Apatia ja tylsistyminen: kaksi hyvin erilaista ulottuvuutta

Tylsistyminen ei ole sama asia kuin apatian kokeminen. Monien erojen lisäksi apatia liittyy joskus uuvuttavampiin psykologisiin sairauksiin, kuten masennukseen. Jatka lukemista ja kerromme sinulle, miten apatia ja tylsistyminen eroavat toisistaan.

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater.

Viimeisin päivitys: 16 tammikuuta, 2022

Apatia ja tylsistyminen eivät ole sama asia, vaikka niiden semantiikka onkin lähellä toisiaan. Pitkäveteisyys, väsymys, tunne siitä, että elämä etenee hitaasti ja että kaikesta puuttuu vauhtia, tyhjyyden tunteet, turhautuminen, yleinen paha olo itseä ja maailmaa kohtaan… Voisimme kuvata tuhannella eri tavalla, millaisia asioita käymme läpi näitä psykologisia realiteetteja kohdatessamme, mutta totuus on, että apatia ja tylsistyminen ovat kaksi hyvin erilaista ulottuvuutta.

Rollo May, tunnettu eksistentiaalinen psykologi, on sanonut, että rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan apatia. Se on se laimeus ja kiinnostuksen puute parisuhteessa, jossa innostus on hiipunut. Se on kipinän puutetta yhteisessä naurussa ja jokapäiväisen motivaation kutinassa. Kun apaattinen tila ilmestyy, siirrymme itse tylsyyden tunteesta paljon ongelmallisempaan ulottuvuuteen.

Näiden ulottuvuuksien tunnistaminen voi olla meille suureksi avuksi monesta syystä. Ensinnäkin taito havaita, millaisessa mielentilassa elämme, voi auttaa meitä suuresti, koska monissa tapauksissa apatia on merkki masennuksesta. Toisaalta taas on aina hyvä tietää, millaiset tunteet ovat osa niitä, jotta voimme oppia käsittelemään tällaisia ärsyttäviä tilanteita paremmin.

Katsotaanpa alta tarkemmin.

Apatia ja tylsistyminen: miten ne eroavat toisistaan?

Me kaikki olemme kokeneet tylsyyttä, tiedämme varmasti sen tunteen. Emme kuitenkaan ole väärässä, jos huomautamme, että apatia on ulottuvuus, joka on vieraillut luonamme huomattavasti harvemmin. On tietenkin totta, että koemme niin apatiaa kuin tylsistymistäkin negatiivisella tavalla. Useimmat meistä tietävät, millaista on odottaa tuntikausia lentokentällä, kun lento on viivästynyt. Monelle meistä on myös tuttua olla kokouksessa tai istua oppitunnilla, joka ei motivoi meitä eikä ole mielenkiintoinen.

Lisäksi tiedämme, kuinka monimutkaista on käsitellä tylsistynyttä lasta. Kuitenkin, kuten me hyvin tiedämme, harvat asiat ovat yhtä hyödyllisiä kuin antaa lapsen tylsistyä, jotta voisimme edistää hänen synnynnäistä kapasiteettiaan tylsistymisen sietämistä kohtaan. Me aikuiset emme kuitenkaan aina käytä lapsen tavoin mielikuvitusta, vaan elämme tätä tilaa hyvin usein turhautuneena ja yritämme välttää sitä epäterveellisillä käyttäytymismalleilla, kuten ylensyönnillä.

On tärkeää tietää, miten apatia ja tylsistyminen eroavat toisistaan. Tieteellinen kirjallisuus on kiinnittänyt huomiota näihin ulottuvuuksiin vasta aivan äskettäin, ja vain muutama vuosi sitten paljastui, että molempien tilojen asema on mielenterveytemme kannalta ratkaiseva. Sukelletaanpa aiheeseen hieman tarkemmin.

Sitoutumaton mieli: tylsistyminen

Tylsistyminen on meille ihmisille vastenmielinen tila, joka ilmenee kun se, mikä ympäröi meitä ulkoisesti, ei herätä kiinnostustamme. Se nousee esille silloin, kun meille houkuttelevia tai haastavia ympäristöärsykkeitä ei ole saatavilla, sekä silloin, kun meidän on pakko suorittaa tehtäviä, jotka eivät palkitse meitä. Kun mikään ei tyydytä, kiinnosta tai motivoi meitä, tylsyys tarttuu meihin hyvin erityisen tunnetilan kautta.

Tässä psykologisessa todellisuudessa pitkäveteisyys yhdistetään rauhattomuuteen ja turhautuminen negatiivisuuteen. On kuitenkin huomattava, että yksi merkittävä ero apatian ja tylsistymisen välillä on se, että jälkimmäisen kesto on lyhyempi.

Samalla tapaa Yhdysvalloissa sijaitsevassa Yorkin yliopistossa tehdyt tutkimukset määrittelevät tylsistymisen tilaksi, jossa mieli ei sitoudu itseensä, eikä näin ollen pysty myöskään keskittämään huomiota mihinkään, jolloin sen toiminta rajoittuu jaaritteluun.

Kuten Eastwood, Frischen, Fenske ja Smilek (2020) ovat huomauttaneet, että mitä enemmän jaarittelemme, sitä tylsemmäksi tunnemme olomme. Olennaista olisi keskittää mieli johonkin aktiviteettiin niin, että tylsyyden tunne laimenee.

Taito erottaa apatia ja tylsistyminen auttaa huolehtimaan mielenterveydestä

Tohtori Yael Goldberg Iso-Britanniassa sijaitsevasta Waterloon yliopistosta on johtanut tutkimusta, jossa korostettiin, että on tärkeää pystyä erottamaan apatia ja tylsistyminen toisistaan. Miksi? Koska apatiaa esiintyy usein masennuksen ja neurodegeneratiivisten sairauksien, kuten Alzheimerin taudin, yhteydessä. Meidän tulisi siis ymmärtää, millä tavalla voimme oppia tunnistamaan apatian tavallisesta tylsistymisestä:

• Apatia on ajan mittaan vakaampi tila kuin pelkkä tylsistyminen itsessään.
• Apatia tarkoittaa kirjaimellisesti “tunteen puutetta”. Näin ollen, vaikka tylsyydessä esiintyy lukuisia tunteita, apatiassa esiintyy silkkaa tyhjiötä. Mikään ei innosta, mikään ei stimuloi eikä mikään kiinnosta.
• Toisaalta apatia liittyy myös anhedoniaan, eli vähentyneeseen tai täydelliseen kyvyttömyyteen kokea nautintoa ja tyydytystä. American Psychiatric Associationin julkaiseman Mielenterveyshäiriöiden diagnostiikka- ja tilastokäsikirjan viidennen painoksen eli DSM-5:n mukaan tämä ominaisuus vastaa masennukseen liittyviä oireita.
• Lisäksi, vaikka onkin totta, että apatia voi näkyä elämämme aikana ja kadota, kun löydämme uuden motivaation, joissakin tapauksissa tämän tunnetilan takana voi olla psykologinen häiriö.
• Apatiaa esiintyy myös kaksisuuntaisen mielialahäiriön, syvän masennuksen ja ahdistuneisuushäiriön tapauksissa.

Apaattinen tylsyys

Vaikka on tärkeää erottaa apatia ja tylsistyminen toisistaan, meidän on otettava huomioon toinenkin ulottuvuus. Kanadalaisista, yhdysvaltalaisista ja eurooppalaisista tutkijoista koostuneen tutkijaryhmän viimeaikaisissa tutkimuksissa on havaittu yksi tietty tylsistymisen tyyppi: apaattinen tylsyys.

Tämä pitää sisällään sellaisia tunteita, kuten negatiivisuutta, toivottomuutta ja opitun avuttomuuden tunteita. Lisäksi tämän tylsistymisen tyypin tunnistamiseen liittyy kolme hyvin paljastavaa ominaisuutta:

• Kyvyttömyys keskittyä tai keskittää huomiota.
• Tieto siitä, että huomiota ei ole mahdollista keskittää jokapäiväisten askareiden ja asioiden suorittamiseen.
• Syyllisyyden tunteen tunteminen siitä, ettei asioita pystytä suorittamaan sataprosenttisesti.

Lopuksi, kuten voimme nähdä, apatia ja tylsistyminen ovat kaksi varsin erilaista tilaa, mutta joskus ne voivat esiintyä yhdessä merkkinä korkean psykologisen uupumuksen tilasta. Motivaatio ja kyky innostua uudesta päivästä ovat parhaita vastalääkkeitä tämäntyyppisten mielentilojen voittamiseksi.