Uskollisuus ja älykkyys
Rodolfo Llinás on kolumbialainen neurotieteilijä, joka on omistanut suurimman osan elämäänsä aivojen tutkimiselle. Hän johti NASAn NEUROLAB -ohjelmaa. Tällä hetkellä hän johtaa New Yorkin yliopiston psykologian ja neurotieteiden osastoa. Jonkin aikaa sitten hän yllätti ihmisiä antamassaan haastattelussa tavalla, jolla hän kartoitti uskollisuuden, rakkauden ja onnellisuuden määritelmiä. Hänen mukaansa uskollisuus ja älykkyys ovat yhteydessä toisiinsa.
Hänen väitteensä todistavat neurologiselta kannalta sen, mitä monet ihmiset ovat jo ymmärtäneet oman maalaisjärkensä ja omien kokemustensa kautta sekä havainnoimalla yleistä käyttäytymistä. Hän sanoo aivojen olevan suljettu järjestelmä, jonka tunteet ainoastaan “lävistävät”. Hän viittaa sen toiminnan olevan tietokoneen kaltainen. Suurin ero on, että aivot kykenevät joustavuuteen ja luovuuteen. Niitä voidaan mukauttaa, ravita ja muuttaa.
“Uskollisuus on jalon sielun ponnistelua sen henkilön jäljittelemiseksi, joka on suurempi kuin he itse.”
–Goethe–
Kattavien ja perustavanlaatuisten, aivoja koskevien tutkimusten perusteella hänen johtopäätöksensä oli, että älykkyys rakentuu tunteiden pohjalle. Tunteella on prioriteetti ennen järkeä. Me muodostamme ajatuksemme maailmasta, emme niinkään järkeemme, vaan tunteisiimme pohjautuen. Hänen tutkimustensa mukaan rakkauden asema on merkittävä, ja uskollisuus on luonteenomaista useimmille älykkäille ihmisille.
Uskollisuus ja älykkyys
Rodolfo Llinás väittää, että tunne-elämää käsittelevä aivojen osa on yksi vanhimmista. Se kehittyi niistä ensimmäisten joukossa. Hänen sanojensa mukaan “Matelijoiden Truhan -aivoilla on ainoastaan kiinteitä toimintamalleja. Siksi matelijat liikkuvat halutessaan ravintoa, hyökkäävät halutessaan puolustautua ja ovat seksuaalisessa kanssakäymisessä halutessaan lisääntyä.”
Rakkauden alkuperä on samalla aivojen alueella, mutta viittaa erilaisiin fyysisiin toimintoihin. Llinás sanoo, että rakkaus on kuin makeinen. Hän, joka on rakastunut, tulee aina vain ahneemmaksi rakkaudelle. Rakastunut ihminen haluaa saada yhä enemmän ja enemmän rakkautta rakastamaltaan ihmiseltä. Hän lisää, että “kukaan ei kuole rakkauden yliannostukseen”.
Tämän tutkijan mukaan rakkaus ei fyysisestä näkökulmasta katsottuna ole voimistelua, vaan tanssia. Puhuessaan niin sanotusta “ikuisesta rakkaudesta” hän sanoo: “Se on älykkäiden ihmisten ominaisuus. Niiden ihmisten, jotka rakentavat ja mukauttavat jäykkiä toimintamallejaan perustuen siihen, että toisen ihmisen huomioiminen on olennainen osa heitä itseään. He ymmärtävät, että toisesta ihmisestä huolehtiminen on heidän vastuullaan. Se, ettei toista ihmistä isketä puukolla selkään, on normi.”
Uskollisuus auttaa meitä olemaan tuhlaamatta emotionaalista tai intellektuaalista energiaamme turhaan. Mitä älykkäämpiä ihmiset ovat, sitä enemmän he keskittyvät suurempiin ihmiskuntaa koskeviin huolenaiheisiin. He siirtävät syrjään sellaiset tilanteet jotka luovat epävakautta heidän elämäänsä, ja käyttävät energiansa monimutkaisempiin toimintoihin.
Johtopäätöksenään Llinás esittää, että ikuinen rakkaus on neuronien loputonta tanssia kahden älykkään ihmisen välillä.
Uskollisuus ja älykkyys tutkimusten valossa
Rodolfo Llinás ei ole ainoa tutkija, jonka mukaan uskollisuus ja älykkyys ovat keskinäisessä suhteessa. Evoluutiopsykologian asiantuntija, Satoshi Kanazawa, päätyi suorittamassaan tutkimuksessa samankaltaiseen johtopäätökseen. Hän osoitti tutkimuksessa, että korkeamman älykkyysosamäärän omaavat miehet (korkeampi kuin 106) arvostavat uskollisuutta syvemmin. Naisten kohdalla asia on toisin: kaikki naiset älykkyysosamäärän tasosta riippumatta arvostavat uskollisuutta.
Tutkimus osoittaa, että yksiavioisuus saattaa olla ihmisen kehityksen korkeampi vaihe. Teoriassa ihmisillä on läheinen yhteys nisäkkäiden viettikäyttäytymiseen. Tämä tekisi hänet periaatteessa taipuvaiseksi moniavioisuuteen. Ihmiskunnan historia, samoin kuin eri ihmisten henkilökohtaiset tarinat, näyttävät kuitenkin viittaavan yksiavioisuuteen evoluution korkeampana tasona.
Uskottomuuden edellytyksenä on itse asiassa, että yksilöllä on paljon vapaata aikaa ja runsaasti halua emotionaaliseen konfliktiin. Kun suuri osa ajastamme käytössä, on paljon hankalampaa viettää edes osaa siitä uskottomuuteen liittyvien suunnitelmien ja strategioiden luomiseen. Silloin meillä ei ole myöskään niitä emotionaalisia voimavaroja, joita pettäminen edellyttää, kun samalla täytyisi näytellä ja yrittää välttää kiinnijäämisen mahdollisuutta.
On paljon älykkäämpää rakentaa parisuhde ja pyrkiä kehittämään sitä kuin hyppiä suhteesta toiseen. Yksiavioisuus tuo meille ainutkertaisen täyttymyksen tunteen. Se ei ole uhraus. Aivan kuin mikä tahansa arvokas inhimillinen yritys, se vaatii ponnistelua. Sen seurauksena saat elämääsi paljon enemmän kuin ainoastaan sen, mitä olet siihen panostanut.
“Mikäli ihmisen elämä keskittyy saavuttamaan suuria tavoitteita, varmasti myös pysyvä matkakumppani on suurenmoinen aarre. Toisaalta, mikäli ihmisen elämä keskittyy tavallisiin ja arkipäiväisiin asioihin, vakaa ihmissuhde on tuon turhuuden etsimisen tiellä.”
Kuvat: Leonid Afremov