Begoña Rojí terapeuttien viestintätaidoista
Begoña Rojí on professori persoonallisuuden, arvioinnin ja psykologisten hoitojen laitoksella (psykologinen tiedekunta, UNED). Hänen panoksensa psykoterapian harjoittamisessa heijastuu hänen työhönsä. Hänen neuvonsa on suunnattu psykologian ammattilaisille.
Julkaisuissaan hän korostaa terapeutin viestintätaitojen merkitystä kliinisen psykologian alalla. Hän käsittelee myös muita kysymyksiä, kuten mitä ilmiöitä ammattilaisten tulisi ottaa huomioon, kun he pohtivat potilaan ja terapeutin välistä suhdetta.
Begoña Rojí ja Raúl Cabestrero kirjoittivat teoksen Entrevista y sugestiones indirectas: entrenamiento comunicativo para jóvenes psicoterapeutas (“Haastattelu ja epäsuorat ehdotukset: kommunikatiivista koulutusta nuorille psykoterapeuteille”, ei suomennettu).Tämä on perusopas ammattilaisille, jotka haluavat kehittää olennaisia viestintätaitoja kliinisen psykologian harjoittamisessa. Tässä artikkelissa tarkastelemme kyseisen kirjan joitakin piirteitä.
Terapeuttinen haastattelu Begoña Rojín mukaan
Terapeuttinen haastattelu on psykoterapian menettely. Tässä haastattelussa terapeutti tarkkailee ja analysoi potilaan käyttäytymistä. Saamiensa tietojen perusteella hän valitsee sopivan hoidon potilaalle.
Rojín mukaan terapeuttinen haastattelu perustuu potilaan ja terapeutin väliseen viestintään. Terapeutti oppii potilaan ongelmasta ja ympäröivästä kontekstista.
Tästä syystä tapa kommunikoida terapeutin ja potilaan välillä on erittäin tärkeä. Tekniikoilla, joita terapeutti käyttää haastattelussa, on keskeinen rooli terapeuttisessa prosessissa.
Begoña Rojí ja sanalliset interventiotekniikat
Suullinen viestintä viittaa sanoin ilmaistuihin viesteihin. Terapeuttinen haastattelu perustuu suurelta osin sekä terapeutin että potilaan sanalliseen ilmaisuun.
Begoña Rojí sanoo, että kaikki se, mitä terapeutti sanoo, vaikuttaa terapiaan. Tästä syystä toimenpiteillä, kuten kritiikillä, syytöksillä tai potilaan pommittamisella kysymyksillä, on negatiivinen vaikutus koko prosessiin.
Terapeutti voi käyttää haastattelussa erilaisia tekniikoita. Tässä mielessä Rojí erottaa ohjatut ja ei-ohjatut tekniikat. Ohjatut tekniikat koostuvat kaikista terapeutin suullisista viesteistä, jotka on suunniteltu jo etukäteen.
Ohjatuissa tekniikoissa potilaalla on passiivinen rooli. Yksi esimerkki näistä on suorat kysymykset. Tämä tarkoittaa sitä, että terapeutti kysyy potilaalta suoraan hänen ongelmistaan.
Rojí toteaa, että ei-ohjatut tekniikat viittaavat sellaiseen interventioon, jossa terapeutti kuuntelee aktiivisesti ja tekee sitten joitakin lausuntoja. Ne vaihtelevat sen mukaan, mitä potilas on sanonut. Potilaalla on siis aktiivinen rooli terapiaistunnossa.
Yksi esimerkki ei-ohjatusta tekniikasta on heijastus. Terapeutti ottaa potilaan viestien tunne-elementin ja muuttaa sen lausumaksi. Esimerkiksi “sinusta tuntui surulliselta tuolloin”, tai “tämä muutos pelotti sinua”.
Sanaton viestintä
Sanaton viestintä voidaan määritellä viestinnäksi, jota ei ilmaista sanoilla vaan kehonkielellä. Tämä tarkoittaa muun muassa ryhtiä, ilmeitä ja katsekontaktia.
Terapeuttisen haastattelun aikana potilaan sanaton viestintä tarjoaa tärkeän tietolähteen hänen tunteistaan ja ajatuksistaan. Sanattoman käyttäytymisen merkitys vaihtelee henkilöstä ja kulttuurista toiseen. Sen merkityksestä on kuitenkin vallalla yleinen yksimielisyys. Joka tapauksessa terapeutin on aina analysoitava jokainen potilas yksilöllisesti ymmärtääkseen tämän tilanteen.
Suora katsekontakti potilaan ja terapeutin välillä osoittaa kiinnostusta ja halua kommunikoida. Potilaan jalkojen ja käsivarsien jäykkyys voi kuitenkin olla merkki jännityksestä. Ehkä hän tuntee ahdistusta puhuessaan tietystä aiheesta.
Terapeuttisessa suhteessa paitsi potilaan, myös terapeutin sanaton viestintä on tärkeää. Terapeutin on kiinnitettävä yhtä paljon huomiota viesteihin, joita hän itse lähettää potilaalle. Itse asiassa se, missä määrin potilas pitää terapeuttiaan ammattilaisena, vaikuttaa suuresti terapeuttisen prosessin tulokseen.
Tästä syystä terapeutin on tässäkin mielessä pidettävä ohjaksia jonkin verran käsissään ja oltava tietoinen lähettämistään sanattomista viesteistä.
Vuorovaikutus tärkeimpänä tekijänä
Toisten käsitys on ensisijainen mekanismi jokaisessa vuorovaikutuksessa. Toisin sanoen, kun kaksi tai useampia ihmisiä tapaa, vaikutusvaltaisin tekijä on se, miten kukin havaitsee toisen.
Esimerkiksi on todennäköistä, että jos olet sitä mieltä että joku on epämiellyttävä, et ole niin mukava häntä kohtaan. Toisaalta, jos hän tuntuu olevan OK, olet todennäköisesti mukava.
Tästä syystä terapeutin on harkittava, miten potilas on vuorovaikutuksessa hänen kanssaan. Hänen tulee myös pohtia, miten hän on vuorovaikutuksessa potilaansa kanssa. Vuorovaikutus terapeutin ja potilaan välillä on erittäin tärkeä asia, sillä se ennustaa, missä määrin hoito onnistuu. Lisäksi se pyrkii paljastamaan kaikki vuorovaikutuksen ongelmalliset elementit.
Begoña Rojí ja hänen teoksensa
Begoña Rojí tuo julkaistuihin teoksiin oman kokemuksensa ja ammatillisen koulutuksensa. Teoksissaan hän antaa käytännön harjoituksia ja esimerkkejä hänen jokapäiväisestä elämästään psykoterapeuttina.
Kuten jo mainitsimme, tässä artikkelissa korostetaan joitain Rojín kirjan tärkeimpiä näkökohtia, jotka hän kirjoitti yhteistyössä Cabestreron kanssa. Kirjassaan he osoittavat psykologian ammattilaisille sekä arjen ilmiöiden käytännön että teoreettiset näkökulmat.