Teemmekö asiat helpommiksi, vai unohdammeko ihmisarvon

· 17.1.2019

Olemme nykymaailmassa rikkoneet useita esteitä voidaksemme luoda yhteisen kulttuurin, jossa asioiden tekeminen on helppoa. Ihmisellä on aina ollut tarve, ja on edelleen, tehdä asioita helpommaksi eri tavoitteiden saavuttamiseksi. Pyörän keksiminen esimerkiksi mahdollisti suurien painojen siirtämisen paikasta toiseen. Iso osa ihmiskunnan historiaa on ollut taistelua edistyksen helpottamiseksi. Tämän huono puoli on siinä, että se on johtanut suureen määrään ihmisiä, jotka valitsevat aina oikotien.

Ensiksi tapahtui teollinen vallankumous, ja sitten tietokoneiden vallankumous. Molemmat ilmiöt edistivät asioiden helpottamista ihmisille. Toisin sanoen, ne auttoivat minimoimaan vaivannäköä suorittaa monia päivittäisiä aktiviteetteja, jotka aikaisemmin vaativat enemmän energiaa ja aikaa. Esimerkki tästä on vaikkapa tiedon hankinta. Suullinen tieto on uutistoimistojen korvaamaa, ja sitten internetin reaaliaikaisen informaation korvaamaa.

Konformismi on pessimismin moderni muoto.

-Antonio Escohotado-

Voimme kummastella, tekeekö tämä kaikki elämästä helpompaa. Olisi ehkä paremmin sanottu, että kaikki on nyt nopeampaa ja kaikki vaatii vähemmän fyysistä energiaa kuin ennen. Mutta olemassaolosta on tullut monimutkaisempi aina siihen pisteeseen asti, että mielenterveysongelmat ovat yleistymässä. Samaan aikaan asioiden helpottaminen on myös julistettu keinoksi käsitellä tätä monimutkaisuutta.

Elämän helpottamisen helppous

Teollistumisen ja tietotekniikan tarkoitus ei ollut ihmisen elämän helpottaminen. Sen lopullinen tavoite on tehdä tuottamisesta nopeampaa ja helpompaa. Se helpottaa monia elämän päivittäisiä tehtäviä, mutta tämä ei ollut sen tarkoitus. Monet näistä edistyksistä johtuvat enemmän rahan käsitteestä kuin hyvinvoinnista.

mies laittaa moponsa pyörätelineeseen: asiat helpommiksi?

Oli asia miten oli, totuus on, että tämä periaate siitä, että kaiken olisi toimittava helpommin, on levinnyt tietoisuuteemme monella eri tavalla. Pahinta on se, että tämä on saanut meidät uskomaan, että helppo ja nopea ovat haluttavia ominaisuuksia. Ja päinvastoin, monimutkainen ja hidas ovat yhtä kuin viallinen. Tällainen ajatustapa on sen tarpeen perusta, että kaiken on oltava helppoa.

Tämän kaikkein positiivisimmassa ja hyödyllisimmässä ilmaisussa, tiede ja teknologia on halunnut vapauttaa meidät mekaanisista tehtävistä, jotka vaativat raakaa voimaa. Tehtävien nopeuttamisen myötä, kuten vaatteiden peseminen tai todella painavien tavaroiden kuljettaminen mukavammin, uskomme, että meillä on enemmän aikaa omistautua kiitettävämmille tehtäville, jotka tyydyttäisivät meitä enemmän. Mutta tämä ei kuitenkaan ole totta, tai sitten tämä toimii vain osittain ja vain joidenkin kohdalla. Se mikä todella on lisääntynyt, on halveksiva asenne vaivannäköä kohtaan.

Meillä on enemmän teknologiaa, joka helpottaa elämäämme, mutta samaan aikaan tunnemme olomme enemmän ja enemmän kadonneeksi ajan pohjattomaan kuiluun, joka aukeaa silmiemme edessä. Lisäksi ihmisillä oli tapana tehdä monta tuntia päivässä töitä, ja nykyään ihmiset tekevät saman verran töitä, tai jopa enemmän.

Helppous ja arvokkuus

Ongelmien tuhoamisesta on tullut vääristynyt ajatus. Ajatus siitä, että ongelmissa ei ole mitään positiivista, on yleistynyt. Vielä pahempaa on, että monet kuvittelevat että elämää ilman vaikeuksia, tai maailma ilman esteitä, on mahdollista.

Ihmiset uskovat tähän niin paljon, että he turhautuvat kun sitä päivää ei koskaan tule, jolloin ongelmat katoaisivat. Suuri paradoksi on siinä, että emme koskaan ennen ole tunteneet niin monen ongelman kohtaamista. Melkein kaikesta on tullut vaikeaa. Syödäkö paljon vai vähän. Käydäkö töissä vai ei. Rakentaako ihmissuhteen, vai, vai, vai.

naiset toimivat kortilla

Psykologisesta näkökulmasta helppoudella on kaksi puolta. Toisaalta se on puolustusreaktio sellaiseen ongelmaan, jota ei voida ratkaista. Ja toisaalta se voi olla lapsellista asennetta, jossa henkilö haluaa ylläpitää tilaa joka ei vaadi sitoutumista, ponnisteluja tai vastuuta, aivan kuin silloin kun hän oli lapsi.

Se mitä nämä näkökannat eivät myönnä on se tosiasia, että todellisuus ja vaikeudet kulkevat käsi kädessä. He eivät myöskään ymmärrä, että se on tarkalleen se vaikeuksien olemassaolo, joka sallii ihmisen ja ihmiskunnan etsiä, löytää ja kehittyä. Jopa tulen keksiminen oli aloite ratkaista ongelma. Ratkaisemalla tämän ongelman nämä alkuihmiset asettivat perustan ratkaisevalle askeleelle kohti homo sapiensia.

Yleisesti asioiden tekeminen helpoksi ei saa aikaa muuta kuin ongelmien kasaantumisen ja lisääntymisen. Se riistää meiltä myös kyvyn yrittää, arvioida itsemme, ja täten lisätä itseluottamusta omiin kykyihimme.

Tämä estää meitä myös nauttimasta yhdestä elämän yltäkylläisyydestä – arvokkuuden tunteesta siitä keitä olemme, mitä meillä on ja mitä kykenemme tekemään. On toki olemassa ongelmia joita on mahdotonta ratkaista (ainakin tällä hetkellä), kuten nälänhätä. Mutta on myös olemassa monia muita ongelmia, jotka on ratkaistavissa. Se mitä meiltä puuttuu, on itseluottamus. Tai itserakkaus. Tai molemmat.