Psyykkisen kypsyyden seitsemän ominaisuutta

· 28.10.2018

Psyykkinen kypsyys ei voi koskaan olla 100 prosentin tasolla, mutta kun tietty taso on saavutettu, siitä tulee suhteellisen vakaa persoonallisuuden piirre. Näin on siitä syystä, että se on henkilökohtaisen kokemuksen tulos, ja siksi se ei riipu tunteista.

Psyykkinen kypsyys voitaisiin määritellä emotionaalisena piirteenä, joka on kokemuksien ja tunneälyn tuote.

“Kypsyys on kykyä niittää pyytämättä anteeksi ja olla valittamatta, kun asiat ovat huonosti.’’

-Jim Rohn-

Psyykkinen kypsyys ei ole oikeastaan tyhjentävä käsite tai ilmaus sinänsä, vaan se esiintyy eri tapoina, asenteina ja käytöksinä. Niitä ovat esimerkiksi seuraavat:

Psyykkisen kypsyyden piirteet

1. Itsetuntemus

Itsetuntemus on kykyä tunnistaa määrittelevät ominaisuutemme objektiivisesti. Se tarkoittaa myös sitä, että olemme kehittäneet kyvyn tarkkailla itseämme. Se on kykyä käydä tekomme läpi ja tehdä niiden pohjalta päätelmiä.

Itsetuntemus sallii meidän myös ennustaa tekomme eri tilanteissa. Se on kykyä olla vastuussa omista teoistamme ja kykyä tuntea motivaatiomme.

nainen pitelee kuvaa

2. Vakauden etsintä

Yksi psyykkisen kypsyyden ominaisuuksista on vakauden etsintä. Tätä ei saisi sekoittaa tarpeeseen luoda ja pysyä mukavuusalueella, eikä haluun pysyä paikallaan ja estää itseämme liikkumasta eteenpäin.

Vakauden etsintä on tarvetta antaa teoillemme jatkuvuutta ja liittää ne yhteen. Se on hajaannusta vastaan. Ihmisestä voi tulla reppureissaaja, ja hän voi löytää vakauden matkustamisesta. Todellinen epävakaus löytyy toistuvista sykleistä, joissa henkilö aloittaa yhden asian, mutta ei koskaan tuo sitä loppuun, ja hän etsii siinä vaiheessa jo uutta alkua.

3. Realismi

Tämä edellyttää kykyä sopeutua tosiasioihin; hyväksyä ne sellaisenaan, ja asettaa niihin niin vähän subjektiivisuutta kuin mahdollista. Meidän on siis aina nähtävä maailma niin kuin se on, eikä niin kuin haluamme sen olevan.

Realismi johtaa psyykkiseen kypsyyteen ja tämä puolestaan vahvistaa realismia ja mukautumista. Nämä ovat kaksi eri puolta, jotka tukevat toisiaan. Realistisena oleminen ei tarkoita, että lakkaisimme unelmoimasta tai etteikö meillä olisi toiveita. Kyse on enemmänkin siitä, että olemme tietoisia sisällämme ja ulkopuolellamme tapahtuvien asioiden erosta.

psyykkinen kypsyys on osaamista valita oikeat ovet

4. Huomion kiinnittäminen henkilökohtaisiin ulottuvuuksiin

Kyky tutkia eri ulottuvuuksia, jotka muodostavat elämämme, on myös psyykkisen kypsyyden puoli. Keho, henki, ajatukset, täyttymys, kärsimys, jne. Kaikki nämä ovat osa olemustamme.

Usein kiinnitämme huomiota vain työkokemuksiimme, tunteisiin ja perheeseen. Voi olla myös mahdollista, että annamme tilaa kärsimykselle tai onnellisuudelle vain välttääksemme jotain muuta. Täysi elämä syleilee oman olemuksemme kaikkia eri ulottuvuuksia.

5. Elämän ylä- ja alamäkien hyväksyminen

Kun olemme saavuttaneet psyykkisen kypsyyden, voimme ymmärtää, että ylä- ja alamäet ovat luonnollinen osa elämää. Elämässä tapahtuu joskus virheitä ja joskus ei mene niin hyvin, ja jokainen tilanne voi saada aikaan surua tai onnea.

Opimme tästä ennen kaikkea sen, että huonot kokemukset eivät välttämättä tarkoita sitä että kaikki on huonosti, eivätkä hyvät kokemukset tarkoita että kaikki on hyvin. Kaikki on osa elämää, ja se on elämisen arvoista, ilman pakoteitä.

mies rannalla auringonlaskussa

6. Tunteiden, halun ja sitoutumisen välinen johdonmukaisuus

Itsetuntemus ja realismi saattavat johtaa henkilön tähän psyykkisen kypsyyden osaan: johdonmukaisuuteen. Toisin sanoen, voimme tehdä mitä vain, kunhan vain otamme vastuun teoistamme.

Ei ole mitään syytä hylätä elämäämme elämää, tai unohtaa menneisyyttämme. Meidän on yksinkertaisesti elettävä niin kuin haluamme, hyväksyen tämän hinnan.

oksapää ja lehtiperhoset

7. Itsensä ”säätäminen”

Itsemme ”säätäminen” on kykyä mukauttaa reaktioita ja toimintoja, sopeuttaen ne asiayhteyteen ja omiin tavoitteisiin. Tämä tarkoittaa sitä, että varmistamme ettei itse tunteiden tai reaktioiden intensiteetistä tule meille este.

Itsensä säätäminen ei ole tukahduttamista. Siinä ei ole kyse ”kestämisestä” tai välittämättä olemisesta. Se on taitoa ilmaista tunteitamme, jotta voimme edistää ymmärtämistä ja välttää turhia konflikteja.

Me ihmiset voimme saavuttaa kypsyyden näillä alueilla. Kun kohtaamme nämä ulottuvuudet, jotka ohjaavat meitä, voimme tehdä töitä tasapainon saavuttamisen eteen. Jos kehitämme tätä, elämästämme voi tulla täydempi.