Terrorismi: miksi normaalit ihmiset suostuvat julmuuksiin
Valitettavasti terroristihyökkäyksistä kerrotaan uutisissa ja lehdissä paljon useammin kuin toivoisimme. Itse asiassa, koska niitä tapahtuu niin usein, olemme jonkun verran jo turtuneita niihin. Seuraukset: väärät tiedot ja kiinnostuksen väheneminen. Terrorismi ei kuitenkaan ole ilmiö, jota vastaan turvallisuusjoukot ja suurimpien kansojen johtajat voivat taistella. Terrorismi on päivittäinen taistelu, joka alkaa siitä, miten kohtelemme naapureitamme.
Terrorismi: kuka on sen takana?
Terrorismi on huolestuttava ilmiö. A iemmin harvinaisesta ilmiöstä on tullut yleinen ja yleiset asiat vaikuttavat aina vähemmän vakavilta.
Liian vähäisen tiedon ja järkyttävien kuvien yhdistelmästä on tullut ilmiö, jota ihmiset pitävät länsimaalaisesta kulttuurista hävitetyltä.
Vaikka on ihmisiä, jotka ovat kokeneet sitä kasvotusten, monet länsimaissa päivittäin kaduilla kulkevista ihmisistä eivät ole koskaan ajatelleen sen voivan koskettaa heidän elämäänsä. He eivät koskaan pidä sitä uhkana eikä se pelota heitä. Heidän ainoa reaktionsa on myötätunto “kaukana olevia uhreja” kohtaan.
Tämä oletettu syrjäisyys sekä uutisten väärät tiedot esittävät terrorismin syrjäytyneille, köyhille ja maahanmuuttajille koskevana ilmiönä.
Mutta onko näin todella? Jos otamme Euroopan esimerkiksi, useimmat terroristit eivät ole köyhiä, sosiaalisesti syrjäytyneitä eivätkä maahanmuuttajia. Valtaosa on keskiluokkaisia ihmisiä, jotka ovat näennäisesti sopeutuneet uuteen maahan. He ovat yleensä sen maan kansalaisia, jossa he elävät ja jossa he hyökkäävät syyttömien uhriensa kimppuun. Tämä voi olla pelottavaa – terroristi ei ole niin erilainen kuin me, kun analysoimme heitä ulkopuolisin silmin.
Tämä ajatus vie meidät tärkeän kysymyksen ääreen: miten terroristit tai terroristijärjestöt saavat ihmisiä liittymään joukkoihinsa? Vastaus liittyy kokoontumisiin ja rekrytointiin. Vaikka uutisissa kuullaan usein ihmisistä, jotka suunnittelevat ja suorittavat iskuja omin voimin, todellisuudessa näiden ihmisten takana on muita, jotka manipuloivat heitä.
Terrorismi – miten rekrytointi tapahtuu
Alunperin terroristijärjestöjen vangitsijat ja rekrytoijat valitsevat ihmisiä, jotka vaikuttavat todennäköisemmiltä ehdokkailta rekrytoitaviksi. Nämä ihmiset käyvät yleensä huonoja aikoja läpi. Jotkut ovat saattaneet joutua vankilaan, toiset taas elävät vieraassa maassa. Jotkut ovat saattaneet erota kumppanistaan ja toiset saattavat kärsiä sellaisesta stressistä, etteivät täytä perheensä odotuksia. Mikä onkaan syynä, puhumme normaalia elämää eläneistä ihmisistä, kunnes jotain tapahtui mikä eristi heidät, ja tällöin rekrytointi tapahtuu.
Lyhyesti sanottuna rekrytoijat etsivät heikossa asemassa olevia ihmisiä, jotka hautovat kaunaa elämäänsä ohjaavia olosuhteita vastaan.
Rekrytoijat lähestyvät näitä ihmisiä ja aluksi tukevat heitä. He tunkeutuvat heidän tuskaansa ja sen syihin. Huonoja aikoja kokevilta ihmisiltä puuttuu yleensä kontrolli. Stressaavat tapahtumat tapahtuvat ilman, että he pystyvät tekemään mitään niitä välttääkseen, joten tämä tunne kasvaa. Rekrytoijat valjastavat tämän kontrollin puutteen tunteen ja tarjoavat heille tien ulos mahdottomasta tilanteesta.
Syrjäytyneisyyden tunne yhdistettynä kontrollin puutteeseen vaikuttavat näiden ihmisten fyysiseen immuniteettiin sekä psykologisiin järjestelmiin. Heidän puolustusmekanisminsa molemmilla tasoilla ovat alhaisia, joten vaaran ja ahdistuksen tunne on joka kerralla suurempi. Henkilö tuntee itsensä heikoksi ja avuttomaksi.
Tätä tilaa kutsutaan vastenmielisyydeksi. Jos henkilö pysyy tässä tilassa pitkään, hän kärsii fyysisistä, kognitiivisista ja psyykkisistä häiriöistä. Nämä olosuhteet tekevät henkilöstä alttiimman ja he todennäköisemmin luottavat rekrytoijiin.
Identiteetin muutos
Tässä tilanteessa on täysin normaalia, että henkilö menettää luottamuksen itseensä nähdessään ettei hän pysty hallitsemaan tilannetta. Toinen seuraus on henkilökohtaisen identiteetin menetys. Puhutaan henkilöstä, joka menettää yhteyden todellisuuteen ja eristää itsensä sosiaalisesti. Hän on ihminen, jolla ei ole motivaatiota pyrkiä henkilökohtaisiin saavutuksiin ja jota on sen vuoksi erittäin helppo suostutella.
Näiden prosessien tapahtuessa tämä henkilö kokee voimakkaita proaktiivisia negatiivisia tunteita, kuten vihaa, kiukkua, epäilystä ja vastenmielisyyttä. Hän kokee myös muita passiivisempia negatiivisia tunteita, kuten nöyryytystä, pelkoa ja turhautumista.
Näiden prosessien lisäksi rekrytoijat tarjoavat tällaisille ihmisille jotain elämisen arvoista. He tarjoavat heille identiteetin ryhmän jäsenenä, arvovaltaa ja sosiaalista tukea. He antavat yksinkertaisia ja jäykkiä sääntöjä elämiseen. Ja samaan aikaan he painavat ideologiansa heihin, mikä oikeuttaa väkivaltaan niitä vastaan, jotka ovat syrjäyttäneet heitä.
Tulevien terroristien vangitseminen
Meissä vallalla oleva mielikuva kuvaa tehotonta henkilöä, jolla on kielteinen asenne. He eivät keskity ja ovat turhautuneita, ärtyneitä ja aggressiivisia. Tämän seurauksena voimme ajatella, että ongelmamme johtuvat ympäröivästä sosiaalisesta ympäristöstä ja sen osana olevista ihmisistä. Rekrytoijat voivat hyödyntää tätä tilannetta omien päämääriensä hyväksi. Vangitsijat ja rekrytoijat hyötyvät huonoista ajoista, joita kuka tahansa saattaa käydä läpi. He käyttävät hyväkseen tätä tilannetta jättääkseen henkilön vailla psykologisia tai sosiaalisia resursseja.
Kun he tietävät, että “uhrilla” ei ole mitään keinoa puolustaa itseään, he tarjoavat tälle mahdollisuuden päästä tilanteesta pois. He tarjoavat mahdollisuuden kostaa häntä syrjäyttäneille. He tarjoavat mahdollisuuden aloittaa uudestaan alusta, ja he antavat hänelle kaikki virheet anteeksi.
Ennaltaehkäisy alkaa siis välittömässä ympäristössä. Kuten olemme nähneet, sosiaalisen tuen ja psykologisten resurssien saatavuus edesauttaa suurien ongelmien välttämisen tulevaisuudessa.