Tiedätkö mikä on kameleonttiefekti?
Psykologiassa on olemassa laaja kirjo oireyhtymiä ja efektejä. Monet niistä käyttävät metaforia nimissään. Esimerkkejä näistä olisi vaikkapa Peter Pan -syndrooma, Jerusalem -syndrooma, Othello -syndrooma, Ben Franklin -efekti, Mandela -efekti, jne. Tällä kertaa otamme tarkasteluun efektin, joka on nimeltään kameleonttiefekti.
Kyllä, kameleontti, tuo pieni suomuinen, suurisilmäinen lisko laajenevilla kielillään. Kaikki tietävät näistä liskoista sen, että ne voivat muuttaa väriään. Kameleonttiefektissä ei tietenkään ole kyse siitä, että ihmiset vaihtaisivat väriään, vaan siitä, kuinka he muuttuvat.
Väriä muuttavat kameleontit
Vain jotkut kameleonttilajit pystyvät muuttamaan väriään. Kameleontit eivät ole värittömiä, eikä niiden väri muutu aina ympäristön mukaisesti. Useimmat värimuutokset tapahtuvat fysiologisista tiloista johtuen. Kameleontit reagoivat lämpötilaan ja kellonaikaan värinmuutoksilla.
Niiden väri voi myös muuttua psykologisista tekijöistä johtuen. Esimerkiksi silloin, kun vihollinen tai parittelutoveri on lähettyvillä. Ne muuttavat väriä myös silloin, kun ne taistelevat muiden kameleonttien kanssa. Kameleontin väri kertoo, onko eläin peloissaan vai vihainen. Siksi kameleonttien värimuutos on myös kommunikaation muoto muiden kameleonttien kanssa.
Ihmiset vaihtavat väriä
Eräs mielenkiintoinen hahmo esiintyy Woody Allenin elokuvassa Zelig. Tämä hahmo on itse Woody Allenin esittämä, elokuvan päähenkilö Leonard Zelig, joka esiintyy eri paikoissa ja on eri ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa. Tässä näkökulmassa hän on aivan normaali, mutta Zelig näyttää joka kerralla erilaiselta. Kun hän puhuu mustille ihmisille, hänen äänensävynsä ja ihonvärinsä muuttuu. Kun hän puhuu juutalaisille, hänelle on kasvanut parta ja hiuskiehkurat. Hänen painonsa nousee, kun hän puhuu lihaville ihmisille.
Tohtori Eudora Fletcher, Mia Farrowin esittämänä, tutkii tätä kummallista tapausta. Tohtori saa lopulta selville, että Zelig kärsii äärimmäisen epävarmuuden tapauksesta, joka saa hänet naamioitumaan muiden ihmisten kanssa, omaksuen uuden ulkomuodon tullakseen hyväksytyksi. Zeligillä on yliluonnollinen kyky muuttaa ulkomuotoaan omaksumalla ympäristö jossa hän kehittyy, ja siksi hänet tunnetaan kameleonttimiehenä. Sen jälkeen kun hän valehteli lukeneensa kirjan, Moby Dickin, tunteakseen itsensä osaksi ryhmää, hänen hyväksynnän tarpeensa saa hänet muuntautumaan fyysisesti ja psykologisesti.
“Kaikki hänen elämässään ovat kameleontteja.“
-Melanie Chisholm-
Woody Allenin elokuva on selkeästi parodia. Se nimittäin esittää mahdottomia tilanteita. Mutta puhumme tästä elokuvasta osoittaaksemme, mikä kameleonttiefekti oikein on. Kameleonttiefektiä kutsutaan myös emotionaaliseksi tartunnaksi, ja se on taipumusta tuntea ja sisäistää niiden ihmisten tunteet joita tarkkailemme, ja samalla tavalla myös vaikuttaa muiden tunteisiin. Kyseessä on prosessi, jossa henkilöön vaikutetaan ja samaan aikaan hän vaikuttaa muiden ihmisten tai ryhmien tunteisiin tai käyttäytymiseen.
Kameleonttiefekti
Kameleonttiefekti määrittelee todellisuuden, jossa tietyllä tavalla me kaikki toimimme, aivan kuin olisimme peili muille ihmisille. Me imitoimme muiden tunteita, tai vähintäänkin tunteita, joita tiedostamatta luulemme muiden osoittavan. Mutta tämä efekti ei lopu tähän, sillä me imitoimme myöskin asentoja ja kasvojen ilmeitä, kieltä, äänensävyä, aksenttia ja sanavarastoa.
Kun joku nauraa, luonnollinen reaktiomme on myös nauraa. Kun olemme sellaisten ihmisten ympäröimänä, joiden aksentti on erilainen, ei tavallisesti kestä kauan kunnes se tarttuu meillekin. Jos istumme jonkun kanssa, jonka jalat ovat ristiasennossa, saatamme itsekin alkaa istumaan noin. Vaikka tämä efekti ei esiinnykään aina, sitä tapahtuu kuitenkin monissa tapauksissa, sekä tietoisesti että tiedostamattomasti.
Kameleonttiefektin tehtävä
Kameleonttiefektin tehtävä, kehityksellisestä näkökulmasta katsottuna, oli Charles Darwnin aloittama. Osittain ne eleet joita teemme määrittelevät sen, miltä meistä tuntuu. Samalla tavalla ne signaalit, joita muut ihmiset esittävät, vaikuttavat meihin. Tämä tekee henkilökohtaisesta hyvinvoinnista paremman ja saa meidät sopimaan tiettyihin ryhmiin. Ilman, että edes huomaamme sitä, muiden osoittamat pienet signaalit kertovat meille kuinka toimia ja peilisolumme saavat meidät imitoimaan niitä.
Ehkä meidän kaikkien sisällä on pieni Zelig. Kun olemme muiden ihmisten kanssa, omaksumme saman emotionaalisen tilan. Tunteet ovat kuin viruksia, ne leviävät ympärillämme. Meidät on ohjelmoitu tartuttamaan ja levittämään tunteita siitä hetkestä lähtien kun olemme syntyneet. Jos meillä on positiivisia tunteita, myös muut tulevat tuntemaan ne. Jos taas tunnemme negatiivisia tunteita, muut tulevat tuntemaan myös ne. Vaikka tämä prosessi on pitkälti tiedostamaton, voimme ottaa ensimmäisen askeleen ja saada muut tuntemaan positiivisia tunteita.
“Olen kuin kameleontti, kaikki mitä ympärilläni tapahtuu, se vaikuttaa minuun. Jos Elvis voi tehdä sen, minäkin voin. Jos Everly Brothers voi tehdä sen, minäkin voin, ja Paul voi myös. Sama pätee myös Dylaniin.”
-John Lennon-