5 mieltä köyhdyttävää tapaa

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gema Sánchez Cuevas.

Viimeisin päivitys: 27 kesäkuuta, 2018

Ei ole olemassa suurempaa köyhyyttä kuin itse mielen köyhyys. Se pitää ihmisen toimimattomana ja pelokkaana – se ei ole ihanteellista, mikäli haluamme saavuttaa oman potentiaalimme. Tänään haluamme kertoa tavoista jotka köyhdyttävät mieltämme, jotta voisit lopettaa ne jos ne ovat osa omaa elämääsi.

Mieltä köyhdyttävillä tavoilla on paljon tekemistä asenteiden kanssa. Olemme vain seuraavia lampaita laumassa, ja tämä ei tarjoa muuta kuin huteran turvallisuuden tunteen.

Köyhä mieli ei näe ulkomuotoja syvemmälle. Köyhä mieli ei salli meidän kasvaa. Se rajoittaa meidän ihmissuhteemme keskinkertaisuuteen, ja se on elämää ilman todellista elämistä. Joten tee muistiinpanoja, sillä me olemme nyt aloittelemassa.

1. Itsesääli

Jos on olemassa jotain joka heikentää mieltämme, se on se, että oletamme olevamme eksistentiaalisesti köyhiä. Uhriutuminen ja itsesääli ovat esimerkkejä tästä, ja usein ne saavat meidät oikeuttamaan toimimattomuutemme ja jopa tuhoisat toimintamme.

Jos tunnemme olomme arvottomiksi, sitten me myös olemme sitä. Mutta tämä ei pääty vain tähän. Itsesääli vahingoittaa myös suhteitamme muihin. Se vahvistaa myös ajatusta siitä, että me emme ansaitse mitään hyvää elämässä. Tämä tarkoittaa sitä, että mitä todennäköisimmin luovumme meitä vastaan tulevista asioista. Eikä tässä kaikki, on myös todella vaikeaa tulla toimeen sellaisen kanssa, joka on jatkuvasti synkkä ja valittaa jatkuvasti.

2. Pakkomielteinen säästäminen

Kohtuuton säästäminen on jatkuva tapa sanoa olevamme köyhiä. Tämä on toinen tapa, joka heikentää mieltämme. Kyky säästää rahaa on todella tärkeää, mutta kun säästäminen on liiallista, se ruokkii pelon ja saituuden asennetta.

Emme puhu ihmisistä jotka ovat huolellisia taloutensa kanssa ja jotka huolehtivat taloudellisesta turvastaan. On hyvä säästää yllätysten varalta tai sitä varten, että todella haluamme ostaa jotain. Puhumme nyt ihmisistä, jotka tienaavat tarpeeksi ja silti venyttävät penniä ja yrittävät tinkiä kaikesta. Tällaiset ihmiset eivät kuluta rahaa edes silloin kun heillä on todellinen tarve kuluttaa johonkin, sillä he ovat kauhuissaan taloudellisesta tuhosta, jopa silloin kun se ei ole edes olemassaoleva riski.

3. Tavaroiden vaaliminen

Ihmiset jotka vaalivat liikaa materiaa ovat kuin pakonomaisia säästäjiä. Tämä tapa, jossa henkilö mittaa kaiken rahassa, on yksi niistä tavoista joka ehdottomasti köyhdyttää mieltämme.

Jos kysymme heiltä, he vastaavat etteivät he ole materialisteja. Mutta jos kiinnitämme huomiota siihen kuinka he toimivat, voimme huomata tämän olevan vale. Heidän huolenaiheensa liittyvät aina rahaan. He ajattelevat aina omaa palkkaansa ja vertaavat sitä siihen kuinka paljon muut tienaavat. Heidän unelmansa liittyvät aina siihen, että he voisivat ostaa lisää. Heillä ei ole paljoakaan sanottavaa mistään muusta.

4. Kuluttaminen enemmän mitä tienaamme

Vaikka ei saata vaikuttaa siltä aluksi, tuhlaavat kuluttajat ovat melko samanlaisia kuin pakkomielteiset säästäjät ja materialistiset ihmiset. Tämän kaltainen henkilö ajattelee melkein koko ajan rahaa ja sen kuluttamista. Rahan kuluttaminen antaa heille suunnatonta tyydytystä, jopa silloin jos se tuo taloudellisia ongelmia.

On mieltä köyhdyttävää tuhlata enemmän rahaa kuin mitä tienaa. Näin on siksi, että se esittelee elämällemme dynamiikat joissa rahalla alkaa olemaan päänäyttelijän rooli. Meidän huolemme alkavat pyöriä velkojen, alennusmyyntien ja shoppailun ympärillä.

5. Niiden asioiden tekeminen, joista emme pidä

Ihmiset jotka tekevät asioita joista he eivät nauti, tuhlaavat elämäänsä. He unohtavat, että aikamme tällä planeetalla on lyhyt, ja että on täysin kiinni meistä käytämmekö aikamme hyödyksi vai emme. Tämän tyyppisestä asenteesta voimme aistia, että he odottavat jotain tapahtuvan. He odottavat että jotain tulee vastaan ja että se vie heidät pois sen asian eteen työskentelemisestä, josta he eivät pidä.

Työn tekeminen on tärkeä osa elämää. Itse asiassa, me teemme elämässämme töitä enemmän kuin mitään muuta. Eli jos emme tee työksemme sitä mistä pidämme, luovumme onnellisuudestamme. Se on tavallaan itserangaistuksen muoto.

Kaikki nämä mainitsemamme tavat, ja myöskin muut, kuten jatkuva riitojen aiheuttaminen tai epäterveissä parisuhteissa pysyminen, ovat tapoja jotka köyhdyttävät mieltämme. Ne saavat meidät näkemään elämän todella ahtaasta ja masentavasta näkökulmasta. Ennen kuin tiedämme tämän, meistä voi jo tulla katkeria tai apaattisia.