Miksi rakkauden unohtaminen on niin vaikeaa?

Libanonilainen kirjailija Khalil Gibran kirjoitti yhdessä teoksistaan, että sydämen on jossain vaiheessa murruttava pystyäkseen avautumaan oikeasti. Tämä voi kenties olla totta; että rakastamaan opitaan, ja että särkyneiden sydänten arpien väliin mahtuu enemmän viisautta. Joka tapauksessa, koettujen pettymysten ja eletyn onnen lisäksi, edessämme on yksi selvä tosiasia: aivot eivät koskaan unohda sitä, mitä ne jonain päivänä rakastivat.

Sillä ei ole väliä, annetaanko meille reseptejä, vinkkejä tai hienostuneita strategioita poistaaksemme muistoistamme sen ihmisen, jota kerran rakastimme yli kaiken. Mikään näistä keinoista ei toimi. Elettyjä kokemuksia ei unohdeta, päädymme vain yksinkertaisesti siihen oletukseen poissaolosta, jossa hyväksymme sen, mitä se oli (ja mitä se ei voinut olla) ja näin annamme samalla itsellemme mahdollisuuden laajentaa oppimisen ja kokemusten skaalaamme.

Rakkauden unohtaminen on mahdotonta meidän aivoillemme

Toisinaan parisuhteen taakse jättäminen ja sen päättäminen mahdollisimman pian on tarpeen. Tämä on parisuhteen molempien osapuolten eduksi; jotta molempien omanarvontunto säilytettäisiin ja jotta toisen tarpeettomalta vahingoittamiselta vältyttäisiin. Kuten usein sanotaan, ajoissa tehty ero on ainoa tapa selvitä kokonaisena. Kuitenkin, oli eroon sitten päädytty molempien tai pelkästään vain toisen osapuolen toimesta, parisuhteen päättymisestä seuraava kärsimys on yleensä valtavan suurta.

Tutkimukset ovat osoittaneet meille, että affektiivisesta erosta yli pääseminen vie keskimäärin 6–18 kuukautta. Rakkauden unohtaminen on mahdotonta, koska kukaan meistä ei voi muokata omia muistojaan tahdon voimalla. Voimme kuitenkin muokata niiden emotionaalisia vaikutuksia ja tehdä tästä niin perustavasta ja välttämättömästä prosessista surutyön, jonka avulla hallitsemme tunteitamme uuden tilanteen hyväksymiseksi.

Kuten moni meistä tietää, rakkaus on voimakas, joskus kaoottinen ja jopa sotkuinen tunne. Mikään parisuhde ei ole samanlainen, joten on niitä, jotka käyvät läpi suuria vaikeuksia surun voittamiseksi, kun taas toiset kääntävät sivua riittävällä vakavaraisuudella. Oli se sitten miten tahansa, rakkauden unohtaminen on aivoillemme toistaiseksi epätodennäköinen tapahtuma niiden tiettyjen erityispiirteiden vuoksi. Tutustumme näihin erityispiirteisiin alla lisää.

Emotionaalinen muisti ja somaattiset merkit

Ihmiset ovat pohjimmiltaan emotionaalisia olentoja, jotka yhtenä päivänä oppivat järkeilemään. Tunteet ovat ennen kaikkea se tärkeä kulmakivi, jonka avulla pidämme yhtyettä toisiimme. Tunteiden avulla luomme yhteyksiä, huolehdimme itsestämme, tunnistamme riskejä ja edistämme omaa hyvinvointiamme.

• Kaikki tämä selittää sen, miksi rakkaus on aivoille niin tärkeää. Rakkaus saa meidät tuntemaan olomme turvallisiksi ja arvostetuiksi siinä sosiaalisessa ryhmässä, joka kumppanin kanssa muodostetaan. Rakastaminen ja rakastettuna oleminen tarjoaa rauhallisuutta sekä vähentää stressiä ja pelkoa. Siten ne teot, kuten pettäminen ja pettymys sekä odottamaton tai sovittu ero, aiheuttavat aina kipua.
• Toisaalta taas meillä on emotionaalinen muistimme. Kun pidämme yllä affektiivista suhdetta toisen ihmisen kanssa, rakentuu sen ympärille useita somaattisia merkkejä. Nämä ovat kokemuksia, jotka aivot yhdistävät voimakkaisiin tunteisiin, kuten suukkoihin, hyväilyihin, halauksiin, hajuihin, keskusteluihin ja yhteisymmärrykseen. Kaikki tämä vahvistaa hyvinvoinnin, onnellisuuden, illuusioiden ja nautinnon sekä monien muiden positiivisten tunteiden jättämää jälkeä.
• Nämä samalla sekä emotionaaliset että somaattiset merkit luodaan erittäin kestävien hermoverkkojen kautta. Ja ne tulevat aina olemaan siellä. Siksi toisinaan riittää, että haistamme tietyn hajun tai vierailemme tietyssä paikassa, jotta aivan silmänräpäyksessä esiin nousee muistojen lisäksi myös menneisyydessä koettuja konkreettisia tunteita.

Jotkut rakkaudet edustavat myös osaa meistä ja meidän historiastamme

Jos rakkauden unohtaminen on jotain mahdotonta, johtuu se myös tästä enemmän kuin ilmeisestä tosiasiasta. Jos voisimme poistaa tietyn parisuhteen muististamme, poistaisimme samalla myös itsemme. Me ihmiset emme ole pelkää lihaa ja luuta, vaan myös tarinoita.

Siksi niiden muistojen joukosta, jotka liittyvät elettyyn rakkauteen, löytyy myös muisto siitä, mitä me olimme ennen. Se on nuorempi ja toiveikas versio meistä itsestämme, joka antautui kaiken intohimonsa vietäväksi toisen ihmisen vuoksi. Sen takia aivot eivät koskaan valitsisi tämän version unohtamista menneestä itsestämme.

Rakkauden unohtaminen veisi meidät askeleen taaksepäin henkilökohtaisessa kehityksessämme, sillä jokainen elämämme, tuntemamme ja jopa kärsimämme asia on antanut meille mahdollisuuden kehittyä siihen muotoon, keitä olemme tänä päivänä. Siksi olisi sääli luopua kaikista näistä tarinamme elintärkeistä pilkuista tai sirpaleista. Oli se sitten hyvää tai huonoa, olemme mitä olemme, ja mikä parasta, meillä on mahdollisuus jatkaa parempien tarinoiden kirjoittamista, koska rakkaus on jotain, joka on aina vaivan ja ilon arvoista.