Ghostaaminen: katoaminen eroamisen sijaan

Julia ei voi uskoa sitä. Hän oli ollut suhteessa jo melkein vuoden ajan miehen kanssa, joka vaikutti olevan hänen elämänsä suuri rakkaus. Sitten, aivan yllättäen, kaikki alkoi muuttua. Hän sanoo, että se oli kuin siirtyminen “päivästä toiseen.” Varmaa on se, että tämä mies, johon hän oli laittanut kaiken toivonsa kestävästä parisuhteesta, lähti sanomatta sanaakaan. Hän ei vieläkään tiedä oliko tämä miehen tapa lopettaa parisuhde vai pitää vain taukoa.

Tilanne hämmentää häntä. Hän soitti miehelle ja jätti hänelle useita viestejä sekä lähetti sähköpostia, mutta mies ei ole vastannut. Hän ei tiedä pitäisikö hänen yrittää uudelleen. Toisinaan hän ajattelee, että mies käy vain läpi jonkinlaisia ongelmia ja siitä syystä hän katosi. Toisinaan hän taas ajattelee, että miehellä ei vain ollut rohkeutta jättää häntä kasvokkain ja siitä syystä välttelee häntä nyt.

Kuulostaako tämä tutulta? Julia on fiktiivinen hahmo, mutta me kaikki varmasti tunnemme Julian kaltaisia tai olemme olleet hänen sijassaan joskus. Ja sillä tavalla parisuhteesta katoamisesta on tullut yleinen käytäntö sen sijaan että suoraan lopettaisi sen. Se on niin yleistä, että sille on jopa oma nimi, “ghostaaminen”, aaveeksi muuttuminen uuteen päivään siirryttäessä. Miksi näin tapahtuu?

Katoaminen: tapa lopettaa parisuhde vai sen jatkaminen ikuisuuksiin?

On oletettua, että tällaista ei pitäisi tapahtua kahden aikuisen välillä. Kun suhde alkaa, molemmat olettavat velvollisuuden jatkuvan suhteessa aina siihen asti kunnes toinen heistä haluaa lopettaa suhteen. Jos näin tapahtuu, niin on kohtuullista keskustella avoimesti siitä, jotta toinen osapuoli selvästi ymmärtää suhteen päättyneen ja että molemmat ovat nyt vapaita hallitsemaan rakkauselämäänsä niin kuin sopivaksi katsovat.

Me kaikki tiedämme, että parisuhteen lopettaminen on harvoin helppoa. Molempia osapuolia tulee sattumaan, mutta häntä joka ei tehnyt päätöstä lopettaa suhdetta, sattuu yleensä hieman enemmän, vaikka hän ei näyttäisikään sitä. Oli tuo hetki kuinka epämiellyttävä tahansa, on kuitenkin odotettavaa, että voidaan vähintään keskustella selvästi toisen kanssa suhteen olevan ohi. 

Se mikä vaikuttaa olevan ilmiselvää, ei aina olekaan niin selvää kaikille aikuisille. He etäännyttävät itsensä toivoen, että etäisyys saa toisen ihmisen ymmärtämään tämän olevan heidän tapansa lopettaa parisuhde. Lisäksi se on helpompaa heille, koska he voivat välttyä selityksiltä, kohtauksilta ja kovalta koettelemukselta.

Tämä tilanne itsessään on ristiriitainen. Se, että ei eroa kasvokkain vaan valitsee ennemmin katoamisen, jatkaa tavalla tai toisella sidettä entiseen kumppaniin. Se jatkuu ikuisuuksiin, koska satutetulla osapuolella tulee olemaan epävarmuuden tunne, joka ei salli häntä saamaan päätöstä suhteelle pitkään aikaan. Osapuoli, joka “katosi”, teeskentelee tietämätöntä, mutta hän varmasti tietää silti. Oven sulkeminen ja ikkunan avaaminen on se mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä. Se auttaa sinua hallitsemaan omaa suruasi helpommin.

Parisuhteen päättämättä jättäminen tekee surusta vaikeampaa

Niin vaikeaa kuin se saattaakin olla, on aina terveempää päättää parisuhde kasvokkain, eikä jättää toista osapuolta jännitykseen ja samalla avata tie kaikenlaisille tulkinnoille sekä arvauksille. Kun tiedät menettäneesi jonkun, halusit sitä tai et, aloita hyväksymisprosessi. Sillä tarkoitetaan menetyksen suremista, itkemistä ja keinon löytämistä tunnemaailman uudelleen järjestämiseen.

Jos suhde on ollut merkityksetön, katoaminen voi olla ilmiselvä ja hyväksyttävä ratkaisu. Mutta jos suhteessa on ollut voimakkaita tunteita, yhteisiä suunnitelmia tai odotuksia, tilanteesta tulee paljon monimutkaisempi. Näissä tapauksissa katoaminen on käytännössä sama kuin hylkääminen sanan voimakkaimmassa merkityksessä. Hylätyksi tulleelle osapuolelle tämä tarkoittaa epäselvää kipua, menetettyä toivoa ja vihaa siitä, että on tullut sivuutetuksi suhteen aktiivisena osapuolena.

Ihmiset “katoavat”, koska heillä ei ole varoja tai psykologista voimaa päättää parisuhdetta ja he ovat täysin tietoisia aiheuttamastaan harmista. Mutta he eivät välitä. He lopettavat sen aiheuttaen suurta vahinkoa toiselle henkilölle. Loppujen lopuksi se antaa heille tietyn määrän voimaa tilanteesta selviämiseen. Se suojelee heitä surun kärsimiseltä, koska he valitsevat sen sivuuttamisen ja eteenpäin menemisen, tai siltä ainakin vaikuttaa. Sisimmässään he kuitenkin satuttavat myös itseään.

“Ghostaaminen” on omahyväisten ja epäkypsien ihmisten käyttämä tapa. Ihmisten jotka tuntevat alempiarvoisuutta tilanteisiin, joissa he ovat. Heillä ei ole itseluottamusta omiin voimiinsa ja heidät on todennäköisesti myös hylätty jossakin vaiheessa elämäänsä. Siitä syystä he eivät halua erota kasvokkain. Kuitenkin kävelemällä jonkun toisen tunteiden yli, he eivät ole rehellisiä itsellensä. Ja tämä ennemmin tai myöhemmin tulee myös heikentämään heidän mahdollisia tulevia parisuhteitaan.