuden lämpölaki” tuli suosituksi: lämmön ajateltiin aiheuttavan murhia, kun taas kylmän ryöstöjä.

Todellisuudessa kriminologia on nykyään edistynyt suuresti sekä todisteiden että syiden ja olosuhteiden ymmärtämisessä, jotka saavat tietyt ihmiset tekemään rikoksia. Haluamme esitellä joitakin faktoja tästä mielenkiintoisesta yhteiskuntatieteestä.

“Älä taistele hirviöitä vastaan, ettet tule hirviöksi, ja jos katsot kuiluun, syvyys katsoo myös sinua.”

-Friedrich Nietzsche-

Kriminologia ja sen kehitys

Suurimmaksi osaksi historiassa kriminologian käytettävissä olevat todistuskeinot olivat erittäin epävarmoja. Todellakin, pitkän aikaa ainoa asia, johon voitiin luottaa, oli henkilön sana. Ja jos he olivat virkamiehiä tai korkea-arvoisia henkilöitä, heille annettiin enemmän uskottavuutta kuin jollekin, jolla oli huonompi sosioekonominen asema.

1700-luvulle asti oli yleistä, että oikeus oli kirkon, työnantajien, ammattiliittojen ja instituutioiden vastuulla. He päättivät, oliko joku tehnyt rikoksen. Tätä varten he käyttivät keinoja, joita emme todellakaan hyväksyisi nykyään, kuten kidutusta.

Noin 1800-luvun lopulla, kun kriminologia oli lapsenkengissään, todisteita ei ollut paljon saatavilla. Ei ollut pikkuruisia mikrofoneja, puhelinten kuuntelua tai DNA-testejä, kuten nykyään. Sitten tutkijat, jotka nyt kuuluivat poliisivoimiin, alkoivat käyttää logiikkaa määrittääkseen syyllisyyden ja olosuhteet, jossa rikos tapahtui.

Sormenjäljet ja kriminologia

Yksi kriminologian tärkeimmistä työkaluista on sormenjälkien otto. Tämän teknisen edistyksen ansiosta onkin paljastettu monia rikoksia. Allekirjoituksia oltiin käytetty tunnistamiskeinona 4 000 vuoden ajan. Vaikka epäiltiin, että jokaisen henkilön sormenjäljet olivat ainutlaatuisia, sitä ei kuitenkaan voitu varmistaa.

Persialainen historioitsija Rashid al-Din Tabib huomautti vasta 1300-luvulla, että kaikilla ihmisillä on erilainen sormenjälki. Hänen väitteensä jätettiin kuitenkin huomiotta. Kesti 1800-luvun puoliväliin asti, kun William Herschel, brittiläinen tuomari, pyysi ihmisiä kastamaan kätensä musteeseen ja leimaamaan sen allekirjoitukseksi.

Hän keksi tämän idean, koska hänen suorittaessaan tehtäviään Intiassa useat hänen valvomansa liiketoimet herättivät kysymyksiä aitoudesta. Ajan myötä hän tajusi, ettei koko kämmentä tarvinnut leimata, vaan vain sormet. Myöhemmin menetelmää täydennettiin ja siitä tuli tunnistusjärjestelmien perusta.

Ratkaisemattomat rikokset

Vaikka tutkijat ovatkin ovelia ja taitavia, on olemassa useita kuuluisia ratkaisemattomia rikoksia. Huolimatta kriminologian edistysaskeleista ja etsivien omistautumisesta yrittäessään ratkaista kiperiä tapauksia monissa niistä ollaan epäonnistuttu, ja ne ovat edelleen mysteerien peitossa. Ehkä yksi legendaarisimmista on Viiltäjä-Jack, joka teki yksitoista murhaa.

Toinen pahamaineisin rikos oli Jonbenét Ramseyn murha. Pieni tyttö löydettiin kuolleena kotoaan 26. joulukuuta 1996. Aluksi vihjeet viittasivat hänen vanhempiinsa. Sitten havaittiin, että DNA-todisteet eivät riittäneet heidän tuomitsemiseensa. Vuonna 2006 pedofiili nimeltä John Mark Karr myönsi syyllisyytensä rikokseen. Biologiset testit eivät kuitenkaan olleet samaa mieltä. Tähän päivään mennessä ei tiedetä, mitä todella tapahtui.

Kriminologia ei ole myöskään onnistunut löytämään henkilöä, joka on vastuussa Hongkongissa vuonna 1984 tapahtuneesta ilkeästä murhasta. Eräs kansalainen soitti poliisille, koska hän näki veren tihkuvan naapurihuoneiston kukkapenkin läpi. Viranomaiset löysivät kaksi pahasti hajonnutta ruumista sementoituneina ikkunan alla olevaan osaan. Heidät kahlittiin ja käärittiin lakanaan, jonka veri tahrasi.

Uhrien todettiin olevan veljeksiä, George Chia Soon-seng ja Steven. Ilmeisesti heidät oli kidnapattu, ja heidän perheensä oli maksanut lähes miljoona dollaria lunnaita. Ei ole koskaan selvinnyt, kuka teki tämän hirvittävän rikoksen. Tämä on kriminologian maailmaa. Maailma, joka on täynnä arvoituksia ihmisen pimeimmistä puolista.