Teorioita nälästä: miksi me syömme?

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Francisco Javier Molas López.

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

On iltapäivä ja olet nälkäinen. Tunnet itsesi jopa nälkäisemmäksi, kun minuutit kuluvat. Sinun täytyy syödä nyt! Olet kuitenkin liian kiireinen tällä hetkellä, joten et voi. Kello on neljä iltapäivällä, etkä ole enää nälkäinen. Kuinka monta kertaa olet kuullut sanottavan “minulla ei ole enää nälkä”? On monia teorioita nälästä, jotka antavat meille eri vastauksen kysymykseen: miksi me syömme?

Vastaus saattaa vaikuttaa helpolta: koska meillä on nälkä. Mutta onko asia todella niin? Osittain kyllä, mutta miksi nälkä menee monesti ohi? Kun syöt suosikkiruokaasi, miksi syöt sitä enemmän kuin mitä sinun oikeasti tarvitsisi? “En ole enää nälkäinen, mutta rakastan sitä”. Ja sitten vain syöt, kunnes olet täynnä.

Tässä artikkelissa kerromme joitakin suosituimpia teorioita nälästä, jotka selittävät meidän syömistottumuksiamme asianmukaisesti ja antavat vastauksen aikaisemmin mainittuihin kysymyksiin. Katsotaanpa siis, miksi me syömme!

Palautusteoria

Palautusteoria määrittelee nälän energianpuutteena. Kun syöt, palautat takaisin optimaalisen energiatasosi. Se tunnetaan energianpalautuspisteenä.

Tämän teorian mukaan ihminen syö vasta, kun hän tuntee olonsa kylläiseksi. Siinä vaiheessa hän lakkaa syömästä, koska hän on jo palauttanut energiansa. Syöminen on siis tehnyt tehtävänsä. Sen tuloksena kyseinen henkilö ei syö uudestaan, ennen kuin hänen kehonsa on kuluttanut tarpeeksi energiaa laittaakseen itsensä palautuspisteen alapuolelle.

Palautusjärjestelmä koostuu kolmesta rakenneosasta:

• Palautusmekanismista: se luo palautuspisteen.
• Havaintomekanismista: se tunnistaa palautuspisteen mahdolliset poikkeamat.
• Toimintamekanismi: se on mekanismi, joka poistaa poikkeamat.

Kaikki palautusjärjestelmät (Wenning, 1999) ovat negatiivisia palautejärjestelmiä. Toisin sanoen, tietynsuuntaisista muutoksista syntyvä palaute aiheuttaa kompensoivan vaikutuksen vastakkaiseen suuntaan. Yleensä voimme löytää tällaisia järjestelmiä nisäkkäillä ja niiden tarkoituksena on homeostaasin ylläpitäminen.

Jos teoria pitäisi 100 % paikkansa, lakkaisit syömästä saavuttaessasi palautuspisteen. Mutta näin ei kuitenkaan aina ole.

Glukostaattinen palautusteoria

1900-luvun puolivälissä useat tutkijat uskoivat, että ihmiset söivät pitääkseen yllä verensokeritasoa. Kyseessä on glukostaattinen palautusteoria. Toisin sanoen, syöt silloin, kun veren glukoositaso laskee ja lakkaat syömästä silloin, kun palautat sen takaisin normaalille tasolle.

Lipostaattinen palautusteoria

Tämän teorian mukaan jokaisella ihmisellä on kehon rasvapitoisuuden palautuspiste. Ihmiset siis syövät palautuakseen takaisin tähän palautuspisteeseen.

Palautusteorioiden rajoitukset

Näiden palautusteorioiden ensimmäinen rajoitus on se, että niihin ei kuulu ruoan maun, kasvatuksen tai sosiaalisten tekijöiden vaikutusta.

Näin tapahtuu esimerkiksi suosikkiruoan tai sosiaalisen kanssakäymisen kohdalla. Kuvittele hetken aikaa, että pöydällä on suosikkiruokaasi ja toista ruokaa, joka ei ole yhtä houkutteleva. Et todennäköisesti syö paljon sitä ruokaa, josta et pidä. Tulet kyllä ehdottomasti syömään ruokaa, josta pidät, jopa ohi sen pisteen, kun olet päässyt eroon nälästä. Toisin sanoen, on mahdollista syödä, vaikka et olisikaan nälkäinen.

Lowe (1993) väitti, että yli 50 %:lla amerikkalaisista on liiallisia rasvavarastoja, kun he alkavat syödä. Tämä pitää paikkansa myös sellaisilla ihmisillä, joilla on liiallisia rasvavarastoja ja jotka jatkavat kuitenkin syömistä. Tämä osoittaa myös sen, että palautusteoriat ovat puutteellisia.

Lisäksi, jos nämä teoriat olisivat täsmällisiä, eivät ihmiset olisi selvinneet tähän päivään asti. Pinel, Assan ja Lehman (2000) väittävät, että “palautusteoriat nälästä ja syömisestä ovat epäjohdonmukaisia perusevoluution painostuksen kanssa, joka liittyy nälkään ja syömiseen sellaisina kuin ne tällä hetkellä käsitetään”.

Kyseiset tutkijat selittävät, että esi-isiemme täytyi syödä paljon ruokaa siltä varalta, että he eivät pystyisi löytämään sitä myöhemmin. Siten he varastoisivat kaloreita kehonrasvan muodossa. Jos palautusteoria olisi täsmällinen, olisivat he lakanneet syömästä, kun poikkeamat palautettiin. Mutta jos heillä ei ollut mitään syötävää, ei heille jäänyt mitään kalorivarastoja.

Positiivisten kannustimien näkökulma

Positiivisten kannustimien teorian mukaan ihmiset ja muut eläimet eivät ole tavallisesti energiavajeen takia motivoituneita syömään, vaan sen sijaan ennakoidun syömisen tuoman mielihyvän tai positiivisten kannustimien arvon takia (Booth, 1981).

Tämä teoria antaa olettaa, että nälkä on peräisin historiallisesta paineesta, josta olemme kärsineet ruoan puutteen takia. Joten energianpuutteen sijaan nälkää aiheuttaa houkuttelevan ruoan olemassaolo tai vain sen ajatteleminen.

Kylläisyystaso riippuu eri tekijöiden vuorovaikutuksesta:

• Maku.
• Mitä olet oppinut ruoan vaikutuksesta.
• Aika, joka on kulunut siitä, kun söit edellisen ateriasi.
• Ruoan määrä ja tyyppi, jota tällä hetkellä sulatat suolistossa.
• Onko ympärilläsi muita ihmisiä vai syötkö yksin.
• Verensokeritaso.

Miksi me syömme? Kaikki ei ole sitä, miltä vaikuttaa

Tässä olivat pääteoriat nälästä ja olemme huomanneet, että vastaus siihen miksi me syömme, ei olekaan niin yksinkertainen. Jotakin niin tavallista ja yleistä asiaa kuin syöminen, ei olekaan niin helppo selittää. Tämä johtuu siitä, että emme syö vain silloin kun olemme nälkäisiä, vaan myös siksi, että pidämme tietyistä ruoista.

Toisaalta, Jaime Silva (2007) painotti sitä, että tunteet ja mieliala vaikuttavat myös ruoan nauttimiseen. Silvan mukaan “henkinen mielentila ja mieliala voivat vaikuttaa syömistottumuksiin, ja toisaalta ruoka voi muokata tunteita ja mielialaa.”

Kuinka monta kertaa olet syönyt enemmän kuin tarpeen lievittääksesi ahdistusta? Tai kuinka monta kertaa olet lakannut syömästä sen takia? Nälästä täytyy epäilemättä tehdä lisää tutkimuksia.