Kheiron: myyttinen parantaja

11 syyskuu, 2020
Tarina kertoo, että Kheiron oli myyttinen hahmo, joka omistautui kehon ja sielun parantamiseen muita kohtaan tuntemansa suuren myötätunnon vuoksi. Kyseessä on myös vertauskuva, joka osoittaa sen, kuinka muita ihmisiä autetaan ja kuinka heidät pelastetaan kärsimyksestään.

Kheironin myytti kertoo meille viisaasta, jalosta ja taitavasta kentaurista, joka oli hyvin erilainen muihin kentaureihin verrattuna. Saatat ehkä tietää, että kentaurit olivat kreikkalaisessa mytologiassa olentoja, joilla oli ihmisen pää ja ylävartalo sekä hevosen ruumis. Yleisesti ottaen kyseiset olennot olivat impulsiivisia ja käytännössä katsoen villejä.

Ihmiset sanovat, että Kheironin myytti liittyy läheisesti lääkärin ja psykologin ammatteihin. Itse asiassa sana “Kheiron” tarkoittaa alkuperältään “kädentaitoja” tai “käsillä parantamista”. Sana “leikkaussali” pohjautuu tämän hahmon nimeen monissa latinalaisissa kielissä.

Hänet tunnetaan kuitenkin myös “haavoittuneena kentaurina”, joka symboloi sellaista henkilöä joka osaa tarjota apua, mutta osaa myös pyytää sitä oikeaan aikaan. Kheironin myytissä voimme nähdä suuren määrän inhimillisyyttä. Se korostaa haavoittuvaisuutemme yhteisen tunnustuksen tärkeyttä myötätunnon lähteenä.

“Terveys on suurin omaisuus. Tyytyväisyys on suurin aarre. Itsevarmuus on suurin ystävä. Olemassaolemattomuus on suurin ilo.”

-Lao Tzu-

Roomalainen raunio.

Kheiron: myyttinen parantaja

Kheironin tarina alkaa siitä, kun titaani Kronos, Uranuksen poika, tuli maahan etsimään Zeusta. Hän törmäsi matkallaan okeanidiin (merinymfiin) nimeltä Filiria. Kronos rakastui tähän olentoon pakkomielteisesti, eikä jättänyt häntä rauhaan. 

Tästä ahdistelusta häiriintyneenä Filiria pyysi Zeusta muuttamaan hänet tammaksi, jotta ongelmia aiheuttava titaani jättäisi hänet rauhaan. Kronos sai kuitenkin selville okeanidin suunnitelman ja muutti itsensä hevoseksi yrittääkseen hallita häntä. Tilanteesta kärsien Filiria pakeni ja asettautui Pelion-vuorille asumaan.

Hän synnytti pojan tässä kaukaisessa paikassa. Synnytys oli kivulias ja heti kun hän näki lapsensa, hän huusi kauhusta. Hänen poikansa oli puoliksi ihminen ja puoliksi hevonen ja hän hylkäsi pojan välittömästi. Sitten hän palasi takaisin Zeuksen luo ja pyysi häntä muuttamaan hänet puuksi, jotta hänen ei tarvitsisi imettää lastaan. Zeus suostui hänen pyyntöönsä ja muutti hänet lehmuspuuksi.

Jalo kentauri

Kheiron hylättiin puun viereen, mutta jumala Apollon ja jumalatar Athene säälivät häntä ja adoptoivat hänet. Heidän ohjeistuksensa alaisena pojasta kasvoi ystävällinen ja viisas olento, joka oli kiinnostunut monista eri taiteenaloista, mutta erityisesti lääketieteestä. Hänet täytti ilolla se, kun hän pystyi tuomaan helpotusta kärsimykseen sekä hengellistä voimaa lähellä kuolemaa oleville. Kheiron oli erittäin lahjakas parantaja ja hänestä tuli nopeasti kuuluisa. Monet pyysivät häneltä apua ja neuvoja.

Legendassa kerrotaan, että Kheiron pelasti Peleus-nimisen sankarin. Peleus oli saanut mahtavan miekan lahjaksi Hefaistokselta, tulen jumalalta. Sitten hän vietteli Akash-nimisen miehen vaimon, joka asetti hänelle kostoksi ansan.

Hän vakuutti Peleuksen menemään metsästämään ja hänen poissa ollessaan Akash varasti hänen miekkansa ja jätti hänet kentaurien armoille, jotka olivat yleisesti ottaen melko väkivaltaisia. Kheiron onnistui pelastamaan hänet ja heistä tuli siitä lähtien hyviä ystäviä.

Peleuksella oli poika nimeltä Akhilleus. Hänen äitinsä Thetis poltti hänen koko kehonsa ja peitti sen sitten ambrosialla uskoen sen tekevän hänestä kuolemattoman. Tästä rituaalista kauhistuneena Peleus sieppasi pojan Thetisiltä ennen kuin hän sai tilaisuuden peittää pojan kantapään ihmelääkkeellä.

Peleus antoi pojan sitten Kheironille kasvatettavaksi ja opetettavaksi. Kentauri huomasi, että lapsen kantapää oli palanut ja ensimmäiseksi hän otti jättiläisen kantaluun ja asetti sen haavaan. Tästä tulee kaikkien nykyäänkin tuntema termi “Akilleen kantapää”.

Haavoittunut kentauri

Kheironin myytissä sanotaan, että yhdessä vaiheessa Herkules, yksi Kheironin hyvistä ystävistä, vahingossa haavoitti tätä. Sankari oli taistelemassa muiden kentaurien kanssa ja ampui tahattomasti yhden nuolistaan Kheironiin haavoittaen hänen polveaan.

Kentauri alkoi vääntelehtiä kivusta. Hänestä oli kuitenkin tehty kuolematon. Siitä syystä hän pystyi kärsimään, mutta hän ei voinut kuolla. Haava ei koskaan parantunut ja se sai hänet kärsimään jatkuvasta tuskasta. Tämän tuloksena hän rukoili jumalia auttamaan häntä poistamaan kuolemattomuutensa, jotta hän voisi kuolla ja paeta suurta kärsimystä.

Jumalat kuuntelivat häntä ja suostuivat hänen pyyntöönsä. Kheiron luopui kuolemattomuudestaan lopulta Prometeukselle, titaanille, joka pelastettiin kärsimyksestä tämän merkittävän lahjan avulla. Hänen hyvyytensä ja esimerkillisen elämänsä ansiosta jumalat päättivät lisätä hänet tähdistöön – jonka tunnemme nyt Jousimiehen tähdistönä – jotta hän voisi loistaa ikuisesti taivaalla.

Gallardo, S. T. (2010). El Mito de Quirón, la Actitud Terapéutica y la Perspectiva Fenomenológica del Analista. Encuentros. Revista Latinoamericana de Psicología Analítica, (1), 18-26.