Kiinni pitäminen ja irti päästäminen
Voittaminen, häviäminen, nauraminen, itkeminen, rakkaan syleily, yksinäisyyden kohtaaminen… Elämä on loputon kierre, joka jatkaa kulkuaan ja lipuu sormiemme lävitse riippumatta siitä, kuinka lujaa haluaisimmekaan pitää siitä kiinni. Kuten nuoruudella, myös elämällä on viimeinen voimassaolopäivä.
Elämä on tasapainottelua kiinni pitämisen ja irti päästämisen välillä. Tätä ei kuitenkaan opeteta koulussa, emmekä usein ole siihen valmistautuneita. Opimme kuitenkin pikku hiljaa matkan varrella, sitä usein itse edes tajuamatta. Yksi monista oppimistamme asioista on se, että jokainen meistä kohtaa elämässään erilaisia menetyksiä.
Muistat varmasti ne ystävät, jotka lapsuudessasi muuttivat pois ja joita et nähnyt enää koskaan sekä perheenjäsenien, jopa lemmikkien, kuolemat ja ne tuskalliset eronhetket näissä tilanteissa.
Elämän tasapaino kutoutuu saatavien ja menetysten tasapainosta, ja jokaisesta kerrasta voi oppia jotain.
Tunnista, mitä sinulla on
Menettämisen tuska syntyy todellisuudessa ainoastaan siitä rakkaudesta, jota kohdistamme elämässämme oleviin asioihin. Kukaan ei itke sellaisen asian perään, jota ei rakasta – kukaan ei koe tyhjyyttä menettäessään jotain sellaista, mikä ei ole täydentänyt meitä jollain tapaa. Elämämme tasapainoa hallitaksemme onkin tärkeää ensin tunnistaa ne asiat, joita pidämme arvokkaina.
Opi arvostamaan ympärilläsi oleva asioita ja katso rakastamiasi ihmisiä silmiin. Kohtaa jokaisen päivän yksinkertaisuus, ja koe jokainen hetki kuin se olisi viimeisesi.
Kukaan meistä ei pysty ennustamaan oman tai jonkun toisen elämän kestoa, joten meidän täytyy oppia elämän hetkessä ja nauttia elämästä nykyhetkessä, “tässä ja nyt”.
Joskus se on toki vaikeaa, ja joinain hetkinä huolemme ja velvollisuutemme hämärtävät kuvaa itsestämme ja elämästämme. Suuntaamme katseen usein liikaa menneisyyteen tai tulevaisuudenodotuksiin, unohtaen tämän hetken kuin sitä ei olisi.
Joskus liika nostalgia voi jopa sairastuttaa. Useiden psykiatrien mukaan ihmisen aivot käyttävät paljon aikaa asioiden muistelemiseen. Valitettavasti jotkut ihmiset muodostavat pakkomielteen näitä ajatuksia ja muistoja kohtaan ja joutuvat menneisyyden virheiden kahlitsemaksi.
Se minkä menetit eilen, ei ole enää olemassa. Päästä siitä irti, hyväksy se. Näe eilisen tuska ovena, jonka läpi kulkemisen kautta pystyt löytämään uudestaan sen henkilön joka olet tänään – henkilön joka on nöyrä ja viisas, ja ansaitsee olla jälleen onnellinen.
Päästä irti kasvaaksesi
“Irti päästäminen” ei ole pelkästään menetyksen tai virheiden hyväksymistä. Se on myös kypsymistä, ideoiden vaihtamista uusiin, sisäistä kasvamista ja jopa omien arvojen kyseenalaistamista.
Joskus yhdistämme “irti päästämisen” käsitteen jonkun tietyn henkilökohtaisen menetyksen tai epäonnistumisen hyväksymiseen ja eteenpäin jatkamiseen, vaikka todellisuudessa tämä ajattelutapa ohjaa meitä jatkuvasti koko elämämme ajan. Kehittyminen tarkoittaa uusien ideoiden löytämistä sekä menneisyydessä sanomiemme asioiden kohtaamista.
Sen lapsen, joka kerran olimme, täytyi uskaltaa muuttua nuoreksi joka vaati lisää oikeuksia ja vapauksia. Aikuisena me myöhemmin ymmärsimme, ettei ole olemassa ainoastaan oikeuksia, vaan myös velvollisuuksia. Se henkilö, joka olit kaksi vuotta sitten, ei katso sinua tänään peilistä. Jokapäiväiset emotionaaliset ja kokemukselliset oppituntimme auttavat meitä hyväksymään elämäämme uusia asioita ja pääsemään irti toisista.
Kuten huomaat, me kaikki “päästämme irti” pienistä asioista joka päivä. S uurimmat ja tärkeimmät asiat ovat kuitenkin kaikista tuskallisimpia. Kuinka ihmeessä päästää sydämessämme ja mielessämme irti ihmisestä, joka on täyttänyt koko universumimme? Tyhjyyden ja tuskan tunteet tekevät meidät sairaiksi ja muodostavat tyhjiöitä joihin voimme helposti kadottaa itsemme, jos emme osaa irtaannuttaa itseämme näiden tunteiden aiheuttajasta.
Älä ripustaudu johonkin sellaiseen, joka tuottaa sinulle tuskaa eikä sovi sinulle. Älä yritä estää väistämätöntä… päästä irti, ja elämä jatkaa kiertokulkuaan tuoden mukanaan uusia vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia.