Olon tunteminen apeaksi ilman syyllisyyttä

Toivot varmasti, että olisi helpompaa kertoa kun tunnet olosi apeaksi ilman vatsassa vääntyvää solmua. Lyhyesti sanottuna siis ilman syyllisyyttä. Kuinka mahtavaa olisikaan tuntea, että sinun ei tarvitse hymyillä, jos et halua? Eikö tuntuisikin hyvältä sanoa maailmalle: “Maailma, tänään en halua mennä ulos. En halua nähdä ketään.“?Toisinaan haluat vain olla yksin omassa seurassasi.

Kaikista parasta olisi, jos muut hyväksyisivät toiveesi ja palaisivat takaisin, kun laitat taas “avoinna”-kyltin takaisin päälle. Ilman valituksia ja ilman luentoja. Toisinaan olet ansainnut yksin käpertymisen voimien keräämiseksi ja uudistuneena nousemiseksi.

Huonot päivät ovat välttämättömiä, varsinkin siksi, että voimme niiden jälkeen arvostaa hyviä päiviä. Vertailun ja vastakkainasettelun taika voi opettaa meille paljon, jos kiinnitämme siihen huomiota. Koska ei riitä, että tietää millä ruusuilla on piikkejä; meidän täytyy myös oppia pääsemään pois piikkien keskeltä ja huolehtimaan siitä, että ne eivät satuta meitä.

Syyllisyyden tunteminen vai olon tunteminen apeaksi

Olon tunteminen apeaksi on yleisempää kuin luuletkaan. Kaikki ei ole elämässä täydellistä. Yhteiskunta ei anna meidän näyttää sitä, että tunnemme olomme apeaksi. Itse asiassa sen näyttäminen saa meidät tuntemaan syyllisyyttä ja tuomituksi tulemista.

Jos sanot olevasi surullinen, saavat ihmiset sinut tuntemaan kuin olisit outo. Sinusta tuntuu, kuin he ajattelisivat sinun olevan arvoton. Mutta sitten muut säälivät sinua ja yrittävät piristää sinua ja saada sinut lähtemään ulos. He eivät pysty käsittelemään ihmisiä, jotka tuntevat olonsa apeaksi. Se ei ole kovin mukavaa. Siitä syystä yritämme peitellä sitä.

Ehkä jonkun näkeminen surullisena muistuttaa sinua siitä hetkestä, kun sinusta tuntui samalta. Surua ei ole helppo hyväksyä sellaisessa yhteiskunnassa, jossa sanotaan että suru pitäisi pullottaa.

Mutta sinun ei tarvitse piilottaa sitä, että tunnet olosi apeaksi tai ainakaan sinun ei pitäisi tuntea syyllisyyttä siitä. Se on osa elämää. Huonoja päiviä on olemassa ja niiden kokeminen on normaalia. Ne eivät satuta niin paljon kuin miltä vaikuttaa. Ne vain näyttävät meille, että tarvitsemme jotakin. Sen takia on tärkeää kuunnella itseäsi, kun et tunne oloasi hyväksi.

On uuvuttavaa pakottaa itsesi toimimaan eri tavalla kuin miltä sisälläsi tuntuu. Hymyn maalaaminen kasvoille vie voimasi. Jos kuitenkin annat tunteidesi purkautua, pystyt pääsemään yli niistä. Ja jos hyväksyt sen välttämättömyytenä, et ehkä tunne niin paljon syyllisyyttä.

Paras turvapaikka: sinä itse

Huonoina päivinä paras turvapaikka on sinä itse. Se on parasta kummankin puolen kannalta: yksinäisyyden, mutta myös seuran – oman seurasi. Voit purkaa tunteita ilman syyllisyyttä ja voit auttaa itseäsi.

Etsi paikka, jossa voit sammuttaa valosi ja katso mitä hehkulampuille tapahtui. Sitten voit korjata ne ja laittaa valosi taas uudelleen päälle. Etsi paikka, jossa voit ripustaa kyltin, jossa sanotaan, että olet suljettu tänään.

Kuuntele sitä, mitä tunteesi yrittävät sanoa sinulle. Loppujen lopuksi ulos meneminen ja onnellisena olemisen teeskenteleminen eivät auta sinua yhtään, sillä ne vain saavat tunteesi soittamaan hälytyskelloja vielä kovempaa ja korjaustöiden tekemisestä tulee vaikeampaa.

Ota itsesi syleilyyn. Anna huonojen tunteiden tulla ulos yksinomaisena tarkoituksena vain tuntea ja ymmärtää niitä. On välttämätöntä omistaa aikaa itsellesi, eikä sinun tulisi tuntea siitä syyllisyyttä.

Anna maailman jatkaa pyörimistä. Nouset sitten, kun sinulla on tarpeeksi voimia... sinulla ei ole mitään paineita.