Se hetki, jolloin päätät rakastaa vartaloasi sen muodosta huolimatta
Hetki jolloin päätät rakastaa vartaloasi sen muodosta tai painosta huolimatta, on iso askel tarinassasi. Se on askel, jota monet ihmiset eivät kykene ottamaan johtuen niistä ennakkokäsityksistä miltä vartalon “pitäisi” näyttää.
Mutta… minkälainen vartalon pitäisi olla? Kysytään itseltämme jotakin ennen vartalomme arvokkuuden tuomitsemista ja tuhoamista: miltä vartalon pitäisi näyttää? Kuka niin sanoo? Muodilla on tietenkin iso osa siinä mitä ajattelemme vartalostamme. Muotiteollisuus sanoo meille mitä meidän tulisi ajatella.
Meidän omat ajatuksemme ja kiinnostuksen kohteemme ovat kuitenkin täysin päteviä, ja meillä on oikeus niihin. Loppujen lopuksi se olet sinä, jonka täytyy päättää hyväksyisitkö vartalosi ennemmin muiden kirjoittamien vaiko itsesi tekemien standardien mukaan. Se on henkilökohtainen valinta, mutta ei aina tietoinen sellainen.
Rakasta vartaloasi: se ansaitsee hyväksyntää, ei jatkuvia loukkauksia
Jos hyväksymme vartalomme perustuen ulkoisiin standardeihin, standardeihin jotka muuttuvat muotiteollisuuden oikkujen mukaisesti, tulemme viettämään koko elämämme kahlittuna johonkin mitä emme pysty hallitsemaan. Jos olet kuitenkin yksi niistä harvoista jotka puolustavat vartaloansa hyökkäämisen sijaan, olet tiellä kohti hyväksyntää.
Emme aina kohtele itseämme rakkaudella. Sen sijaan katsomme vartaloamme erittäin kriittisesti aivan kuin se olisi jatkuvassa “korjauksen” tarpeessa. Me löydämme itsessämme aina jotakin joka “ei ole tarpeeksi hyvää”. Ja tämä kriittisyys vaihtuu usein julmuuteen, etenkin tietyissä elämänvaiheissa. Nuoruus on yksi näistä.
Melkein kaikilla ihmisillä on tarve tulla nähdyiksi ja ihailluiksi. Monissa tapauksissa tarve rajoittuu vartaloon. Vartalon siis “täytyy olla” tietynlainen jotta se olisi katsomisen arvoinen. Se identifioi meidät ainutlaatuisiksi ja erityisiksi. Mutta tuo sama vartalo päätyy jatkuvan sisäisen kamppailun täyttämäksi.
Rakasta vartaloasi: lakkaa tuomitsemasta sitä
Vartalostamme tulee siis taistelukenttä, todellinen katastrofialue. Yhteiskunta opettaa meitä keskittymään siihen mistä emme pidä vartalossamme. Sinua ei opeteta hyväksymään tai rakastamaan vartaloasi. Kukaan ei rohkaise meitä tutkimaan sitä uteliaisuudella sen arvioimisen sijaan. Me rankaisemme vartaloamme.
Siten vartalosta tulee monille ihmisille vankiselli. Ei koti, ei ihmeiden, yllätyksien ja muutoksien maa. Tällaisille ihmisille siitä tulee raskas taakka kannettavaksi. Se on suuri haitta kilpailuhenkisessä ja hyvin ulkonäkökeskeisessä maailmassa.
Mitä jos meidän vartalomme huutaa meille, emmekä me kuuntele? “Rakasta minua! Ole kiltti ja huolehdi minusta! Älä myy minua korkeimman tarjouksen esittäneelle!” Vasta silloin kun vapautamme itsemme maailman meille antaneista tuomitsevista linsseistä, pystymme vaihtamaan ne ystävällisempiin ja terveempiin linsseihin.
Vartalomme rakastaminen on itsemme rakastamista.
Meidän täytyy vaihtaa näkökantaamme. “Kyllä, minulla on selluliittia, mutta päätän katsoa vartaloani rakkaudella enkä inholla.” “Kyllä, minulla on hieman vatsaa, mutta salille rangaistuksena menemisen sijaan menen sinne koska nautin siitä.”
Tietenkin terveys on aina lähtökohta. Olon tunteminen hyväksi omassa vartalossamme tapahtuu silloin kun huolehdimme siitä hyväksymällä ja rakastamalla sitä.
Liiku, käy tanssimassa, huolehdi vartalostasi, katso sitä. Kaikessa on kyse siihen yhteydessä olemisesta. Sen havaitsemisesta kuinka se toimii. Opi katsomaan itseäsi kiltimmällä tavalla, sillä se on vaivan arvoista.
“Älä tee vartalostasi sielusi hautaa.”
–Pythagoras-
On suuri ero sen välillä, haluatko “huolehtia” vartalostasi vai haluatko “rangaista” sitä. Tee työtä sen eteen, että hyväksyt sen olevan vartalosi, nyt ja aina. Rakasta vartaloasi huolimatta sen painosta tai muodosta, koska se on ainoa vartalo joka sinulla on ja koskaan tulee olemaan.