Sabotoitko itseäsi puolustautumalla?

Puolustautuminen on yksi keino suojella itseään sellaisessa tilanteessa, jossa tuntee olonsa uhatuksi tai pelkää, että joku voisi satuttaa meitä. Kun tunnemme olevamme vaarassa, muutamme käyttäytymistämme vaistomaisesti ja koko kehomme siirtyy eräänlaiseen valmiustilaan. Kehonkielemme viestittää korkeaa jännittyneisyyttä, jäykkyyttä ja halua puolustautua mahdollista uhkaa kohtaan.

Nonverbaalinen tapamme viestiä muuttuu tilanteen mukaan. Uhkaavissa tilanteissa kehonkielemme muuttuu vakavammaksi ja jyrkemmäksi: saatamme puhua nopeammin ja käyttää erilaisia kasvojen ilmeitä, joiden avulla ilmaisemme monenlaisia tunteita kuten epämukavuutta, inhoa tai jopa vaaran tunnetta. Vaikkemme välttämättä sanoisikaan yhtään mitään, pystymme kehonkielemme avulla välittämään ympäristöömme tiedon siitä, että olemme täydessä valmiudessa puolustamassa itseämme.

Kuinka voimme puolustaa itseämme?

Kehonkielemme ja sanattoman eli nonverbaalisen viestinnän lisäksi meillä on taipumus ilmaista itseämme tietyllä tavalla kun puolustaudumme jossain tilanteessa. Silloin meillä on nimittäin luonnostaan tapana käyttää tiettyjä sanoja ja ilmaisuja, joiden tarkoituksena on suojella meitä mahdolliselta hyökkäykseltä tai muulta vaaralta.  

Valitettavasti monissa tapauksissa puolustusmekanismimme käynnistyy aivan liian voimakkaasti ja silloin tapamme ilmaista itseämme saattaa vaikuttaa jollain tapaa sopimattomalta tai epäkunnioittavalta, vaikkei olisi tarkoituskaan. Kun tunnemme olomme loukatuksi, epämukavaksi tai vihaiseksi, reagoimme usein tilanteeseen vahvasti. Puolustautuva asenne saa meidät varuillemme, tekee meistä jähmeitä ja loukkaa tunteitamme siihen pisteeseen, että tunnemme vihaa tai ärtyneisyyttä.

Usein tämänkaltainen ylireagoiminen merkitsee sitä, että puolustautuminen kääntyy loukkaamiseksi. Saatamme hyökätä ja syytellä tai käyttää ironiaa, sarkasmia tai tahallisesti loukkaavia ilmaisuja vain siksi, että haluamme suojella itseämme joltain, jonka kuvittelemme olevan toisen ihmisen hyökkäys meitä kohti.

Alitajuntaisesti ajattelemme vaistomaisesti enemmän sitä, kuinka voimme paremmin puolustautua hyökkäystä vastaan (vaikka se ei välttämättä ole vielä tapahtumassakaan) kuin sitä, miten voisimme kääntää tilanteen eduksemme, nauttia siitä tai yksinkertaisesti oppia siitä jotain. Kenties voisimme tällaisessa tilanteessa myös tarkkailla ja tehdä havaintoja edessämme olevasta ihmisestä.

Ongelma on se, että kun tunnemme olomme uhatuksi, sorrumme automaattisesti sellaisiin reaktioihin ja käyttäytymismalleihin, jotka eivät todellakaan suojele meitä keneltäkään tai miltään. Kun heittäydymme puolustuskannalle, päädymme loppujen lopuksi entistä haavoittuvampaan ja avoimeen tilaan kun näytämme toiselle ihmiselle tunteemme ja puutteelliset kykymme käyttäytyä tilanteessa kypsästi ja tehokkaasti.

Ei ole epäilystäkään siitä, että kun lankeamme puolustautumaan itseämme, johtuu se siitä, ettemme tunne oloamme turvalliseksi tai tarpeeksi vahvaksi tai varmaksi itsestämme. Sen vuoksi koemme tarvetta suojella itseämme ja puolustaa itseämme hyvinkin kärkkäästi niin tilanteen vaatiessa.

Kuinka voimme lähestyä asioita uudella, erilaisella tavalla?

Ensinnäkin meidän täytyy panostaa kunnolla siihen, että pystyisimme näkemään ulkopuolellamme tapahtuvat asiat mahdollisimman objektiivisesta näkökulmasta. Se tarkoittaa sitä, että meidän täytyy rationaalisesti käsitellä sitä vaaran tunnetta, joka meidät saa asettautumaan niin vahvasti puolustuskannalle.

On suositeltavampaa tutkailla tilannetta tarkkailijan roolista käsin ennen kuin sitä lähtee tulkitsemaan suinpäin. Niin tekemällä meistä ei ala tuntumaan niin vahvasti siltä, että meitä kohtaan hyökättäisiin jollain tavalla. Mihin tahansa tilanteeseen saattaa olla tarjolla jokin muukin selitys, joka on loppujen lopuksi huomattavasti vähäpätöisempi tai ainakin vähemmän hälyttävämpi, eikä siksi vaadi niin puolustavaa reaktiota. Saattaa hyvin myös olla, ettemme tarkkailun tuloksena tunnekaan oloamme lainkaan uhatuksi.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö meidän tarvitsisi suojella itseämme. On äärimmäisen tärkeää, että huolehdimme omasta itsetunnostamme ja minäkuvastamme terveydestä. Meidän ei kuitenkaan tarvitse omaksua puolustavaa asennetta tätä tehdäksemme. Se, että tiedämme kuka olemme ja mitä haluamme elämältämme antaa meille tarpeeksi itsevarmuutta tunnistaa tilanteet ja ottaa ne vastaan sellaisena kuin ne ovat. Hyväksymme sen, minkälainen vaikutus niillä on meihin. Pystymme analysoimaan tilanteet rauhallisesti ennen kuin kiirehdimme olettamaan, että joku todella hyökkää meitä kohti tai aiheuttaa meille vaarallisen tilanteen.

Jos ihminen on itsetietoinen, pystyy hän paremmin näkemään, että muiden mielipiteet ovat juurikin niitä – muiden ihmisten mielipiteitä. Ja kaikilla on oikeus omaan mielipiteeseensä, vaikka se poikkeaisikin omastamme.