Tunteista puhuminen on terapeuttista
Meillä on tapana piilottaa tunteemme ollessamme muiden ihmisten kanssa. Häpeämme myöntää, että tunnemme tunteita, jotka näemme negatiivisina ja joiden virheellisesti uskomme saavan meidät näyttämään heikoilta muiden ihmisten silmissä. Tunteista puhuminen on jotain, jota emme vain tee, koska haluamme olla psyykkisesti vahvoja. Emme halua asioiden vaikuttavan meihin. Useimmiten haluamme välittää mielikuvaa “kypästä ja järkevästä” ihmisestä.
Totta, järkevä ajattelu ja yritys olla hieman kypsempi joka päivä on mahtavaa. Ensinnäkin se on sitä meille itsellemme, sillä harjoituksen avulla kykenemme ratkaisemaan paljon turhia ongelmia, mutta myös toisille, sillä suhteemme tulevat luultavasti paranemaan. Se, ettei suurentele asioita, hallitsee tunteitaan kunnolla ja toimii käytännöllisellä ja järkevällä tavalla, vaikuttaa nimittäin myös ympäristöömme.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lakkaamme olemasta ihmisiä. Elämässä tulee väistämättä tilanteita, joissa tunnemme olomme kurjiksi, ahdistuneiksi tai vihaisiksi enemmän kuin haluaisimme. Näin ollen, koska se on luonnollista, parasta on suhtautua siihen jonakin normaalina, ei piilotella sitä, ja hyväksyä itsemme. Mutta tietysti aina kohtuudella: vaikka tunteista puhuminen muiden kanssa on terapeuttista, sen liiallinen tekeminen voi olla haitallista.
Miksi tunteista puhuminen on hyväksi?
Oli kyseessä sitten negatiiviset tai positiiviset tunteet, niistä puhuminen on aina hyvä juttu. Positiivisista tunteista siksi, että niistä puhuminen korostaa niitä, ja niistä iloitseminen ja niiden jakaminen on mahtavaa. Kukapa epäröisi jakaa hyviä uutisia ja onneaan muiden ihmisten kanssa?
Meillä on myös syymme jakaa negatiivisia tunteita. Suurin syy on se, että nostamalla ne pöydälle lakkaamme pakenemasta niitä ja otamme todennäköisesti vastuun niiden käsittelystä. Paljastamme tunteen, mikä luultavasti lievittää sitä. Tunteista puhumalla voimme tuoda ne esiin saadaksemme muiden mielipiteitä, jotka ovat usein vähemmän ankaria kuin omamme.
Milloin meidän tulisi puhua tunteistamme toisten kanssa?
Aina kun tunnet sisälläsi painolastin, joka estää sinua ajattelemasta selkeästi, ja vielä vähemmän toimimasta tehokkaasti, on kannattavaa jakaa tuo tunne. Se voi tapahtua parhaan ystävän, vanhempien tai psykologin kanssa. Joka tapauksessa on parasta olla pitämättä sitä sisällään.
On tilanteita, joissa on erittäin vaikeaa puhua tunteistaan, mutta meidän on oltava rohkeita, lakattava antamasta häpeän hallita meitä ja tehtävä se.
Kuvitellaan esimerkiksi, että kumppanisi tekee jotain mistä et pidä. Sen sijaan, että pysyisit hiljaa ja räjähtäisit sisäisesti, eikö olisi parempi kertoa hänelle heti tunteistasi? Jos et tee sitä, ne vain kuohuvat yli ja lopulta tapasi ilmaista tunteesi ei ole kovin onnistunut.
Aloita aina ottamalla vastuu tunteistasi. Voit esimerkiksi aloittaa sanomalla “Minusta tuntuu…”, jatkaa sitten kertomalla syyt siihen ja päättää asia aina kuuntelemalla ja hyväksymällä myös toisen näkemyksen.
Voimme jakaa kokemuksemme myös niiden ihmisten kanssa, jotka eivät liity mitenkään ongelmaan, kuten jonkun ystävän kanssa. Ystävä antaa meille oman näkemyksensä ja auttaa meitä löytämään ratkaisuja. Älä kuitenkaan ala kritisoida toisia ihmisiä, sillä silloin sillä on vastakkainen vaikutus: negatiivisuutesi vain kasvaa.
Ilmaise tunteesi aina kun voit. Olet ihminen, ja on luonnollista tuntea. Meillä kaikilla on tunteita. Niistä puhumisen vältteleminen ei tee sinusta vahvempaa, vaan päinvastoin: tunnet vain ahdistusta mahdollisesta torjutuksi tulemisesta.
On hyvin epätodennäköistä, että muut torjuisivat sinut siksi, että koet negatiivisia tunteita, sillä ihmiset ovat yleensä empaattisia. Mutta jos niin tapahtuu, se ei ole sinun ongelmasi eikä se kerro mitään sinusta. Muista, että tunteista ja ongelmista puhuminen hyödyttää paitsi sinua myös läheisiäsi, sillä he tuntevat olevansa sinua lähempänä ja että luotat heihin.