Kaksisuuntainen mielialahäiriö: millainen se oikeasti on?
Suosittu “katupsykologia” määrittelee kaksisuuntaisen mielialahäiriön sellaisena, jossa ihmisillä on säännöllisiä ja hallitsemattomia mielialojen vaihteluita. Ensin he ovat surullisia, sitten iloisia, sitten vihaisia, sitten rauhallisia. Mutta tämä ei ole koko totuus – kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyy paljon muutakin.
On olemassa kahdenlaisia kaksisuuntaisia mielialahäiriöitä: tyyppi I ja tyyppi II. Tyyppi I sisältää maanisia tai euforisia jaksoja, kun taas tyyppi II vaihtelee hypomaanisia ja depressiojaksoja. Alempana olemme eritelleet selkeästi, mitä tämä tarkoittaa:
Maaniset ja hypomaaniset jaksot
Mikä on maaninen jakso?
DSM-5 -diagnoosijärjestelmän mukaan, maaniselle jaksolle on tavanomaista epätavallinen tai jatkuva kohonnut, puhelias tai ärtynyt mieliala, sekä epätavallinen tai jatkuvasti kohonnut aktiivisuus- tai energiataso.
Vähintään viikon pituisen jakson aikana (tai minkä tahansa kestoisen, jos tilanne on niin akuutti että se vaatii sairaalahoitoa), henkilö viettää suurimman osan päivästä tässä tilassa, sisältäen vähintään 3 lisäoiretta (nukkumisvaikeudet, korkeampi itsevarmuus tai suuruuden tunne, ylenpalttinen osallistuminen riskialttiisiin aktiviteetteihin, jne.).
Henkilön mieliala maanisen episodin aikana on yleensä kuvailtu euforiseksi, ylenpalttisen iloiseksi, tai sellaiseksi että tuntuu kuin olisi “maailman huipulla.” Esimerkkinä, henkilö saattaa aloittaa spontaaneja keskusteluja tuntemattomien kanssa, ja tunteet saattavat edetä nopeampaa kuin henkilö pystyy sanallisesti itseään ilmaisemaan.
“Henkilön mieliala maanisen episodin aikana on yleensä kuvailtu euforiseksi, ylenpalttisen iloiseksi, tai sellaiseksi että tuntuu kuin olisi maailman huipulla.”
Puhelias olo, ylenpalttinen optimismi, suuruuden tunne, ja arvostelukyvyn puute johtavat riskialttiiseen käytökseen, kuten tuhlaamiseen, omaisuutensa poisantamiseen, hurjapäiseen ajamiseen, hulluihin sijoituksiin, ja epätavallisiin seksuaalisiin kokeiluihin. Tämä käytös johtaa yleensä vain ja ainoastaan taloudellisiin ja sosiaalisiin menetyksiin.
Se voi olla tarpeeksi vakavaa aiheuttaakseen merkittävää heikentymistä sosiaalisissa ja ammatillisissa toiminnoissa, sairaalajaksoja, tai jopa psykoottisia oireita (harhakuvitelmia, hallusinaatioita, jne.).
Mikä on hypomaaninen jakso?
DSM-5 kuvailee hypomaanisen jakson epätavallisena tai jatkuvasti kohonneena, puheliaana tai ärtyneenä mielialana, sekä epätavallisena tai jatkuvasti kohonneena aktiivisuus- tai energiatasona, joka jatkuu vähintään neljä päivää putkeen .
Kun tätä verrataan maaniseen jaksoon, hypomaaninen jakso ei ole tarpeeksi vakava aiheuttaakseen muutoksia sosiaalisissa tai ammatillisissa toiminnoissa, sairaalahoidon tarvetta, eikä se johda psykoottisiin oireisiin.
“Maaniseen jaksoon verrattuna hypomaaninen jakso ei ole tarpeeksi vakava aiheuttaakseen tarvetta sairaalahoidolle.”
Vakava masennusjakso
Masennus on tuttu asia suurelle osalle väestöstä. Ihmiset käyttävät sanaa kuvaamaan surun, melankolian, väsymyksen, uneliaisuuden tai toimettomuuden tunnetta. Kuten teimme maanisen ja hypomaanisen jakson kanssa, aiomme tarkentaa tarvittavat kriteerit saadakseen diagnoosiksi vakavan masennuksen.
DSM-5 selittää, että vähintään viisi seuraavista oireista tulee ilmetä lähes päivittäin, ja suurimman osan päivästä vähintään kahden viikon ajanjakson verran. Tämän lisäksi, henkilöllä tulee olla masentunut mieliala, sekä kiinnostuksen puutetta mielihyvää kohtaan.
Masentunut mieliala
Ainakin 90 % masennuspotilaista vaikuttaa surullisilta ja hylätyiltä. On tärkeää kysyä päivän parhaasta sekä kurjimmasta hetkestä, sekä onko mahdollista tehdä mitään heidän olonsa parantamisen eteen, sillä nämä tekijät vaikuttavat edellä mainittuihin tunnetiloihin.
Anhedonia
Tämä tarkoittaa mielihyvän puutetta päivittäisiä aktiviteetteja kohtaan. Mikään ei saa heitä voimaan paremmin, oli se sitten ulkona käyminen, perheen tapaaminen, tai television katselu.
Muutokset ruokahalussa ja/tai painossa
Tätä kriteeriä mitataan joko nousseella tai laskeneella painolla kuukauden sisällä, joka ylittää 5 %:lla normaalin määrän, vaikkakin joskus tätä oiretta voi olla hankalaa arvioida.
Nukkumisvaikeudet
Unettomuus on aina luokiteltu masennuksen oireeksi, vaikkakin yleensä se liittyy enemmän hypersomnian muuttumiseen epätyypilliseksi. On olemassa kolmenlaista unettomuutta, joita tulee tutkia: tilapäinen, akuutti, sekä krooninen. Lisäksi on tärkeää analysoida sitä, kuinka väsynyt potilas on päivän mittaan, onko hänen unensa jatkuvaa vai ei, kuinka kauan hän viettää aikaa sängyssä, jne.
Yleinen kriteeri tilapäiselle unettomuudelle on unettomuuden kestäminen alle viikon. Akuutti unettomuus on sitä, kun potilas ei ole nukkunut hyvin 1-4 viikon ajanjaksossa. Krooninen unettomuus taas puolestaan kestää yli kuukauden. Hypersomnialle ei ole asetettu kriteereitä.
Psykomotoriset häiriöt
Tämä viittaa psykomotorisiin viiveisiin sekä ärsytyksiin. Jotta saisi diagnoosin, jokin käytösmalli tulee ilmetä niin, että se näkyy myös muille.
Energianpuute
Joskus potilaat sanovat että heiltä puuttuu energiaa, mutta se on useimmiten kiinnostuksen puutetta.
Ylenpalttinen itsekriittisyys, syyllisyys, tai itseisarvon puuttuminen
On tärkeää pyytää potilasta kuvailemaan itseään ja sen jälkeen pyytämään heitä kuvailemaan ystäviään sekä perhettään.
Vaikeudet keskittymisessä, ajattelemisessa, tai päätöksenteossa
Tyypillisesti hoitaja pyytää potilasta seuraamaan keskusteluja sekä TV-sarjoja, keskittymään työhönsä, jne.
Toistuvat ajatukset itsemurhasta tai kuolemasta
60-80 % itsemurhista on suorittanut ihminen, joka on saanut masennusdiagnoosin. Masennus nostaa itsemurhariskiä 30 % verrattuna tavallisiin ihmisiin.
Kun jollakulla ilmenee viisi tai useampia näistä oireista, se ei automaattisesti tarkoita sitä että he saisivat diagnoosikseen vaikean masennuksen. Henkilöllä tulee myös olla merkittävää psykososiaalista heikentymistä, ja heidän tilansa tulee ilmetä ilman lääkkeitä tai lääketieteellistä tilaa (kuten dementia), tai ilman normaalia menetyksen suremista.
“Jotta vaikea masennusjakso voitaisiin diagnosoida, henkilöllä tulee olla masentunut mieliala tai kiinnostuksen puutetta mielihyvää kohtaan.”
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön I-tyypin piirteet
Kuten kerroimme ylempänä, kaksisuuntaisen mielialahäiriön I-tyyppiin kuuluu maanisen jakson läsnäolo. Ennen sitä tai sen jälkeen saattaa ilmetä hypomaanisia tai vaikeita masennusjaksoja.
Maanisten jaksojen aikana henkilö ei ymmärrä että hän on sairas, tai että hän tarvitsee hoitoa, joten hän sinnikkäästi vastustelee sitä. Hän vaihtaa vaatteensa, meikkinsä tai yleisilmeensä huomiota herättävämmäksi tai seksuaalisesti vihjailevaksi.
Joistain potilaista tulee aggressiivisia, ja heistä saattaa olla fyysistä uhkaa muille. Jos heillä on harhakuvitelmia, he saattavat fyysisesti hyökätä toisten kimppuun tai tehdä itsemurhan. Alentuneen harkintakyvyn ja hyperaktiivisuuden seurauksena maanisilla jaksoilla saattaa olla katastrofaaliset vaikutukset.
Henkilön mieliala saattaa vaihdella nopeasti vihan ja masennuksen välillä. Maanisen jakson aikana saattaa ilmetä masennuksen oireita, jotka kestävät hetkiä, tunteja, tai harvinaisemmissa tapauksissa jopa päiviä.
“Kaksisuuntaisen mielialahäiriön I-tyypin piirteisiin kuuluu maanisen jakson läsnäolo.”
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön I-tyypin itsemurhariski
DSM-5 arvioi, että itsemurhariski potilailla, joilla on tyypin I kaksisuuntainen mielialahäiriö, on jopa 15-kertainen verrattuna valtaväestöön. Se on noin neljäsosa kaikista itsemurhista.
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön II-tyypin piirteet
II-tyypin kaksisuuntaisen mielialahäiriön piirteisiin kuuluu hypomaanisen sekä vaikean masennusjakson läsnäolo. Maaniset jaksot ovat esiintyvät vain I-tyypissä. Henkilöt, joilla on II-tyyppi, yleensä päätyvät lääkäriin vaikean masennuksen takia, ja harvoin valittavat hypomaanisista oireista. Hypomaaniset jaksot eivät yleensä johda toimintahäiriöihin.
Toimintahäiriöt joita liittyy II-tyyppiin ovat seurausta vaikeista masennusjaksoista, mielialojen arvaamattomista vaihteluista, sekä epäluotettavista kaavoista henkilökohtaisissa tai ammatillisissa suhteissa. Ihmiset, joilla on II-tyypin kaksisuuntainen mielialahäiriö, eivät välttämättä näe hypomaanisia jaksojaan huonona asiana, vaikka heidän epävakaa käytöksensä saattaa häiritä muita ihmisiä.
Impulsiivisuus on yleinen piirre, joka saattaa johtaa itsemurhayrityksiin ja mahdolliseen lääkkeiden väärinkäyttöön.
“II-tyypin kaksisuuntaisen mielialahäiriön piirteisiin kuuluu hypomaanisen sekä vaikean masennusjakson läsnäolo.”
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön II-tyypin itsemurhariski
DSM-5 kertoo, että itsemurhariski on korkeampi II-tyypin kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä. Noin kolmasosa potilaista, joilla on diagnosoitu II-tyypin kaksisuuntainen mielialahäiriö, on yrittänyt itsemurhaa. Yritykset ovat kuolettavampia potilaille, joilla on tyyppi II, kuin potilaille joilla on tyyppi I.
Kirjallisuutta:
American Psychiatric Association. Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders, 5. painos: DSM-5. Yhdysvallat, 2013